Sana viikolle 21

Luther: Hengen mukaan kaikki edistyy mitä ihanimmin

"Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun" (Matt. 11:6). Katso, näin kävi Herran Kristuksen, ja näin käy vielä joka päivä hänen valtakunnassaan. Kun jokainen luulee, että hän on pelastava kansansa ja tuleva kuninkaaksi, hän ryhtyy asiaan siten, että kansan täytyy ajatella: "Nyt hän on hukassa!"

Hän alentaa itsensä, sallii ristiinnaulita itsensä ja sortaa itseään niin kuin pahinta heittiötä. He sylkevät häntä sanoen: "Vai tämäkö on oleva kuningas ja vapahtaja, muiden auttaja, kun ei edes itseään voi auttaa!" Me pidimme häntä kaikkien ylenkatsottavana emmekä nähneet hänessä muuta kuin kipua ja pilkkaa.

Kun hän näin oli kulkemassa kirkkauteensa, näytti siltä, että kaiken järjen ja kaikkien ajatusten täytyy loukkaantua. Eivätpä edes apostolitkaan sitä ymmärtäneet, vaikka hän kyllä ahkerasti opetti heille sitä. Näin tapahtuu aina Jumalan valtakunnassa, kaikissa hänen teoissaan, sanoissaan ja ajatuksissaan. Eivät hänen tekonsa ole sellaisia kuin ihmisten teot vaan aivan päinvastaisia.

Tässä käy siten, että sen, minkä on ylettävä, täytyy ensin vaipua, ja päinvastoin. Jumala vaikuttaessaan näet menettelee niin mielettömästi, että järjen mukaan kaikki menee nurin; Hengen mukaan kuitenkin kaikki edistyy mitä ihanimmin. Tämä on se oppi, jota Raamattu kaikkialla voimakkaasti tähdentää.

Raamattu:

"Tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan - ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä - että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi" (Luuk. 2:34-35).

"Ja hän on oleva pyhäkkö, hän loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin huonekunnille, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille" (Jes. 8:14).

"Hän opettaa nöyrille tiensä" (Ps. 25:9).

Sana viikolle 20

Luther: Usko on se mitta, jolla Jumala mittaa teot

"Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä" (Room. 14:23). On siis opittava erottamaan teko teosta. Eräät teot tehdään ilman Hengen apua. Ne ovat joskus häpeällisiä, joskus kauniita; sen osoittaa historia, jossa kerrotaan monesta jalosta teosta. Sellaiset ovat kyllä järjen mieleisiä. Järki kiinnittää huomion vain tekojen suuruuteen ja arvoon eikä henkilöön, joka ne tekee. Jos ne taas ovat vähäpätöisiä, niitä halveksitaan, vaikka henkilö olisikin pyhä.

Toiset teot taas tehdään Hengessä ja Hengen kautta. Vain sellaisia Raamattu ylistää. Raamattukin puhuu suurista teoista, mutta se arvostelee niitä ainoastaan sen uskon mukaan, jossa ne on tehty. Näissä on tuo kallis aarre, Jumalan sana, jota edellisissä ei ole. Sellaiset teot näyttävät tosin alhaisilta, mutta hengelliselle silmälle ne ovat jalot vain siksi, että ne lähtevät uskosta, sanasta ja Pyhästä Hengestä.

Näin ollen on opittava, mikä teossa on parhainta. Älä kiinnitä huomiota siihen, kuinka kauan kestävä, suuri tahi raskas se on. Jätä kaikki tuollainen sikseen ja tarkkaa vain, johtuuko se Jumalan käskystä ja uskosta. Se näet on se mitta, jolla Jumala kaikki teot mittaa. Se sitä vastoin, mikä ei lähde uskosta, olkoonpa vaikka kuolleista herättämistä ja siveästi ja puhtaasti elämistä, ei kuitenkaan Jumalan edessä ole julkista syntiä ja häpeää parempi.

Raamattu:

"Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin" (1. Moos. 4:4-5).

"Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä" (Room. 6:22).

"Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen vaan pyhitykseen" (1. Tess. 4:7).

"Sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista" (Room. 3:20).

"Niin kuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: 'Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!'" (Room. 4:6-7).

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla" (Tiit. 2:11-15).

"Katso, minä (Jeesus) tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan - - Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät" (Ilm. 22:12,14,15).

Maailma on luotu

Jumala kumoaa kehitysopin jo Raamatun alussa: "Alussa loi Jumala taivaan ja maan" (1. Moos. 1:1), ja 1. Moos. 1. ja 2. luku osoittavat, että maailma luotiin kuutena päivänä, jotka olivat aivan oikeita päiviä aamuineen ja iltoineen. Koko Raamattu, siis myös Mooseksen kirjat, ovat syntyneet Jumalan Hengen vaikutuksesta ja ovat siis enemmän totta kuin mikään ihmisen totuus (2. Tim. 3:16 kertoo, että jokainen Raamatun kirjoitus on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta).

Lisäksi jokainen voi nähdä tämän itse: "Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän (ihmisten, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa) keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa" (Room. 1:19-20). Luomakunta siis julistaa olevansa Jumalan luoma; kaikesta näkyy Jumalan olemus, hänen voimansa ja jumalisuutensa. Tarvitsee vain "tarkata." Lisäksi Jumalan ilmoitus (Raamattu) antaa asiasta paljon tarkempiakin tietoja. Jos ihminen ryhtyy oikomaan Jumalan ilmoitusta luomisesta, hän syyllistyy majesteettirikokseen ja typerään viisasteluun.

Maailma on Jumalan tyhjästä aikaansaama luomus: "joka (Jumala) kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat" (Room. 4:17); "Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä" (Hebr. 11:3). Tyhjä on tyhjä, ei mikään aine, se on "ei mikään." Ennen luomista ei ollut muuta kuin Jumala, ja sitten hän sanoi sanan ja maailma tuli. Vasta hetkenä, josta Raamattu sanoo "alussa", alkoi kaiken muun paitsi Jumalan olemassaolo: "hän on ennen kaikkia" (Kol. 1:17); "Ennen kuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala" (Ps. 90:2). Luominen tyhjästä on Jumalalle ominaista. Maailma ei niin ollen ole mikään "Jumalasta lähtenyt virtailu", siis Jumala itse, eikä mikään ikuisen aineen muovautuminen.

Maailman luomiseen Jumala käytti kuusi tavallista päivää: "Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt" (1. Moos. 1:31-2:2). Maailmaa ei luotu silmänräpäyksessä tai kuutena epämääräisen pitkänä ajanjaksona. Kyse on kuudesta 24 tunnin päivästä, koska päivät on jaettu aamuun ja iltaan.

Luomistyö tapahtui luomalla ensin yksinkertaisemmat asiat, sitten täydellisemmät. Ensin luotiin taivas ja maa perusosissaan, aine, josta maailma koostuu. Sitten luotiin valkeus, taivaanvahvuus, meri ja kuiva maa ja kasvit, aurinko, kuu ja tähdet, merieläimet ja linnut, maaeläimet ja ihminen. Luominen on jaksottainen tapahtuma, jossa Jumala yksin toimii. Kyseessä ei siis ole evoluutio, itsestään tapahtuva kehitys. Maa ei ollut "itsestään toimiva", vaan se oli aine, josta luotiin ruohot ja eläimet. Kehitysoppi on siis kokonaan raamatunvastainen ja siten totuudenvastainen. Yksikään ihminen ei kykene sanomaan, miten jotakin syntyy. Kokemuksellinen luonnontutkimus ei tunne mitään orgaanisten olentojen syntyä epäorgaanisista eikä korkeamman lajin syntyä alemmasta.

Eikä Jumala ainoastaan luonut luotuja; myös luotujen jokahetkinen olemassaolo, toiminta ja lisääntyminen perustuu Jumalan jatkuvaan vaikutukseen, ei siis luotujen omiin toimintoihin eikä minkäänasteiseen evoluutioon: "Hänessä (Jumalassa) pysyy kaikki voimassa" (Kol. 1:17); "hänessä me elämme ja liikumme ja olemme" (Ap.t. 17:28).

Luther on sanonut: "Jos et voi tajuta, kuinka se (maailman luominen) on voinut käydä kuudessa päivässä, niin anna Pyhälle Hengelle se kunnia, että hän on oppineempi kuin sinä. Sinun on näet suhtauduttava Raamattuun niin, että ajattelet Jumalan itsensä siinä puhuvan." Kyseessä on vapaa, riemullinen alistuminen, jota jokaisen pitäisi harjoittaa suhteessa Jumalan tahtoon ja määräysvaltaan. Raamattu perustuu Jumalan arvovaltaan.

Luomiskertomuksesta näkyy, että on olemassa "alku." Tällöin alkavat myös aika ja paikka. "Taivas ja maa" käsittävät koko maailmankaikkeuden. Autuaitten taivas ja enkeleitten taivas ei ole luotu paikka vaan tila, jossa katsellaan Jumalaa: "Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä (jotka Jeesukseen uskovat), sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa" (Matt. 18:10).

Valkeus, joka luotiin ensimmäisenä päivänä, tarkoittaa alkeisvaloa, joka sitten neljäntenä päivänä yhdistettiin valaiseviin taivaankappaleisiin. Valkeus oli siis olemassa ennen aurinkoa, kuuta ja tähtiä.

Taivaanvahvuus on näkyvä taivaankansi. Siitä, että Jumala sijoitti taivaanvahvuuden vetten väliin, Luther sanoo: "Siksi (koska Jumala niin sanoo) minun täytyy tässä ottaa omat ajatukseni vangiksi ja myöntyä tähän sanaan, vaikken sitä käsitäkään" (Luthers Sämtliche Schriften, St. Louis I, 32).

Edelleen havaitaan, että kasvit olivat ennen siemeniä, sillä maa kasvoi kasvillisuutta Jumalan käskystä. Vielä luomiskertomuksesta nähdään, että maa on ollut ennen aurinkoa, kuten myös valo on ollut ennen aurinkoa. Maata ei ole luotu aurinkoa varten vaan aurinko maata varten. Raamattu ilmoittaa, että kun tulee maailmanloppu, silloin häviävät aurinko, kuu ja tähdet: "Kaiken loppu on lähellä" (1. Piet. 4:7). Tulee ymmärtää, että Raamattu puhuu aina totta. Siksi sen maailmasta ja luonnosta kertovat asiat pitävät paikkansa: "Raamattu ei voi raueta tyhjiin" (Joh. 10:35).

Viidentenä päivänä luotiin vesieläimet ja linnut, ja kuudentena päivänä maaeläimet ja ihminen. Tässä on huomattava, että ennen syntiinlankeemusta ei ollut olemassa vielä syntiturmelusta eivätkä niin ollen eläin- ja kasvimaailma suhtautuneet ihmisiin vihamielisesti. Siksi eläimillä ja kasveilla, jotka myöhemmin ovat olleet ihmisille vahingollisia, on ollut alun perin toisenlainen toimintapiiri.

Ihminen on jaloin Jumalan luomus: ihmisen luomista edelsi kolmiyhteisen Jumalan neuvonpito: "Ja Jumala sanoi: 'Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme'" (1. Moos. 1:26). Lisäksi ihminen luotiin aivan erityisellä tavalla: hänet tehtiin maan tomusta, ja siihen Jumala puhalsi elämän hengen (1. Moos. 2:7: "Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu"). Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on luotu erilaiseksi kuin eläimet: hänellä on järjellinen ja kuolematon sielu. Kun ihminen kuolee, sielu ei häviä olemasta. Lisäksi ihminen tehtiin Jumalan kuvan mukaan; ihminen siis sai luotaessa täydellisen Jumalan tuntemuksen ja vanhurskauden (tämä hävisi syntiinlankeemuksessa). Aivan heti, kun ihminen oli luotu, hänet pantiin vallitsemaan maata ja sen asukkaita (1. Moos. 1:26-28). Tämä on täysin evoluutio-oppia vastaan.

Ihmisiä ei ollut ennen Aatamia, ei myöskään Aatamin rinnalla, vaan kaikki ihmiset ovat Aatamin jälkeläisiä. Aatami on aivan ensimmäinen ihminen: "hän (Jumala) on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta" (Ap.t. 17:26).

Vaimoa ei luotu maan tomusta ja häneen puhallettu elämän henkeä. Vaimo luotiin miehen kylkiluusta: "Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo" (1. Moos. 2:22). Kylkiluu oli elävä kylkiluu, ja siitä sai nainen alkunsa. Eeva sai sielun tämän kylkiluun välityksellä. On painokkaasti todettava, että sekä ruumiin että sielun puolesta nainen on lähtöisin miehestä: "vaimo on alkuisin miehestä" (1. Kor. 11:12).

JEESUS KRISTUS VAHVISTAA RAAMATUN LUOMISKERTOMUKSEN opin lähteenä: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'" (Matt. 19:4).

1. Moos. 1. ja 2. luku eivät ole eri kertomuksia luomisesta, vaan jälkimmäinen on laajennettu kertomus siitä ja ihmisten alkuperäisestä asuinpaikasta, ihmishistorian alusta. Siksi 1. luvussa puhutaan yksinkertaisesti Jumalasta, ja 1. Moos. 2:4:stä lähtien "Herrasta Jumalasta." Kaikkivaltias luo, liiton Jumala on tekemisissä ihmisten kanssa.

Maailma, siis myös ihminen, on luotu Jumalan itsensä tähden, Jumalan kunniaksi (Snl. 16:4; Ps. 104; Ps. 148). Maailma on myös Jumalan aivan vapaa teko, ei mikään välttämättömyys: "Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee" (Ps. 115:3).

Enkelit

Jumala todistaa sanassaan, että on olemassa sekä hyviä että pahoja enkeleitä. Enkelit ovat luotuja olentoja, ja siksi heidät on luotu jossakin vaiheessa luomistyön aikana. Ennen maailman alkua oli vain Jumala, kuten kirjoituksesta "Maailma on luotu" käy ilmi, ja myös Joh. 1:1-3 toteaa: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on." Jae 14 "Ja Sana tuli lihaksi", osoittaa, että Sana on Kristus. Hänen kauttaan ovat syntyneet enkelit, myös perkele, ja siksi riivaajat tuntevat Jeesuksen ja esimerkiksi huusivat: "Sinä olet Jumalan Poika" (Luuk. 4:41). Saman jakeen loppu ilmoittaa "Mutta hän (Jeesus) nuhteli niitä (riivaajia) eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät hänen olevan Kristuksen."

Enkeleitä ei myöskään luotu myöhemmin kuin maailma, koska luomistyön jälkeen Jumala lakkasi luomistyönsä (1. Moos. 2:2). Sitä, minä päivänä enkelit luotiin, Raamattu ei kerro, koska sillä asialla ei ole meille merkitystä tai sitten se ei kuulu meille, kuten ei kuulu moni muukaan asia.

Enkelit, siis myös saatana, ovat aineettomia henkiolentoja (Hebr. 1:14), mutta ne voivat vaikuttaa ulkonaisesti, esim. tarttuivat Lootin käteen (1. Moos. 19:16) ja perkele "otti" Jeesuksen kanssaan ja "asetti" hänet pyhäkön harjalle (Matt. 4:5). Enkelten voimaa kavahtakoon jokainen: "Kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta (nyt hetkenä minä hyvänsä) VOIMANSA ENKELIEN kanssa" (2. Tess. 1:7). Pahat henget pitävät epäuskoisia ihmisiä vankeina perkeleen valtakunnassa (Luuk. 11:20-22).

Enkelien voima on kuitenkin koko ajan Jumalan vallan alaista, ja siksi kristityt, joissa Jumala asuu, kykenevät vastustamaan heille muutoin ylivoimaista perkelettä: "meillä (kristityillä) ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan vaan - - pahuuden henkiolentoja vastaan" (Ef. 6:12). Pahat henget eivät voi tehdä ihmeitä mutta, tietenkin, valehtelijoita kun ovat, sellaista, mikä näyttää ihmeeltä. Ps. 72:18 sanoo Jumalasta, että hän on "ainoa, joka ihmeitä tekee." Antikristuksellakaan, joka ilmestyy saatanan voimasta, ei ole todellista voimaa tehdä ihmeitä, ainoastaan valevoima (2. Tess. 2:9: "valheen kaikella voimalla").

Raamatusta käy edelleen ilmi, että enkeleitä on paljon ja että heitä, siis myös pahoja enkeleitä, on eriasteisia. Perkeleellä on enkeleitä: (iankaikkinen tuli on valmistettu) "perkeleelle ja hänen enkeleilleen" (Matt. 25:41).

Kaikki enkelit, myös perkele, luotiin hyviksi: "Jumalan katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää" (1. Moos. 1:31). Osa enkeleistä kuitenkin luopui Jumalasta eli tuli pahaksi, Joh. 8:44. Ne tulivat niin syntisiksi, etteivät ne enää voi palata alkuperäiseen tilaansa. Em. Matt. 25:41 osoittaa, ettei perkele voi enää kääntyä (iankaikkinen tuli on jo valmiina). Vapahdus ei kuulu perkeleelle, koska hän lankesi viettelemättä; ihminen sen sijaan lankesi viettelyksestä. Raamattu ei ilmoita, mihin syntiin pahat enkelit syyllistyivät luopuessaan Jumalasta, eikä se meille kuulukaan; ja ylipäätään kaikki viisastelu on Jumalan kiusaamista.

Ja sitten: perkele ryhtyi tappamaan Jumalan Poikaa! Jeesus Kristus naulittiin ristille. Jeesus kuitenkin nousi ylös kuolleista (esikoisena; kaikki muut nousevat Kristuksen tulemuksessa, osa helvettiin, osa autuuteen) ja niin leikattiin perkeleeltä pää poikki. Perkele valmisti oman kuolemansa kajoamalla Jumalaan: "tämän maailman ruhtinas on tuomittu" (Joh. 16:11); "nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos" (Joh. 12:31). Synti sovitettiin ja sen palkka, kuolema, voitettiin, ja perkele menetti voimansa.

Perkele vihaa kaikkea, mikä on Jumalasta ja kuuluu Jumalalle, esimerkiksi ihmisiä. Hän tuhoaa joukkoineen ihmisten ruumiita: "siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä. - - Tätä naista, - - jota saatana on pitänyt sidottuna, - - tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?" (Luuk. 13:11,16). Edelleen perkeleen joukot tuhoavat ihmisten omaisuutta, mistä kertomus Jobista on hyvä esimerkki, samoin sikalauma, joka syöksyi järveen (Matt. 8:31-32).

Perkele turmelee ihmisten sieluja viettelemällä heitä epäuskoon ja pitämällä siinä itsepintaisesti: "ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa" (Ef. 2:1-2). Perkeleen työpaikan osoite on: tottelemattomuuden lapset. Perkele lojuu kerällä epäuskoisten ihmisten sydämissä ja vaikuttaa sieltä kaiken ihmisessä: sanat, ajatukset ja teot. Myös Ap.t. 26:18 ja Kol. 1:13 osoittavat, että epäuskoiset ovat saatanan vallassa, 2. Tim. 2:25-26 toivoo, että epäuskoiset "selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään."

Kristittyjä perkele pyrkii saamaan nielaistua takaisin koko ajan: "Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä" (1. Piet. 5:8).

Perkele on valehtelija (Joh. 8:44), joten perkeleen olemassaolon kieltäminen on nimenomaan perkeleen omaa aikaansaannosta.

Perkeleen työpaja (tottelemattomuuden lapsi) on kokonaan perkeleen hallussa. Joka ikinen, joka hylkää Jeesuksen ja evankeliumin, on hengellisen riivaustilan vallassa, siis miltei koko Suomi on riivattu. Perkele saa aikaan evankeliumin (juridisen sijaissovituksen) hylkäämisen. Kaikki epäuskoiset ovat kokonaan saatanan vallassa, kunnes Kristus heidät pelastaa. Perkele saa aikaan sen, että ihminen tieten tahtoen, omasta tahdostaan, hylkää oman pelastumisensa (evankeliumin) ja tekee mielellään pahaa. Ihminen jää siis vastuunalaiseksi: "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tulee, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen" (Matt. 25:41).

Eri asia kuin yllä käsitelty hengellinen riivaustila on ruumiillinen riivaustila, josta Jeesus vapautti sanallaan esimerkiksi gerasalaisen riivatun (Mark. 5). Tässä tapauksessa perkele ei pidä hallussaan ainoastaan ihmisen toimintaa vaan myös hänen olemuksensa. Ihminen ei toimi tällöin omana persoonanaan, vaan perkele omassa persoonassaan toimii. Gerasalaisesta miehestä kerrotaankin, että hän asui haudoissa eikä kukaan kyennyt häntä kahleilla sitomaan. Hän oli ollut useita kertoja sidottuna mutta aina särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat. Lisäksi hän oleskeli vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä. Nähdessään Jeesuksen hän tunsi tämän Jumalan Pojaksi, koska perkele on Jumalan Pojan luoma.

Kirkossa perkele vaikuttaa sen, että oppi tulee väärennetyksi, kuten on tapahtunut naispappeuden kohdalla, ja niin kirotaan Raamattu. Yliopistojen teologiset tiedekunnat ovat varsinaisia perkeleen pesäkoloja Suomessa, ja niiden ainoana todellisena tavoitteena on tuhota kristinusko Suomesta.

Perkele vastustaa tietenkin myös Jumalan järjestyksiä, esimerkiksi valtiota ja perhettä. 1. Aikak. 21:1 kertoo, että "saatana nousi Israelia vastaan", ja 1. Kor. 7:5: "Älkää (aviopari) vetäytykö pois toisistanne - -, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden." Lisäksi nykyisistä uskonnollisista virtauksista Raamattu toteaa: "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja" (1. Tim. 4:1).

Pahoja enkeleitä Jumala käyttää pahojen ihmisten rankaisemiseen sekä myös hurskaiden kurittamiseen (esimerkkinä Job). Pahojen enkeleiden rangaistus on iankaikkinen piina helvetin tulessa (Matt. 25:41). Joka kieltää ikuisen helvetin, sen on kiellettävä myös ikuinen autuus ja niin koko kristinusko: "ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään" (Matt. 25:46).

Sana viikolle 19

Luther: Kristuksessa omatunto on vapaa laista

"Minä olen lain kautta kuollut pois laista elääkseni Jumalalle" (Gal. 2:19). Tässä Paavali on suurin harhaoppisista, jonka vertaista ei ole kuultu, kun sanoo laille kuolleena elävänsä Jumalalle. Väärät apostolit opettivat: Ellet elä lain mukaan, olet kuollut Jumalan silmissä. Paavali sanoo aivan päinvastoin: Ellet ole laille kuollut, et voi elää Jumalalle. Koko laki on siis kerrassaan peruutettu kristityn kohdalla, koska hän on sille kuollut. Eikä apostoli sano: "Minä olen ajaksi vapaa laista", vaan suorastaan: "Minä olen kuollut laista pois", toisin sanoen: "Minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa."

Ankarammin hän ei olisi voinut lain vanhurskautta kieltää. Näin kristityn omantunnon pitää olla kuolleena pois laista. Liha sitä vastoin ei näin saa olla vapaa, vaan sen täytyy pysyä lain alla.

Tämä on hyödyllistä tietää, sillä se on varsin lohduttavaa murheellisille sydämille. Nähdessäsi jonkun syntiensä tähden pelästyneen, pitää sinun siis sanoa näin: "Veljeni, sinä et tee oikeaa erotusta; sinä panet lain omalletunnolle, vaikka se on pantava lihalle. Heräjä, sinun on uskottava Kristukseen, joka on voittanut sekä lain että synnin." Tämän uskon kautta sinä nouset korkealle yli lain ja pääset armon valtakuntaan, missä ei ole lakia eikä syntiä. Onnelliset olisimme, jos omantunnon tuskassa osaisimme tehdä tämän erotuksen!

Raamattu:

Gal. 2:19-21: Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.

Room. 7:4-6; 8:2: Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa. - - Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Kol. 2:13-14: Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

Room. 10:1-4: Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän (juutalaisten) edestänsä, että he pelastuisivat. Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.