Sana viikolle 48/2009

Luther: Jeesus kuvattuna elämän tuovaksi vaskikäärmeeksi

"Niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:14-15). Meille esitetään tässä ennuskuva, joka aivan verrattomalla tavalla kuvailee meille Kristusta. Kun tie juutalaisten erämaassa matkustaessa venyi pitkäksi eikä heillä ollut yhtään leipää eikä vettä, he napisivat Moosesta vastaan käyden varsin kärsimättömiksi. Silloin Jumala lähetti heidän sekaansa tulisia käärmeitä puremaan heitä. Syntyi surkea huuto ja parkuminen Mooseksen puoleen tämän oudon vitsauksen johdosta, mutta eipä Mooseskaan tiennyt mitään keinoa. Vihdoin Jumala armahti heitä ja sanoi Moosekselle: "Tee itsellesi käärme, näiden kaltainen, ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon" (4. Moos. 21:8).

Tässä kertomuksessa on kuvattuna Kristus. Ensiksi siinä on tuo tärkeä asia: käärmeet purivat juutalaisia, mutta heillä ei ollut käytettävissä mitään apua, mitään neuvoa; mutta siitä tuli heille apu, että he katsoivat vaskikäärmeeseen, niin vähäinen asia kuin se olikin. Tuo käärme oli ulkonäöltään kuin oikea käärme, mutta se oli kuollut ja myrkytön, sitä paitsi terveellinenkin sen vuoksi, että sen yhteydessä oli tämä sana: "Jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon". Nyt Kristus soveltaa tämän itseensä: "Niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän." Tämä on tuon ennuskuvan oikea selitys. Meitäkin on purrut ja pistänyt perkeleen kuolettava myrkky, synti. Synti tietää tulista, myrkyllistä pistosta; sen tullessa omaantuntoon sieltä lakkaa kaikki rauha: kuolema ahdistaa ihmistä, ja kaikki on pelkkää helvettiä. Ei siinä ole vähääkään apua eikä neuvoa; tee tekojasi, minkä teet, olet joka tapauksessa kadotukseen tuomittu, kunnes saapuu tämä ihme ja armo: kohoaa toinen käärme, mutta se ei olekaan myrkyllinen eikä turmiollinen: sillä on ainoastaan käärmeen muoto —.

Minkä tähden Kristus ei valitse muuta merkkiä kuin juuri käärmeen, joka heitä oli purrut? Tämä on sitä, mitä pyhä Paavali julistaa: Jumala on tuominnut synnin synnillä, karkoittanut kuoleman kuolemalla, voittanut lain lailla. Kuinka niin? Hän tuli ristillä riippuvaksi syntiseksi, hänet luettiin jumalattomien joukkoon suurimpana pahantekijänä, hän kärsi sen tuomion ja rangaistuksen, mikä syntisen oli kärsittävä. Viaton hän oli, kuitenkin hän on hävittänyt synnin sillä, että otti kuormaksensa synnin, vaikka se ei ollut hänen omansa, ja salli tuomita itsensä kadotukseen pahantekijänä. Vaikka hän siis olikin viaton, hän kuitenkin on syntisen kaltainen. Hänessä on autuutta tuova synti, jolla hän meitä, todellisia syntisiä, auttaa kuolettavasta myrkystä. Hän on tuominnut synnin ristillä, sen tähden hän nyt saa omaksensa oikeuden koko maailman syntiin, ja hän tuomitsee sen täydellä oikeudella. Kas tämä on sitä, minkä Kristus päättelee: "— ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä". Ristillä riippuvaan Kristukseen katsominen on häneen uskomista. Siten synti on hävitetty, niin ettei se voi meille ensinkään tuskaa tuottaa, tai, jos tuskaa tuottaakin, se ei ensinkään vahingoita. Kysymys on siis ainoastaan katsomisesta eikä mistään teosta. Ja samoin kuin israelilaiset katsoivat luonnollisella tavalla, meidän on katsottava hengellisellä tavalla, sydämessä, uskoen Kristuksen viattomuudellansa tehneen synnin mitättömäksi.

Raamattu:

"Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi. Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: 'Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan.' Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli. Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: 'Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme.' Ja Mooses rukoili kansan puolesta. Silloin Herra sanoi Moosekselle: 'Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon'. Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon" (4. Moos. 21:4-9).

"Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:13-16).

"Niin Jeesus sanoi heille: 'Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen'" (Joh. 8:28).

"Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni - - Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen." (Joh. 12:32; 5:28-29).

"Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi" (Room. 11:32).

"Kaikki ovat syntiä tehneet" (Room. 5:12).

"Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat" (Room. 3:22).

"Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29).

"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" (2. Kor. 5:14-21).

"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta" (Jes. 53:3-12).

"Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa" (Room. 8:3).

"Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: 'Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu'" (Gal. 3:13).

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hebr. 4:15).

"Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen" (Kol. 1:14).

"Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" (1. Joh. 1:7).

"Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen" (Joh. 3:18).

"Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne" (Ef. 2:1).

"Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. - - Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä" (Joh. 6:40, 47).

"Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" (Joh. 11:25-26).

Perkele kilkuttaa kirkonkelloja itselleen kautta Suomen

Kirkonkellot kumisevat kaikkialla Suomessa perkeleen kunniaksi 13.12.2009 klo 15.00 alkaen. Kuten olen moneen kertaan tuonut julki, tämä Suomen kirkon jumala, perkele, on valehtelija (Joh. 8:44). Perkele soittaa kirkkojensa kelloja ilmastonmuutos-nimisen valheen kunniaksi ja Kööpenhaminan ”ilmastokonferenssin” kunniaksi. Kuitenkaan ei ole mitään ilmastonmuutosta;

http://vilaurio.blogspot.com/2008/01/ilmastonmuutos-on-huijaus.html

(Päivitys 20.11.2009: ks. myös tämä linkki).

Myöskään Kööpenhaminan huijarikonferenssissa varsinainen asia ei ole ”ilmastonmuutos” vaan perkeleen nostattama juutalainen kommunistinen maailmantyrannia, juutalainen maailmanhallitus, joka on todellinen maanpäällinen helvetti ja jota vivutaan pystyyn tämän ”ilmastonmuutoksen” varjolla;

http://vilaurio.blogspot.com/2009/11/kansalaisten-kohtalo.html

Koska Suomen kansa naamioi perkeleellisyytensä kristinuskon kaapuun (perkelehän on valehtelija), se soittaa kirkkojensa kelloja juhliessaan perkelettä, jumalaansa. Aiemmin, kun tämä perkelekansa väärensi ja vesitti Raamatun (vuoden 1992 raamatunkäännös), nosti Jumalan sanan vastaisesti naiset papeiksi, siis opettamaan julkisesti miehiä, jopa muiden miehiä, esiintyen niin Suomen miesten herroina (ks. 1. Kor. 14:33-37; 1. Tim. 2:11-12; 3:2; 3:12; 1. Kor. 11:3; Ef. 5:22-23; Tiit. 2:3-5; 1. Piet. 3:1, 5-6; Kol. 3:18), liitti kirkkonsa kommunistiseen kirkkojen hävittämislaitokseen Kirkkojen maailmanneuvostoon, luopui julistuksessaan oikeasta Kristuksesta siirtyen väärään Kristukseen, pelkkään eettiseen esikuvaan, antoi teologisten tiedekuntien päätehtäväksi oikean kristinuskon hävittämisen Suomen alueelta, teki vanhurskauttamista koskevan sopimuksen antikristuksen (paavin) kirkon kanssa (so. vesitti sanoman Kristuksesta) ja alkoi puhua hinttien puolesta, jotka Jumalan sana tuomitsee, se ei vielä yltynyt riemuitsemaan ja juhlimaan näitä saavutuksiaan kilkuttamalla kirkkojensa kelloja ympäri Suomen.

Nyt kilkuttaa. Perkeleen juhlinta on tullut aivan avoimeksi, ja perkelettä ylistetään ja hänen eteensä langetaan julkisesti.

KUITENKIN OIKEA KELLO KUMAHTAA PIAN, KUN PASUUNA SOI JA KRISTUS, JUMALA, ILMESTYY JA TULEE VIIMEINEN TUOMIO. Silloin tämä perkelekansa, juutalaiset perkeleenrääpäleet, vapaamuurariperkeleenrääpäleet, maita hallitsevat perkeleenrääpälehallitsijat, nämä kellonkilkutukset, koko tämä perkeleen hallitsema maailma, joutuu tilille. Kyllä, tilille. Jumalan edessä.

Loppuvat nämä loputtomat huijaukset, holokaustihuijaus, psykiatriahuijaus, kristinuskon näytteleminen, talouskriisihuijaus, ilmastohuijaus, sikainfluenssahuijaus, rahajärjestelmähuijaus, pankkitukihuijaus, siirtolaisuushuijaus, vapaushuijaus, yhteiskuntajärjestelmähuijaus, historiahuijaus, tiedotusvälinehuijaus, tiedemaailmahuijaus, feminismihuijaus, kasvatushuijaus ja koko se huijaus, jota kutsutaan ”ihmiseksi”. Niin, koko maailma loppuu (2. Piet. 3:10-13), koska kaikesta, mitä täällä on, on tullut huijausta. Huijaus ja valhe ulottuu joka nurkkaan, joka ajatukseen, joka tekoon ja joka sanaan, ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle, sisään ja ulos.

Jumala pyyhkäisee kaiken helvettiin ja luo omilleen (Kristuksessa pelastuneille) uuden maan ja uudet taivaat, ikuisen autuuden Jumalan yhteydessä.

Oikea kello kajahtaa pian. Tapahtuu oikeus. Ja kun perkele nyt 13.12.2009 soittaa kellojaan kuvittelemansa voiton kunniaksi, hän soittaa hautajaiskellojaan, kelloja ikuisen hukkumisensa merkiksi.

Koska linkit katoavat herkästi, laitan tuon ensimmäisen linkin tekstin, jossa tämä kansa (Yleä kontrolloi eduskunta) tiedottaa juhlinnastaan, vielä tähän loppuun erikseen:

Ilmastonmuutos saa kirkonkellot kumisemaan ympäri maailman. Kirkot ympäri maailman soittavat kellojaan 13. joulukuuta herättääkseen ihmiset huomaamaan ilmastonmuutoksen vaarat. Ilmastohälytys etenee aalloittain halki maapallon Fidzi-saarilta alkaen. Joissakin maissa varoitusmerkki soitetaan 350 kertaa. Suomessa seurakunnat voivat osallistua Kirkkojen maailmanneuvoston kampanjaan soittamalla kirkonkelloja sopivaksi katsotun ajan kello 15.00 alkaen. Toinen vaihtoehto on järjestää hartaus, jolloin kirkonkelloja soitetaan tilaisuuden aluksi ja lopuksi. Kirkonkellot kumisevat ympäri maailman kello 15.00 paikallista aikaa. Tuolloin Kööpenhaminassa käydään YK:n ilmastoneuvotteluja. Joissakin maissa varoitusmerkki aiotaan soittaa peräti 350 kertaa. Luku on valittu siksi, että monet asiantuntijat pitävät ilmakehän turvallisen hiilidioksidimäärän ylärajana 350 ppt. Tällä hetkellä arvo on jopa 390 ppt. YLE Uutiset (19.11.2009).

Jos esivalta kieltää totuuden ja käskee valehtelemaan

Miten kristityn tulee menetellä siinä tilanteessa, jos esivalta kieltää totuuden jossakin asiassa ja pakottaa kansalaiset valehtelemaan?

Ensiksi. Raamatun mukaan esivaltaa on toteltava:

"Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee. Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden. Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten. Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia" (Room. 13:1-7).

"Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin, kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi" (1. Piet. 2:13-14).

"Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset" (Tiit. 3:1).

Toiseksi. Jos tulee ristiriita siinä, mitä esivalta käskee ja mitä Jumalan käskee, on noudatettava seuraavaa sääntöä:

"Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Ap. t. 5:29).

Kolmanneksi. Mitä siis Jumala käskee totuuden puhumisesta ja valehtelemisesta? Totuuden puhumisesta Jumala sanoo seuraavaa:

"Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta" (Ef. 4:25).

"Puhukaa totta toinen toisellenne" (Sak. 8:16).

"Totuuden huulet pysyvät iäti" (Snl. 12:19).

"Noudata totuutta" (Ps. 37:3).

"Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa" (1. Piet. 1:22).

"Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen" (Snl. 12:17).

"Sillä kaikkinainen - - totuus on valkeuden hedelmä" (Ef. 5:9).

"Joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen" (Joh. 3:21).

"... jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. - - että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen" (2. Tess. 2:10, 12).

Valehtelemisesta Jumala sanoo seuraavaa:

"Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi" (2. Moos. 20:16).

"Älä sano väärää todistusta" (Matt. 19:18).

"... ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan - - valhettelijoille" (1. Tim. 1:9-10).

"Älkääkä valhetelko totuutta vastaan" (Jaak. 3:14).

"Älkää valhetelko" (3. Moos. 19:11).

"Älkää puhuko valhetta toisistanne" (Kol. 3:9).

"Niskoittelu on valhetta" (1. Sam. 15:23).

"Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!" (Ps. 40:5).

"Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: - - valheellista kieltä - - sydäntä, joka häijyjä juonia miettii - - väärää todistajaa, joka valheita puhuu" (Snl. 6:16-19).

"Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet" (Snl. 12:22).

"Hän (perkele) on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä" (Joh. 8:44).

"Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta" (1. Piet. 3:10).

"Pankaa siis pois - - kaikki vilppi" (1. Piet. 2:1).

"Minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan" (Ps. 119:128).

"Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys" (Snl. 4:24).

Neljänneksi. Valehtelijoiden osana on helvetti:

"Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu" (Snl. 19:5).

"Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä" (Ps. 101:7).

"Sinä hukutat valheen puhujat" (Ps. 5:7).

"Mutta - - kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema" (Ilm. 21:8).

"Eikä sinne (pyhään kaupunkiin, Jerusalemiin, joka laskeutuu alas taivaasta Jumalan tyköä) ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan - - Ulkopuolella ovat - - kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät" (Ilm. 21:27; 22:15).

Viidenneksi. Jos siis esivalta kieltää totuuden ja käskee valehtelemaan, silloin esivaltaa ei tule totella. Esivallan kielloista ja rangaistuksista huolimatta totuuden puhumista on jatkettava. Ylipäätään aina, kun esivalta pakottaa tekemään väärin Jumalaa tai ihmisiä kohtaan, esivaltaa ei tule totella. Esivalta ei milloinkaan saa sitoa omaatuntoa.

Kuitenkaan fyysiseen voimankäyttöön esivaltaa vastaan yksityinen ihminen ei saa ryhtyä (Room. 13. luku kieltää sen), tottelemattomuuden tulee tapahtua vain puhumisen ja kirjoittamisen tasolla, kuten Ps. 107:40 sanoo: "Hän (Herra), joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle" (Herra juuri asuu kristityssä ja vaikuttaa kristityn toiminnan, Joh. 14:23; 1. Kor. 3:16).

Kristityn tulee kärsiä esivallan epäoikeudenmukaisuus ja väkivalta, mutta hiljaa ei saa olla: kristitty todistaa aina totuudesta, jopa kuolee totuuden puolesta. Jos siis vaihtoehtoina on totuudesta vaikeneminen tai kuolema, kristitty valitsee kuoleman. Eihän hän todellisesti kuole, kun ruumis surmataan, sillä viimeisenä päivänä tämä ruumis (toisessa muodossa, mutta samana) nousee kirkastettuna ylös; sieluhan nousee ylös (liittyy Jumalaan) jo uskoontulohetkellä. Kuolema on kristitylle vain puhdistava uni, joka puhdistaa ruumiin lopuistakin synneistä.

On aina muistettava, että esivalta, oli se millainen hyvänsä, on Jumalan asettama (Room. 13). Huono, valehteleva ja väkivaltainen esivalta on Jumalan rangaistus. Jos maassa on huono hallitus, ihmiset ovat itse ansainneet sen. Eikä tällainen huono esivalta pääse livahtamaan vastuusta, sillä se joutuu täysimääräisesti tekemään tiliä toimistaan ja velvollisuuksien täyttämisestään Jumalan edessä viimeisenä päivänä:

"Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme" (Room. 14:12).

"Kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili" (Hebr. 4:13).

"Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen" (5. Moos. 32:35).

"Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: 'Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra'" (Room. 12:19).

Kuudenneksi. Kristitty muutenkin halajaa jo pois tästä maailmasta, jota perkele hallitsee ja jossa perkele riehuu: "Halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi" (Fil. 1:23). Kristitty haluaa kuolla täältä pois, ja toisaalta perkeleen joukot (joihin valheellinen ja väkivaltainen hallintokin kuuluu) tahtovat tappaa täältä totuudessa pysyvät kristityt pois, ja tässä vallitsee suuri yksimielisyys ja harmonia.

Sana viikolle 47/2009

Luther: Ensin on tajuttava olevansa syntinen vihan lapsi

"Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat" (Gal. 3:22). On kerta kaikkiaan varmaa: sen, joka tahtoo tulla vanhurskaaksi ja jumaliseksi, täytyy ensin tulla syntiseksi ja jumalattomaksi, sen, joka tahtoo tulla terveeksi, vilpittömäksi ja tosiuskovaksi kristityksi, hänen täytyy ensin tulla sairaaksi, nurjaksi, mielettömäksi, vieläpä perkeleelliseksi, toisin sanoen: hänen täytyy tulla tietämään itsellään olevan luonnostaan pahan, perkeleen siemenen täyttämän sydämen; sillä suuren Jumalan muuttumaton tahto on, että hän tahtoo mielettömyydestä tehdä viisaita, pahuudesta vilpittömiä, synnistä vanhurskaita, nurjasta elämästä hurskaan elämän ja perkeleellisestä muodosta jumalisia.

Tämä käsittäkäämme siten, että ihminen, tuntiessaan saatanan olemusta ja työtä sydämessään, alkaa huutaa hänen tykönsä, joka on tullut särkemään perkeleen teot. Jos kysyt, kuinka tämä on tapahtuva, niin me vastaamme: Sinä et Jumalassa ja Kristuksessa voi tulla sellaiseksi kuin tahtoisit olla, ellet ensin itsessäsi ja ihmisten edessä tule sellaiseksi, millaisena hän tahtoo sinut olemaan. Mutta hänpä tahtoo, että sinä itsessäsi tulet sellaiseksi kuin sinä todella olet: syntiseksi. Nimesi ja arvosi on se, että luonnostasi olet vihan lapsi. Jos olet oppinut tuntemaan tämän, olet Jumalan silmissä se, mikä tahtoisit olla, nimittäin pyhä, vanhurskas ja vilpitön.

Raamattu:

"Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: 'Minä tunnustan Herralle rikokseni', ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela" (Ps. 32:5).

"Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt" (Ps. 51:7).

"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon" (Snl. 28:13).

"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä" (1. Joh. 1:8-10).

"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat" (Matt. 9:12).

"En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä" (Matt. 9:13).

"Ja Jeesus sanoi: 'Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi'. Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: 'Olemmeko mekin sokeat?' Jeesus sanoi heille: 'Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy'" (Joh. 9:39-41).

"Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi" (Room. 11:32).

"Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niinkuin kirjoitettu on: 'Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.' Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä - - Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:9-19, 23).

"Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki" (Joh. 3:6).

"Hullu sanoo sydämessänsä: 'Ei ole Jumalaa'. Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on. Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa. Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään" (Ps. 14:1-3).

"Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?" (Jer. 17:9).

"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät" (Room. 1:18-32).

"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman" (2. Tim. 3:1-5).

"Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot" (1. Joh. 3:8).

"Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin" (Ef. 2:1-3).

"Mutta te (so. kristityt) olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja', joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen 'ette olleet kansa', mutta nyt olette 'Jumalan kansa', jotka ennen 'ette olleet armahdetut', mutta nyt 'olette armahdetut'" (1. Piet. 2:9-10).

"Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: 'Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä'" (Ilm. 5:8-10).

Sana viikolle 46/2009

Luther: Parannus on syntisyyden tunnustaminen + Kristuksen anteeksiantamukseen turvautuminen

"Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!" (Mark. 1:15). Parannuksen tekemiseksi sanotaan siis sitä, että ihminen tietää ja sydämestään tunnustaa olevansa synnissä siinnyt ja syntynyt ja näin luonnostaan vihan lapsi, iäiseen kadotukseen vikapää, ja että tässä kaikki teot ovat mitättömiä ja ainoastaan pahennukseksi, niillä kun pyritään toteuttamaan sellaista, mikä kuuluu yksin Kristukselle, ainoalle Jumalan ja ihmisten väliselle sovittajalle, jonka kautta meillä on syntien anteeksiantamus. Muuta tietä et ole koskaan pääsevä synnistä vapaaksi, vaikka kiduttaisit itsesi kuoliaaksi. Onhan se syntien ANTEEKSIANTAMUS, ei syntien maksaminen; LAHJA eikä ansio. Sitä, minkä Jumala sulasta armosta lahjoittaa minulle Kristuksen tähden, sitä minä, vaivainen, en voi maksaa enkä häneltä ansaita.

Oikea parannus on siis sitä, että minä uskon Jumalan sanan, joka vakuuttaa minua siitä, että minä Jumalan edessä olen kirottu syntinen, ja sydämestäni kauhistun sitä, että olen ollut Jumalalle kovakorvainen ja etten koskaan ole oikein arvossa pitänyt enkä tutkinut hänen käskyjään, vielä vähemmän pitänyt suurinta tai pienintä niistä, mutta että minä kuitenkaan en jää epätoivoon vaan annan johdattaa itseni Kristuksen tykö, etsimään armoa ja apua häneltä, ja lujasti uskon sen löytäväni.

Raamattu:

"Sitten hän (Jeesus) rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta: 'Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän. Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun'" (Matt. 11:20-24).

"Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat hänelle (Jeesukselle) sanoen: 'Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta merkin'. Mutta hän vastasi heille ja sanoi: 'Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki. Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo'" (Matt. 12:38-42).

"Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen'" (Luuk. 5:31-32).

Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen: "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen." Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt' (Luuk. 15:3-24).

"Ja hän sanoi heille: 'Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista'" (Luuk. 24:46-47).

"'Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.' Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: 'Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?' Niin Pietari sanoi heille: 'Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan'" (Ap. t. 2:36-38).

"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois" (Ap. t. 3:19).

"Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta" (Ap. t. 5:30-31).

"Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus" (Ap. t. 17:30).

"Hän (Herra) ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen" (2. Piet. 3:9).

"Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä" (1. Joh. 1:7-10).

"Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt" (Ps. 51:3-7).

"Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion? Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, 'joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan': niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee" (Room. 2:3-9).

"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä" (Joh. 3:36).

"Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin" (Ef. 2:1-3).

"Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä" (Joh. 7:19).

"Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? Niin paljonko olette turhaan kärsineet? - jos se on turhaa ollut. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta, samalla tavalla kuin 'Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi'? Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: 'Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi'. Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: 'Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee'. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska 'vanhurskas on elävä uskosta'. Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: 'Joka ne täyttää, on niistä elävä'. Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: 'Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu' - että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. Veljet, minä puhun ihmisten tavalla. Eihän kukaan voi kumota ihmisenkään vahvistettua testamenttia eikä siihen mitään lisätä. Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille', ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus. Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi. Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta. Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan" (Gal. 3. luku).

"... mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista" (Gal. 2:16).

"Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain" (Room. 3:19-31).

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen" (Room. 8:1-4).

"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef. 2:8-9).

"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella" (Fil. 3:8-9).

"Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus" (1. Tim. 2:5).

"Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen (Jeesuksen) kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla" (Ap. t. 13:38-39).

"Hänessä (Jumalan Pojassa) meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen" (Kol. 1:14).

"Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi. Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi. Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. - Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta" (Room. 5:15-21).

"Jeesus sanoi hänelle: 'Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani'" (Joh. 14:6).

"Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!" (Ps. 1:1-2).