Vesa-Ilkka Laurion blogi 2

Sana viikolle 5/2012

2012-01-27T11:54:00.000+02:00

Luther: Kristittyjen kuolema on vain uni, josta Kristus herättää

"Ja hän sanoi: 'Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse'. Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi hänet äidillensä" (Luuk. 7:14 - 15). Me huomaamme, että Kristus sangen helposti voi temmata meidät kuolemasta takaisin elämään. Huomaamme myös, että hän tekee sen mielellään. Eihän kukaan pyytänyt häntä, vaan hän armahti köyhän lesken hätää ja kenenkään pyytämättä saapui paikalle tekemään pojan jälleen eläväksi. Meidän tulee siis sovittaa itseemme tämä esikuva, ettemme pelkäisi kuolemaa, vaan turvaisimme Herraan Kristukseen. Tämä tapahtuikin juuri meidän tähtemme. On kuin hän sanoisi: minä tiedän hyvin, että te pelkäätte kuolemaa; mutta älkää peljätkö, älköön sydämenne kauhistuko. Mitä voi kuolema teille tehdä, vaikka se kova onkin? Peljättää se kyllä voi. Mutta oppikaa olemaan päättämättä tuntemisenne mukaan ja antautumatta pelon valtaan. Katsokaa minuun, mitä minä voin ja tahdon tehdä. Minä voin herättää teidät kuolemasta yhtä helposti kuin te herätätte jonkun vuoteelta nukkumasta. Ja sen minä teen kernaasti. Ei minulta siis puutu tahtoa, ei voimaa eikä kykyä. Tästä seuraa, etteivät kuolleet, jotka lepäävät nurmen alla kirkkomaassa, makaa niinkään raskaasti kuin me vuoteissamme. He heräävät yhdestä ainoasta Kristuksen sanasta kuten tämä nuorukainen. Kuolema ei siis Herran Jumalan edessä ole kuolema. Meille se on kuolema, mutta Jumalan edessä se on niin keveä uni, että Kristuksen tarvitsee vain sanoa sana, niin me heräämme eloon.

Tämän asian Herra tahtoo painaa syvälle mieleemme, ettemme peljästyisi taudin emmekä kuolemankaan lähestyessä, vaan oppisimme sanomaan: Mitäpä sinä, kuolema, voit tehdä! Sinulla on kauheat hampaat, mutta minä en jää katsomaan vain sitä, mitä sinä teet, minä tahdon myös ajatella ja ottaa huomioon, mitä Herra Jumala voi tässä tehdä ja mitä hän tahtoo tehdä sitten, kun sinä olet minut niellyt. Hän ei sinua pelkää eikä huoli sinun raivostasi ja murhamielestäsi, vaan lausuu: Kuolema, minä olen sinun surmasi, helvetti, minä olen sinun tuhosi. Jos sinä voitkin surmata minun kristityitäni, niin minä puolestani voin surmata sinut ja tehdä heidät eläviksi.

Tämän lohdutuksen Herra esittää Nainin nuorukaisen tapauksessa. Vaikka kristityt kuolevat, he eivät ole kuolleet, vaan he nukkuvat unta, josta Kristus yhdellä ainoalla sanalla voi heidät herättää, niinkuin hän sanoo: "Hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen" (Joh. 5:28 - 29).

Sana viikolle 4/2012

2012-01-20T05:27:00.000+02:00

Luther: Parannus on katumusta ja uskoa Kristuksen hankkimaan syntien anteeksiantamukseen

"Ja Johannes vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi" (Luuk. 3:3). Johanneksen tarkoitus on sanoa: Jos tahdotte saada synnit anteeksi ja tulla Jumalan edessä vanhurskaiksi ja autuaiksi ja näin paeta tulevaista vihaa, toisin sanoen iankaikkista kadotusta, niin tehkää parannus, kastattakaa itsenne ja uskokaa häneen, josta minä todistan, että hän on ainoa, joka antaa synnit anteeksi, kastaa Pyhällä Hengellä ja tuo vanhurskauden, elämän ja autuuden. Ei tässä auta Aabrahamin siemenestä ja ympärileikattuna oleminen eikä Jumalan kansan nimi. Älkää siis jääkö mietiskelemään, oletteko syntisiä, vaan tunnustakaa vakavasti, että olette kauttaaltanne synnissä ja avun tarpeessa, ja pyytäkää sydämestänne apua. Sellainen apu, hän sanoo, on jo saapuvilla, sillä minut on lähetetty teille saarnaamaan, ei sellaista kastetta, joka pesee puhtaaksi vain lihan saastaisuudesta, vaan sellaista kastetta, joka nimeltään ja olemukseltaan on parannuksen kaste, syntien anteeksisaamiseksi. Jos siis tahdotte päästä osallisiksi sellaisesta avusta, niin tehkää parannus, tunnustakaa syntinne ja antakaa kastaa itsenne. Mutta jos jäätte siihen luuloon, että te itsessänne olette hurskaat ja pyhät ympärileikkauksen, lain ja jumalanpalveluksen tähden, niin kaikki apu on teiltä hukkaan mennyt.

Meidänkin on siis sanottava aikalaisillemme näin: Ei auta mitään, hyvä ystävä, että aiot ruveta vaivaamaan itseäsi, tulla munkiksi tai alistua raskaisiin sääntöihin, kiusata itseäsi valvomalla, rukoilemalla tai paastoamalla siinä mielessä, että Jumala sinulle sen tähden antaisi syntisi anteeksi ja ottaisi sinut taivaaseensa. Sinun tekemisesi, mitä ja minkänimistä lieneekin, on aivan vähäpätöinen pienintäkään syntiä poistamaan. Synnistä vapautumisen ja vanhurskaaksi tulemisen täytyy tapahtua toisella tavalla, nimittäin niin, että synnit annetaan sinulle anteeksi sulasta Jumalan armosta Kristuksen tähden. Jos siis tahdot välttää Jumalan vihan ja iankaikkisen rangaistuksen, jonka synnilläsi olet ansainnut, niin sen täytyy tapahtua tällä tavoin, ei mitenkään muuten.

Parannuksen tekeminen onkin siinä, että ihminen tietää ja sydämestänsä tunnustaa olevansa synnissä siinnyt ja syntynyt, niinkuin Raamattu sanoo, ja siitä syystä luonnostaan vihan lapsi, iankaikkisen kuoleman ja kadotuksen alainen. Hänen tulee tietää, että kaikki teot ovat tässä turhia ja tekevät pahan vielä pahemmaksi, koska niillä luullaan saatavan aikaan sellaista, mikä kuuluu yksistään Kristukselle, ainoalle välimiehelle Jumalan ja ihmisten välillä, joka on itsensä uhrannut meidän kaikkien tähden, että meillä hänen kauttansa olisi syntien anteeksisaaminen. Jos sen uskot, niin sinulla se on, jos et, niin et koskaan pääse irti synnistä, vaikka piinaisit itsesi kuoliaaksi. Sanotaanhan sitä syntien anteeksiantamukseksi, ei maksamiseksi, lahjaksi siis, ei ansioksi. Mitä Jumala sinulle sulasta armosta Kristuksen tähden lahjoittaa, sitä et sinä, madonruoka, voi hänelle maksaa, et häneltä ostaa etkä häneltä ansaita. Sitä Luukas tarkoittaa sanoessaan Johanneksen saarnanneen parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.

Sana viikolle 3/2012

2012-01-13T14:59:00.001+02:00

Luther: Ilman uskoa Kristukseen mikään rukous ei voi olla oikea

"Mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa" (Joh. 14:13). Kun kristitty pääsee tuntemaan Kristuksen Herraksensa ja Vapahtajaksensa, jonka kautta hän on lunastettu kuolemasta ja siirretty hänen valtakuntaansa ja perintöönsä, niin hän tahtoisi mielellään auttaa kaikkia muitakin siihen. Hänellä ei ole suurempaa ilon aihetta kuin tämä aarteensa, että hän tuntee Kristuksen. Sen tähden hän lähtee liikkeelle, opettaa ja rukoilee huoaten, että hekin tulisivat tähän armoon. Hän on levoton henki, joka nauttii mitä suurinta lepoa, toisin sanoen, Jumalan armoa ja rauhaa, niin ettei hän saata olla jouten, vaan taistelee kaikin voimin eläen ainoastaan levittääksensä Jumalan kunniaa ja ylistystä ihmisten joukossa, että toisetkin saisivat tämän armon Hengen, ja sen kautta myös auttaisivat häntä rukoilemisessa. Siellä näet, missä armon Henki on, se vaikuttaa, että meidän täytyy ruveta rukoilemaan.

Siksi Kristus tahtookin tässä sanoa: Jos te uskotte minuun ja olette saaneet Hengen, jonka kautta sydän pääsee varmuuteen Jumalan armosta, niin siitä on seurauksena, että teidän täytyy myös rukoilla. Se on näet kristittyjen vasituinen virka, jopa ainoastaan heidän, sillä ennen kuin olemme tulleet kristityiksi, emme tiedä, mitä tai kuinka meidän tulee rukoilla. Vaikka ihminen rukoileekin, jos armon Henki ei ole saapuvilla, vaan ihminen tahtoo lähestyä Jumalaa omassa pyhyydessään, ilman Kristusta, ei sitä sovi sanoa rukoilemiseksi, vaan pikemminkin Jumalan pilkaksi. Oikean kristillisen rukouksen täytyy lähteä armon Hengestä, joka sanoo: Olinpa elänyt miten tahansa, minä rukoilen, ettet katsoisi minun elämääni ja tekojani, vaan sinun laupeuttasi ja hyvyyttäsi, jonka sinä olet luvannut Kristuksen kautta. Sen laupeuden tähden anna minulle, mitä rukoilen. Rukouksessa tulee siis sydämestään nöyränä luopua itsestään ja pitäytyä ainoastaan armon lupaukseen, lujasti luottaen siihen, että Jumala tahtoo kuulla meitä, koska hän kerran on käskenyt rukoilla ja luvannut rukouksen kuulla.

Hän lisääkin itse nämä sanat "minun nimessäni" opettaaksensa,että ilman uskoa ei mikään rukous voi olla oikea. Ilman Kristusta ei kukaan voi rukoilla äännettäkään, niin että se kelpaisi Jumalalle ja olisi hänelle otollinen. Niin juuri ulkokultaiset valekristityt tekevät. He astuvat Jumalan eteen luullen, että Jumala muka katsoo heidän ansiotansa ja pyhyyttänsä ja sen tähden kruunaa heidät. Niinhän fariseus rukoilee: "Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset", aivan kuin hän sanoisi: minä en tarvitse sinun armoasi ja laupeuttasi, vaan olen hyvin sen ansainnut; en tahdo ottaa Jumalalta, vaan antaa hänelle. Mutta Jumala vastaa siihen kieltävästi; hän ei tahdo kuulla kenenkään rukousta, jollei sitä rukoilla hänen sulan armonsa ja laupeutensa perusteella Kristuksen nimeen, publikaanin kanssa sanoen: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!"

Opi siis tästä, että meillä ainoastaan Herran Kristuksen kautta on nämä molemmat: armo ja rukouksen kuuleminen. Ensin me tulemme Jumalan lapsiksi ja opimme huutamaan avuksemme häntä, sitten myös saadaksemme itsellemme ja muille, mitä me tarvitsemme. Siellä missä kristitty on, siellä nimen omaan on Pyhä Henki, joka ei muuta tee, kuin alati rukoilee. Vaikkei aina suu liiku eikä sanoja kuulla, sydän kuitenkin sykkii, niinkuin valtimot ja sydän ruumiissa, laakkaamatta huoaten: Ah, rakas Isä, pyhitettäköön kuitenkin sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi meissä ja kaikissa jne. Mitä kovemmin kiusaus ja hätä ahdistavat, sitä väkevämmäksi käy tämä huokaus ja rukous. Ei voi olla olemassa kristittyä, joka ei rukoilisi, yhtä vähän kuin on olemassa elävää ihmistä, jossa ei olisi valtimoa, joka sykkäilee lakkaamatta itsekseen, vaikkei ihminen sitä huomaisikaan.

Sana presidentinvaalien ajalle ja sen jälkeiselle ajalle

2012-01-11T08:45:00.000+02:00

Suomalaiset miehet ovat valinneet ylipäällikköehdokkaakseen (presidenttiehdokkaakseen) homoseksuaali Pekka Haaviston;

http://vilaurio.blogspot.com/2012/01/opetusohjelmaan-saatava-miehisyytta.html

Suomen kansa on homoseksuaalikansa - Sodoma ja Gomorra (1. Moos. 19. luku).

"Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät" (Room. 1:24-32).

"Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, hesaivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan" (Ps. 81:13).

Hinttikansalla on hinttikansan kohtalo.

Sana viikolle 2/2012

2012-01-06T11:06:00.003+02:00

Luther: Jumalan lapseksi ei voi tulla ilman Kristusta

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä" (Joh. 1:12). Tästä kuulemme, minkä valtavan kunnian ja sanomattoman, iäisen aarteen Jumalan Poika on lihaan tulemisellaan valmistanut niille, jotka hänet ottavat vastaan, häneen uskovat ja pitävät häntä sinä, jonka Jumala on lähettänyt maailmaa auttamaan. On näet jotakin aivan uutta, että hän antaa voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi kaikille niille, jotka uskovat hänen nimeensä. Jos me nyt uskomme, että hän on Isän iankaikkinen Sana. jonka kautta kaikki on luotu, että hän on elämä ja ihmisten valkeus, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin ja heittää sen meren syvyyteen, ja jos me huudamme häntä kaikessa hädässä avuksemme ja kiitämme häntä hänen sanomattomasta armostaan, silloin meidät saatetaan tuohon suureen kunniaan ja meille luvataan tuo verraton oikeus, ihana valta ja vapaus, että meillä on armollinen Isä taivaassa ja että me olemme hänen rakkaat lapsensa ja kaikkien hänen iankaikkisten taivaallisten aarteittensa perilliset ja, niin kuin Paavali sanoo "Kristuksen kanssaperilliset".

Kuinka? — Onko hän antanut tämän vapauden kaikille ihmisille? Ovathan he kuitenkin kaikki vihan lapsia. Ei, evankelista sanoo, vaan kaikille niille, niin monta kuin niitä on, "jotka uskovat hänen nimeensä", toisin sanoen, jotka uskoen ottavat vastaan hänen sanansa ja pitävät kiinni siitä huutaen häntä avuksensa. Tästä kuulet, ettemme voi mitenkään muuten saavuttaa tätä korkeata kunniaa, ihanaa vapautta ja valtaa ja tulla Jumalan lapsiksi, kuin siten, että tunnemme Kristuksen ja uskomme häneen. Tämä kunnia on niin suuri, ettei kukaan ihminen voi sitä kyllin tutkistella, vielä vähemmän muutamin sanoin lausua: me, jotka jo syntymämme kautta olemme köyhiä ja tuomittuja, viheliäisiä syntisiä, tulemme tähän mitä korkeimpaan kunniaan ja arvoon, että Jumala, iankaikkinen ja kaikkivaltias, on meidän Isämme, me hänen lapsensa, Kristus meidän veljemme, me hänen kanssaperillisensä ja rakkaat enkelit meidän veljiämme ja palvelijoitamme. Sen, joka tätä oikein ajattelee, täytyy siitä niin hämmästyä, että hän ajattelee: rakkaani, onko se mahdollista ja tottakaan? Siksi Pyhän Hengen täytyy tässä olla opettajana, hänen on kirjoitettava meidän sydämeemme tämä tieto ja usko ja annettava hengellemme todistus, että se on niin ja amen, että me uskon kautta Kristukseen olemme tulleet Jumalan lapsiksi ja semmoisina iäti pysymme. Johannes ei ole ihmisen tahdosta tuonut esille evankeliumiansa, vaan Pyhä Henki on hänessä vaikuttanut. Sen tähden hän ei meitä petä.

On ylen suuri asia, että ihmisraukka on oleva Jumalan lapsi ja Kristuksen perillinen. Jos me sydämestä lujasti uskoisimme, että iankaikkinen Jumala, maailman Luoja ja Herra, on meidän Isämme, jonka lapsia ja perillisiä me iankaikkisesti saamme olla, me emme totisesti paljoakaan välittäisi siitä, mitä maailma pitää suurena ja korkeana, vielä vähemmän pyrkisimme sitä haluamaan, sillä se on lokaa ja myrkkyä meidän arvoomme verrattuna. Maailman kunnian, kuinka suuri se lieneekin, syövät viimein madot haudassa, ja jos ne, jotka sen kunnian loisteessa ovat istuneet, eivät täältä eriä Kristuksen tuntemisessa ja uskossa, niin he menevät perkeleen luo, heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu.

Sana viikolle 1/2012

2011-12-30T02:04:00.000+02:00

Luther: Kristus kutsuu tykönsä köyhiä syntisiä

"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon" (Matt. 11:28). Kuinka suuri ja rikas onkaan Kristuksen laupeus, kun hän niin suloisesti kutsuu tykönsä köyhiä syntisiä! Kuka nyt tahtoisi epäillä? Hän olisi oma vihollisensa ja sulkisi itsensä ulkopuolelle tuon sanan "kaikki". Hän, joka kutsuu kaikkia, ei sulje ketään pois. Näin murheelliset syntiset saavat lohdutuksen. "Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan" (Hepr. 4:16). Kaikillakin sanoilla on painonsa, mutta erittäinkin näillä: "minun tyköni". On kuin hän sanoisi: Miksi juoksette muualle? Miksi etsitte omia ansioitanne? Tulkaa minun tyköni, minun tyköni, minutta juoksette hukkaan, minutta etsitte ja toimitte turhaan. Sen tähden sanotaan Hooseassakin: "Se on sinun turmiosi, Israel, että olet minua vastaan, joka olen sinun apusi" (13:9).

Tähän kuuluu myös Jesajan koko 55. luku, jossa hän sanoo: "Kuulkaa kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta, viiniä ja maitoa. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot" (Jes. 55:1 - 3).

Jatko kuuluu: "... työtätekeväiset ja raskautetut, minä annan teille levon". Vaikka sanoilla "työtätekeväiset ja raskautetut" voitaisiinkin ymmärtää murheita, ne kuitenkin tarkoittavat varsinaisesti omaatuntoa, joka ilman Kristusta tekee työtä, toisin sanoen, saa monin tavoin kokea ahdistusta ja piinaa, lain ja sen hirmuvallan alla. Se tuntee itsensä synnin, Jumalan vihan ja iankaikkisen kuoleman raskauttamaksi. Tämän kuorman se tahtoisi mielellään pudistaa pois päältänsä, mutta ei voi, siksi se kärsii hätää ja ahdistusta surkeasti. Lain teot, joita se tekee, eivät voi rauhoittaa eivätkä ottaa kuormaa pois. Vihdoin jouduttaisiin väistämättömästi epätoivoon, ellei tultaisi Kristuksen tykö, joka tekee kaiken. Hän ottaa pois kuorman, toisin sanoen: antaa synnit anteeksi, ja huojentaa työn ja vaivannäön, toisin sanoen: tekee omantunnon iloiseksi ja vakaaksi. Näin hän virvoittaa eli rauhoittaa omantunnon, niin ettei se enää tunne syntiä, tahi jos se sen tuntee, niin se halveksii sitä Kristuksessa. Lakiakaan se ei silloin enää pelkää, tai jos se pelkää, niin se voittaa lain Kristuksen kautta, joka on meidän lepomme, voittomme, rauhamme, autuutemme ja ilomme syntiä, lakia, kuolemaa, lihaa, maailmaa ja perkelettä vastaan.

Vielä on huomattava, että nämä ovat majesteetin sanoja: "... minun tyköni, niin minä annan teille levon". Tätä ei rohkenisi yksikään enkeli luvata, ihmisestä puhumattakaan. Hän osoittaa tällä, että hän vallitsee syntiä, kuolemaa, lakia, vanhurskautta, elämää ja autuutta. Yksin Jumala voi työtätekeväiset ja raskautetut vapauttaa ja lohduttaa. Älköön siis kukaan vapisko ja peljätkö tulla hänen tykönsä, vaan tulkoon lohdullisesti ja iloisesti; hän ei tahdo ajaa pois, hän ei tahdo hyljätä, ei tahdo tehdä pahaa eikä lisätä kipua, vaan tahtoo kaikkia, jotka työtätekevinä ja raskautettuina tulevat hänen tykönsä, virvoittaa ilmaisemalla armonsa ja pelastamalla synneistä ja kuolemasta. Tämä pelastus otetaan vastaan uskolla.

Sana viikolle 52/2011

2011-12-23T18:32:00.003+02:00

Luther: Raitistukaa Jumalan sanan mukaan

"Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö" (1. Kor. 15:34). Nämä sanat apostoli kirjoittaa kehoittaakseen meitä ja varoittaakseen meitä huonosta seurasta, josta hän edellä on sanonut: "Huono seura hyvät tavat turmelee". Tässä hän osoittaa, miten meidän on meneteltävä, ettemme eksyisi. Hän tahtoo sanoa: Kavahtakaa, ettei tuollainen huono seura yllättäisi teitä uneliaina, hitaina tai laiskoina. Näin annetaan näet jo tilaa ja avataan ovi kaikille jaarittelijoille ja viettelijöille. Jos ette tahdo tulla vietellyiksi ja kadottaa sitä, mitä teillä on, niin raitistukaa, niin että uutterasti harjoitatte Jumalan sanaa, jolla voitte varjella itseänne ja puolustautua sellaisia viettelijöitä vastaan, niin että ne eivät saa tilaa teidän keskuudessanne. Teidän vallassanne ei ole estää huonoja jaarituksia syntymästä, vaan te joudutte kuulemaan niitä maailmalta, mutta valvokaa silloin, ettette anna niille tilaa. Perkele ei näet makaa, vaan ahdistaa sinua kaikin tavoin. Siksi sinunkin täytyy puolestasi valvoa, että sinä aina olisit varustettu sitä vastaan Jumalan sanalla, kotona tai ulkona ja missä hyvänsä seurustelet ihmisten kanssa. Jumalakin on käskenyt kansaansa maalaamaan ja kirjoittamaan hänen käskynsä kaikkialle silmiensä nähtäviksi, jotta he aina voisivat niillä puolustautua kaikkinaista kiusausta ja pahennusta vastaan (5. Moos. 6:9).

Tällaista valppautta ja huolenpitoa Jumalan sanasta apostoli tarkoittaa sanalla "raitistukaa". Hän ei myöskään puhu pelkästään raitistumisesta, vaan siitä, että raitistuttaisiin "oikealla tavalla", toisin sanoen Jumalan sanan mukaan. Maailmakin saattaa valvoa raittiisti, mutta ei Jumalan sanan mukaisesti. Oikeata valppautta on, kun raitistutaan Jumalan sanassa, jolla perkele ja sen myrkkynuolet torjutaan ja voitetaan. Siksi apostoli sanookin tätä raitistumiseksi niin, ettei syntiä tehdä. Maailma on valppaana välttääkseen köyhyyttä, rauhattomuutta tai vihollisia. Meidän valvomisemme ja raitistumisemme tähtää synnin lakkaamiseen, vanhurskauden alkamiseen ja säilymiseen, uskon ja rakkauden hallintaan ja epäuskon hävittämiseen. Tähän tarvitaan Jumalan sanan alituista ja vakaata viljelemistä, sen halukasta kuulemista, veisaamista, puhumista ja lukemista, häpeällisen kyllästymisen ja hitauden torjumiseksi, niin että meidän linnamme ja varustuksemme olisi hyvin varjeltu ja kaikki aukot tukitut, ettei perkele voisi hiipiä sisään. Ellet näet ahkerasti kuule Jumalan sanaa ja siinä harjoittaudu, vaan luulet sen kyllin hyvin osaavasi, niin se ei ole raitistumista, vaan makaamista ja velttoutta, jopa nukkumista perkeleen keihäiden piirittämänä, niin että hänellä on hyvä kohta, mistä tulla sisään ja vaivatta valloittaa linna. Raitistukaa siis ja varokaa viettelijöitä. Älkää katsoko sitä, kuinka arvokkaita kristillisiä veljiä tai saarnaajia he ovat, vaan pitäkää huoli siitä, että teillä totisesti on Jumalan sana ja siihen pitäydytte, niin että ette eksy, vaan aina tunnette Jumalan tahdon.

Sana viikolle 51/2011

2011-12-16T11:54:00.002+02:00

Luther: Tämän murheen laakson jälkeen kristitty nousee iankaikkiseen iloon

"Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat (Ps. 126:5). Lunastetuille kuuluu sekin, että heidät syöstään suureen ahdistukseen, niinkuin tämä raamatunlause sanoo: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan" (Ap. t. 14:22). Siksi kristinuskoa nimitetään nimen omaan pyhän ristin opiksi. Joka tahtoo nähdä oikean kristityn kuvan, katselkoon Jobia. Mitä meidän siis tulee tehdä? Jos me tahdomme periä iankaikkisen elämän, niin meidän on alistuttava siihen; jos me tahdomme tunnustaa lunastustamme ja Lunastajaamme Jeesusta Kristusta, niin meidän tulee tietää, että on olemassa sellaisia, jotka väijyvät tätä meidän vanhurskauttamme ja iankaikkista elämäämme. Sen tähden meidän on valmistauduttava ahdistukseen ja käännettävä selkämme kynnettäväksi, niinkuin 129. (Ps. 129) psalmi sanoo. Täytyyhän jokaisen, joka tunnustaa olevansa kastettu ja tahtoo itseänsä pidettävän kristittynä, varmaan päätellä, että hän ei ole Herraansa Kristusta parempi. Meidän on näet tultava Jumalan Pojan kuvan kaltaisiksi. Kun nyt Kristus on kantanut orjantappurakruunua, emme me saa ajatella, että meidän päähämme painettaisiin ruususeppele. Katso siis, kuinka viheliäinen on lunastetun kristityn muoto! Hän on täynnä syntiä, murhetta ja kuolemaa, siitä syystä hän ei miellytä itseänsä. Sitä paitsi on hän myös Lasaruksena rikkaan miehen ovella; hän on myös Jobin tavoin epälukuisten vaarojen ja kovan onnen kolhujen ahdistama.

Nyt sanonet: kuka siis tahtoisi olla kristitty? Älä kuitenkaan kiinnitä huomiotasi vain kärsimiseen ja vaivaan, vaan katso hedelmää, joka siitä seuraa: "Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat". Mitä suloisempaa voisikaan tapahtua niille, jotka kantavat Kristuksen ristiä? Saatana kiusaa uskoamme ja saa meidät nurisemaan Jumalaa vastaan tai ahdistaa meitä murheella, niin että emme tiedä, mitä me teemme tai missä olemme; yhtä kaikki pysyy totena, että me olemme pyhät ja lunastetut. Kuitenkin me tunnemme kiusauksen hengessämme ja lihassamme. Lisäksi tulevat ajallisetkin asiat: vastustajat soimaavat meitä, levittävät meistä valheita ja etsivät epälukuisia tilaisuuksia vahingoittaakseen meitä. Kun tätä saamme kokea, sydämemme lyö levottomasti ja huutaa: Herra, armahda meitä! Tätä kaikkea Pyhä Henki nimittää kyynelin kylvämiseksi. Kristityn tulee olla sellainen kylvömies, joka ei kylvä nauraen, vaan katkeralla murheella ja itkien. Sana "kylvää" tarkoittaa siis Jumalaa pelkääväisten koko elämää, kaikkea, mitä he kutsumuksessaan tekevät; se on ikään kuin siemenenä tulevaiseen elämään, joka meillä on toivossa. Me olemme näet autuaat ja kuoleman voittajat, kuitenkin toivossa. Niin kauan kuin me vaellamme tässä elämässä, me olemme murheen laaksossa, niinkuin Kristus sanoo: "Te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi" (Joh. 16:20). Olkaamme kuitenkin lohdutetut, sillä mitä enemmän kyyneleitä, sitä enemmän iloa ja riemua siitä on kasvava. Kestäkäämme siis ja toivokaamme, että saamme niittää iankaikkisen ilon tästä ahkerasta kylvöstä, jota on kestänyt lyhyen ajan.

Sana viikolle 50/2011

2011-12-09T09:01:00.001+02:00

Luther: Kristityille kuolema on ainoastaan uni

"Ja kun Jeesus tuli päämiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän väkijoukon, sanoi hän: 'Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu'. Niin he nauroivat häntä" (Matt. 9:23 - 24). On ihana lohdutus kaikille uskovaisille, että itse kaiken Herra tässä sanoo kuolemaa ainoastaan uneksi. Kristus ei ainoastaan sano kuolleen tytön nukkuvan, vaan hän myös todistaa itse teossa, että tämä kuollut nukkui, puhutellen häntä tavallisilla sanoilla, aivan kuin herättäisi häntä unesta. Mutta jos hän makaa, missä sinä silloin olet, kuolema? Kuolema siis ei ole kristitylle mikään kuolema, vaan uni. Sanotaanhan paikkaakin, johon kristityt haudataan, lepokammioksi. Niin eivät pakanat saata hautojansa nimittää; vain kristityt sanovat: hautani on minun vuoteeni, minun makuukammioni; minä en kuole, vaan nukun. Kristus sanoo: "Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut" (Joh. 11:25).

Tästä näet myös, kuinka monta estettä on tällä uskolla iankaikkiseen elämään. Samoin kuin tässä käy kuolleelle tytölle, kun hänet jälleen herätetään henkiin, samoin tapahtuu myös jokaiselle uskovaiselle, kun hän kuolee. Ensiksi tulee masennus, ikään kuin hän ei enää ikinä eläisi. Siihen liittyy kansan hälinä, toisin sanoen, koko maailman esimerkki: miksi sinä yksin epäröit, kun sinä, niinkuin me kaikki, kuolet iankaikkisesti? Toiseksi myös huilunsoittajat nauravat elämän lupausta, toisin sanoen, laki ja lihan viisaus sanovat kuoleman kuolemaksi, jota vastaan iankaikkisen elämän lupaukset eivät mitään merkitse, koska laki ei muuta taida kuin tappaa. Sellaiseksihan omatunto lain tuntee. On tarkoin otettava vaari tästä Kristuksen sanasta "hän nukkuu", ja vastoin lakia ja kaikkia omantunnon vastuksia riiputtava Kristuksen sanassa; niin että sanot: Kristus sanoo hänen nukkuvan, siksi en huoli siitä, mitä kaikki ajatukset yhteensä sitä vastaan väittävät. Kuinka suuri hälinä onkin, minä en kuuntele mitään muuta kuin tätä, jota moni hälinän tähden ei oikein havaitse; minun korviini kuuluu kuitenkin selkeästi kun hän sanoo: "Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu".

Nämä sanat sopivat sellaiselle opettajalle kuin Kristus on, ja hän on sen arvoinen, että uskomme häntä. Hänellä on valta sanoa: kuolema ei enää ole kuolema, vaan uni, minulle ei kukaan kuole, vaan kaikki nukkuvat. Meidän tulee puolestamme sanoa: Amen, Herrani, minä uskon. Auta uskomaan, Herra Kristus! Anna sinä minulle tämä usko, sano tälle hälinälle: "menkää pois", niin että heidän tosissaan täytyy paeta ja lakata häiritsemästä ja nauramasta tätä minun uskoani. Ellet sinä käske heidän väistyä, en minä voi tehdä vastarintaa. Kuitenkin minä tahdon uskoa, etten minä kuollessani kuole, vaan ainoastaan nukahdan, ja että minä elän, vaikka olen kuollut. Elänhän minä sinulle, johon minä uskon, ja sinä teet minut jälleen eläväksi. Olisi toivottava että tämä maine Kristuksen voimasta, joka kuolemasta herättää, kaikuisi kaikessa maassa, kaikissa sydämissä, jotta kaikki uskoisivat hänen olevan sellaisen, joka kuolleinakin meidät pitää hengissä ja että meidät jälleen herätetään unestamme voidaksemme iloisesti halveksia kuolemaa.

Sana viikolle 49/2011

2011-12-02T09:57:00.001+02:00

Luther: Kristus kärsi meidän tähtemme

"Totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana" (Jes. 53:4). Saarnattuaan suloisesti rakkaan Herramme Jeesuksen kärsimyksestä pyhä profeetta lisää nyt myös, minkä tähden hänen on täytynyt kärsiä ja mitä hän sillä on saanut aikaan. Tässä hän perustelee uskomme syvällistä ja välttämätöntä, vanhurskautusta koskevaa kohtaa: me uskomme Kristuksen tulleen piinatuksi ja surmatuksi meidän tähtemme, niinkuin Paavali opettaa, että Kristus tuli kiroukseksi meidän edestämme. Ei näet riitä, että tiedät Kristuksen kärsineen, sinun tulee myös tietää sen hyöty. Toisin sanoen: sinun tulee uskoa, niinkuin profeetta tässä vakuuttaa, että hän on kantanut meidän sairautemme, ettei hän ole kärsinyt itsensä tahi omien syntiensä tähden, vaan meidän tähtemme; toisin sanoen, että hän on kantanut kaiken sen vaivan ja sairauden sekä koonnut ja päällensä sälyttänyt kaiken sen kivun, joka meidän, kurjien syntisten, olisi pitänyt kärsiä ja kantaa. Ken siis oikein ymmärtää ja tietää nämä Raamatun sanat, hän on jo oppinut kristillisyytemme ja uskomme ytimen ja sisällön. Katso, tästä rikkaasta ja täydestä lähteestä apostoli Paavali on saanut nuo monet armorikkaat kirjeensä ja ottanut koko virran ja suuren paljouden autuaallisia ja lohdullisia lauseita.

Tästä siis voit päättää ja voimallisesti ja varmasti todeksi osoittaa, että ihmisten kaikki vaiva ja työ itselleen armollisen Jumalan hankkimiseksi on kirottua ja että kaikki viisaus, vanhurskaus ja pyhyys, kaikki hyvät teot ja ansiot, joilla ihmiset pyrkivät etsimään ja ansaitsemaan autuutta ilman rakasta Herraa Kristusta, ovat kirottuja. Kaikki se, minkä ihmiset saavat aikaan, jää syrjään ja syöstään kumoon tällä ainoalla lauseella, jonka tästä luemme: Kristus on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden. Jos siis on totta, että hän on kärsinyt meidän edestämme, niin meidän vanhurskautemme, hyvät tekomme ja ansiomme, joihin uskalsimme, on mitättömänä, jopa roskana pidettävä. Näin meidän täytyy astua ulos omasta itsestämme sekä kaikesta sydämestämme luottaa ja uskaltaa vieraaseen vanhurskauteen, niin että vahvasti uskoen tartumme ja pitäydymme siihen vanhurskauteen, jota ei voida nähdä eikä tuntea ja joka ainoastaan sanassa meille tarjotaan ja lahjoitetaan.

Tästä johtuu, ettei kukaan voi käsittää tätä oppia kristillisestä vanhurskautuksesta ilman oikeata opettajaa, Pyhää Henkeä. Ainoa syy, miksi juutalaiset eivät ottaneet Kristusta vastaan oli siinä, että he eivät tahtoneet luopua omasta vanhurskaudestaan eivätkä sallineet sitä nuhdeltavan, vaikka Kristus juuri sen tähden on tullut lihaan ja ihmiseksi, että me, jotka olimme vihan lapsia ja kadotukseen tuomitut, tulisimme hänen vanhurskautensa kautta autuaiksi ja pelastuisimme. Meidän on siis tarkoin painettava mieleemme varsinkin tämä sana: Hän kantoi meidän sairautemme ja meidän kipumme. Sana "meidän" lukee meidän hyväksemme ja jakaa meille Kristuksen autuaallisen kärsimyksen, ja se tulee kokonaan meidän omaksemme, aivan kuin olisimme sen itse hankkineet. Jos näet hän on kantanut minun kipuni ja sairauteni, niin on varmaa, että minä olen täysin vapaa, en ainoastaan kaikesta velastani, vaan myös hyvin ansaitusta rangaistuksestani, eikä minun siis tarvitse joutua epätoivoon Jumalan kovaa tuomiota ajatellessani.

"Me pidimme häntä Jumalan lyömänä ja vaivaamana." Profeetta tahtoo sanoa: me luulimme, että Jumala rankaisi häntä hänen oman syntinsä tähden. Maailma ja järki pitävät näet sitä oikeutena, että jokaista rangaistaan oman rikkomuksensa tähden. Tässä käy kuitenkin vastoin kaikkia maallisia lakeja, jotka panevat rangaistuksen niille, jotka itse ovat syyllisiä ja rikoksen tekijöitä. Kristus kärsii meidän tähtemme, hänen sairautensa ja kipunsa ovat meidän sairautemme ja kipumme. Näin hän vie meidät, sivuuttaen koko maailman lait, teot ja vanhurskauden, kärsimyksensä ja vaivansa kautta vanhurskauteen, jota ei mikään järki voi ymmärtää.

Sana viikolle 48/2011

2011-11-25T12:36:00.001+02:00

Luther: Rukous on otollinen Kristuksen tähden

"Enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teiden edestänne; sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä" (Joh. 16:26-27). Herra ei saata suuren rakkautensa tähden opetuslapsiinsa olla vielä jotakin puheeseensa lisäämättä. "En minä sano", hän lausuu, "että minä olen rukoileva teidän edestänne; sillä Isä itse rakastaa teitä". Kuinka tämä tapahtuu? Me tosin tiedämme, ettemme voi tulla Jumalan eteen ilman tätä välimiestä, jonka Isä on siksi lähettänyt, ja että meidän rukoustemme tulee tapahtua yksin hänen kauttansa ja hänen nimeensä, jos mieli, että ne Jumalalle kelpaavat. Kuinka Kristus tässä sanoo, ettei hän rukoile opetuslasten edestä, aivan kuin he eivät ensinkään tarvitsisi häntä siihen ja kuin tämä kunnia, oikeus ja voima olisi kokonaan annettu meille itsellemme? Vastaan: On vielä sellaista, mikä sinun myös tulee ottaa lukuun ja yhdistää tähän; et saa paloitella tekstiä, jättämällä jotakin pois. Sillä hän sanoo näin: "Isä itse rakastaa teitä sentähden, että te olette uskoneet minuun". Hän ei tahdo luopua välimiehen toimestaan, niin että he rukoilisivat ilman häntä tai hänen ohitseen. Mutta kun meillä on tämä välimies sydämessämme ja uskomme, että hän on tullut Jumalan tyköä ja toimittanut Isänsä tahdon, poistaen meidän syntimme ja kuolemamme, niin voimme sitten mekin rukoilla, ja tämä rukous on Jumalalle otollinen tämän miehen tähden, joka seisoo Isän ja meidän välillämme. Meillä on jo näet hänen rukouksensa, jonka kautta hän ainiaaksi on rukoillut meidän puolestamme Isän tykönä, ja se kestää ja pätee iankaikkisesti, niin että meidänkin rukouksemme kelpaa Isälle ja hän kuulee sen.

Tässä uskossa voin sanoa: Minä tiedän taivaallisen Isäni sydämen halusta kuulevan, mitä minä vain rukoilen, jos minulla on sydämessäni tämä Vapahtaja, Kristus, joka on rukoillut minun puolestani. Minun rukoukseni on siis otollinen hänen rukouksensa kautta. Näin me kiedomme hänen rukouksensa omaan rukoukseemme. Hän on iankaikkisesti kaikkien ihmisten välimies, jonka kautta meillä on pääsy Jumalan tykö; meidän rukouksemme ja tekomme on häneen yhdistetty ja häneen puettu, niinkuin pyhä Paavali sanoo, että meidän tulee pukeutua Kristukseen ja hänessä tehdä kaikki, jos mieli sen olla Jumalalle otollista.

Tämä kaikki on sanottu kristityille sitä varten, että he rohkeasti ja turvallisesti luottaisivat tähän mieheen ja rukoilisivat luottavaisin mielin, koska kerran kuulemme, että hän niin yhdistää meidät itseensä ja tekee meidät pian itsensä kaltaisiksi, liittää meidän rukouksemme omaansa ja oman rukouksensa meidän rukoukseemme. Tämä on kristittyjen erinomaisen suuri kunnia. Kun näet meidän rukouksemme on näin liitettynä hänen rukoukseensa, niin hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni" (Ps. 22:23) ja: "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä." (Room. 8:16-17) Mitä voitaisiin suurempaa sanoa, kuin että meidät uskon kautta Kristukseen korotetaan siihen suureen kunniaan, että meitä sanotaan hänen veljiksensä ja kanssaperillisiksensä ja että meidän rukouksemme on hänen rukouksensa vertainen? Tuskin jää muuta erotusta, kuin että se tulee häneltä ja käy hänen kauttansa, että meidän rukouksemme olisi otollinen ja että hän saattaisi meidät perintöön ja kunniaan. Muutoin hän tekee meidät kaikessa kaltaiseksensa. Hänen ja meidän rukouksemme on oleva yksi, niinkuin hänen ruumiinsa on meidän ruumiimme ja meidän jäsenemme ovat hänen jäsenensä, niinkuin pyhä Paavali sanoo: "Me olemme hänen ruumiinsa jäseniä" (Ef. 5:30).

Suuren ahdistuksen syöksykierre

2011-11-21T16:31:00.001+02:00

Tämä kirjoitus on muokattu jaenglanninkielisen tekstin osalta suomennettu versio 30.8.2009 julkaisemastanikirjoituksesta ”Suuri ahdistus, Matt. 24:21; Ilm. 7:14”. Alkuperäisen versionolen poistanut, ja tämän uuden version julkaisen nyt tässä uutena kirjoituksenauudella päivämäärällä.

Tuon ensin esiin, mitä perkeleen vallassavielä elävät ihmiset nykyisin tuottavat ja tekevät (tässä juutalaisuskoiset,Joh. 8:44, mutta sama koskee kaikkia maailman ei-kristittyjä [tarkoitansydäntä]), ja lopussa tuon esiin, mitä sydämen kristityt Raamatun sanan mukaantuottavat ja tekevät.

Tarkoituksena on paljastaa perkeleen lasten tekojenja Jumalan lasten tekojen välinen syvä kuilu. Kuilu kasvaa koko ajan, koska pahatihmiset menevät koko ajan yhä pidemmälle pahuudessa ja vanhurskaat ihmiset nousevatkoko ajan yhä suurempaan vanhurskauteen pyhityksessä:

Vääryydentekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen,ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköönedelleen (Ilm. 22:11);

Mutta pysyerilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhäpitemmälle jumalattomuudessa (2. Tim. 2:16);

Mutta pahatihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen (2.Tim. 3:13).

Perkeleenlasten tekojen nykyinen laatu käy hyvin ilmi elokuvasta ”Inglorious Bastards”,jota Robert Stark käsittelee 29.8.2009 julkaisemassaan kirjoituksessa”Fictional film ’Inglorious Bastards’ hyped while true story of revenge hidden”(”Fiktionaalista elokuvaa ’Inglorious Bastards’ työnnetään julkisuuteen samallakun todellista koston tarinaa piilotellaan”);

http://www.examiner.com/nonpartisan-in-los-angeles/fictional-film-inglourious-basterds-hyped-while-true-story-of-revenge-hidden

myös täällä:

http://ww3zionism.blogspot.com/2009/08/inglourious-basterds-f-king-jewish-wet.html

David Duke puolestaan on kommentoinut30.8.2009 tätä Robert Starkin kirjoitusta sivustollaan:

http://www.davidduke.com/general/12039_12039.html#more-12039

Esitän seuraavassa ensin relevantin osanRobert Starkin kirjoituksesta suomennettuna ja sen jälkeen suomennoksen DavidDuken kommentista.

Robert Starkin kirjoitus:

Nyt noin vuoden ajan on ollut lukemattomiaelokuvia natseista ja holokaustista, sellaisia kuin “The Reader,” “Valkyrie,”“Defiance” and “The Boy in the Striped Pajamas.” Hollywood ja lehdistömainostavat Quentin Tarantinon ohjaamaa ja Weinsteinin veljesten tuottamaasuosittua uutta elokuvaa ”Inglorious Bastards” fiktionaalisena tarinana BradPittin esittämän maalaisluutnantin johtamasta amerikanjuutalaisten ryhmästä,joka hakee kostoa natseille miehitetyssä Ranskassa toisen maailmansodan aikana.Elokuvassa on kaikkialla kauhistuttavia näkymiä kostoista, esimerkiksi päänahannylkemisistä ja kidutuksista.

Eli Roth, joka on elokuvassa johtavassaroolissa ”karkeana juutalaisena”, sanoo, että koston ajatus on ”kuin syväseksuaalinen tyydytys siitä, että saa hakata natsit kuoliaiksi, hekumallinentunne. Roolihahmoni alkaa hakata natseja kuoliaiksi. Voisin katsella sitä kokopäivän. Vanhempani ovat voimakkaasti holokaustiopetuksen kannalla.” Samanlaisetäänenpainot ovat yhdellä elokuvan tuottajista, Lawrence Benderillä, joka totesiTarantinolle: ”Tuottajatoverinasi kiitän sinua, juutalaisen heimon jäsenenäkiitän sinua, ryökäle, koska tämä elokuva on hemmetinmoinen juutalainen märkäuni.”

ADL (Anti-Defamation League, yksijuutalaisten etujärjestöistä) sanoo lausunnossaan, että elokuva ”on allegoriahyvästä ja pahasta ja pidäkkeettömistä pyrkimyksistä lyödä Hitlerin ja hänenkannattajiensa ja natsihallintonsa personoima paha. Kunpa se olisi totta!”

Ei ole mitään syytä tehdä fiktionaalistatarinaa, koska toisen maailmansodan historiassa on todellisiakin tapahtumia,joista useimmilla ihmisillä ei ole aavistustakaan. Amerikanjuutalainenkirjailija John Sack pani alttiiksi uransa ja jopa henkensä kertoakseen tarinankostoa hakevista juutalaisista kiistellyssä kirjassaan ”An Eye for an Eye - TheUntold Story of Jewish Revenge Against Germans in 1945” (”Silmä silmästä -vaiettu tarina juutalaisesta kostosta saksalaisia vastaan 1945”). Tarina kertoojuutalaisista, jotka pyörittivät vankileirejä Puolan kommunistimiehityksenalaisuudessa. Sackin mukaan he eivät hakeneet kostoa ainoastaan saksalaisiasotilaita vastaan vaan myös viattomia saksalaisia ja puolalaisia siviilejävastaan.

Sack toteaa kirjassaan, että kosto sisälsikidutuksia ja naisten ja lasten raiskauksia. Sack arvioi, että 60 000 -80 000 kuoli näissä leireissä. Sack kertoo, että yksi (“holokaustista”)hengissä selvinnyt, nimeltään Lola, joka oli vankilan virkailija ja menettänytlähes koko perheensä holokaustissa, myönsi, että he kohtelivat vankeja paljonhuonommin kuin natsit olivat kohdelleet häntä Auschwitzissa. Hän kertoiSackille: ”Luojan kiitos, kukaan ei yrittänyt raiskata meitä. Sellainen olisaksalaisilta kiellettyä”, mutta Sackin mukaan kaikkea tätä tapahtuisaksalaisille tytöille Lolan vankilassa Gleiwitzissa. - -

KyseisestäSackin kirjasta olen kirjoittanut arvostelun ositteessa:

http://vilaurio.blogspot.com/2008/04/juutalaisen-kirjan-esittely.html

David Dukenkommentti:

Yksi”Inglorious Bastardin” pääosien esittäjistä, Eli Roth, kuvataan (mainoskuvassa)baseball-maila käsissään. Sillä hän iskee aivot ulos vangituilta (japuolustuskyvyttömiltä) saksalaisilta sotilailta. Roth kutsuu riemuissaan tätäWeinsteinin veljesten tuotosta, joka ylistää kidutusta, sadismia, saksalaistenpäänahkojen nylkemistä ja saksalaisten elävältä polttamista, ”juutalaiseksipornoksi” ja ”hekumalliseksi.” Roth nousi kuuluisuuteen aiemmin elokuviensa”Cabin Fever” ja ”Hostel” johdosta, jotka molemmat myyvät äärimmäistä seksuaalistasadismia ja kidutusta sekä naisia että miehiä vastaan, kuvatenyksityiskohtaisesti mm. sukupuolielinten irtileikkaamista. Ironisesti”Bastards” keskittyy natsien oletetun pahan elokuvan ympärille, vaikka natsiteivät koskaan tehneet yhtäkään elokuvaa, jossa olisi ylistetty sadismia jakidutusta; sen sijaan Hollywood on täynnä sellaisia sairaita ohjelmia, jotenketkä tässä oikein ovat niitä todellisesti sairaita?

Kirjoittaja(Robert Stark) kiinnittää huomiota juutalaisten saksalaisia siviilejä vastaansodanjälkeisessä Puolassa suorittamien kauhutekojen salailuun, mutta hän olisivoinut nostaa esiin juutalaisten ekstremistien (äärimmäisyysainesten) pitkänhistorian sadistisen pahan harjoittamisessa. Mainita voitaisiin esimerkiksi nekymmenet miljoonat ihmiset Venäjällä, Itä-Euroopassa ja Saksassa, joidenkohtalona oli joutua juutalaisten johtamien bolshevikkien kiduttamiksi jamurhaamiksi (Solzhenitsyn osoittaa, että lähes kaikki bolshevikkijohtajat jajokainen kuudesta Gulagin huippujohtajasta olivat juutalaisia), ja esiinvoitaisiin tuoda se saksalaisten syytettyjen joukkokidutus”sotarikosoikeudenkäynneissä”, jonka ovat dokumentoineet ja paljastaneetsenaattori Robert Taft lausunnossaan Amerikan kongressissa ja amerikkalainentuomari Edward van Roden. Tuomari van Roden, USA:n armeijan Simpsonin komissionjäsen, totesi esimerkiksi, että sotarikoksista syytettyjen saksalaistensotilaiden vuoden 1949 oikeudenkäynnissä Dachaussa 139 syytetystä kaikkia muitapaitsi kahta oli kidutettu ja heidän kiveksensä olivat kärsineetparantumattomia vaurioita. Voisitteko kuvitella, millainen kansainvälisenmedian paheksunta nousisi, jos palestiinalaiset sieppaisivat 139 juutalaista jakiduttaisivat heitä vahingoittamalla heidän sukupuolielimiään?

Iowankorkeimman oikeuden entinen jäsen, tuomari Charles F. Wennerstrom, joka oliyksi Nürnbergin tuomioistuimen tuomareista, erosi inhoa tuntien niidensadististen ja häikäilemättömien juutalaisten vuoksi, jotka johtivat sitäsaksalaisten kiduttamista ja syyttämistä, jota mediassa kutsuttiin”oikeudeksi”. Kirjoittaja kiinnittää huomiota juutalaisen kirjailija JohnSackin paljastamiin saksalaisten murhiin, mutta hän olisi voinut puhua myössiitä tosiseikasta, että israelilaiset kiduttavat joka kuukausi ainakin 600palestiinalaista (vuodessa 6000:tta Greenbergin mukaan The New York Timesissa).Hän olisi voinut mainita myös sen sionistien toteuttaman joukkomurhan jasilpomisen, jonka kohteiksi joutuivat tuhannet naiset ja lapset Gazassa viimevuonna, naisten ja lasten joukkomurhat Sabrassa, Shatilassa ja Qanassa ja senjoukkomurhan ja terrorin, joka on tapahtunut Israelin perustamiseen liittyneenetnisen puhdistuksen ja Länsirannan ja Itä-Jerusalemin palestiinalaisalueidenvarastamisen yhteydessä.

Juutalaisenvaikutusvallan alainen media mainostaa ja ylistää nyt kaikkialla maailmassatätä sairasta juutalaista pornoelokuvaa, joka myy sadismia, kidutusta,murhaamista ja verenhimoa. Se tosiasia, että tällaista kidutusta ja sadismiaylistävää elokuvaa kiitetään lähes kaikkialla maailmassa, on osoitus siitävallasta, joka juutalaisilla ekstremisteillä on yli mediamme ja vallitsevanpoliittisen järjestelmämme.

Juutalaisetekstremistit ovat syyllisiä kaikkeen siihen, mistä he syyttävät natseja, jaenempäänkin!

Ja sitten vertailukohdaksise, mitä sydämen kristityt Raamatunsanan mukaan tuottavat ja tekevät:

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha,pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys,itsensähillitseminen - - kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus onvalkeuden hedelmä - - Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiäja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen,sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaatoisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuinHerrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämänlisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoonteidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa,ja olkaa kiitolliset (Gal. 5:22; Ef. 5:9; Kol. 3:12-15).

Mikä valtava ero onkaan nykyisinkristittyjen ja ei-kristittyjen välillä!

Maailman hirvittävimpänä rikollisjenginätoimivat juutalaiset juoksevat, kuten heidän elokuvastaan voidaan päätellä, edelleenvapaina, ja ehkä he, vapaasti kun saavat toimia, pian ryhtyvät ei-juutalaisineorjineen ja avustajineen avoimesti tappamaan maailman ei-juutalaisia (vrt. massamurhat Libyassa ja monessamuussa paikassa maailmassa, väkisin tuhoava juutalainen raha- japankkijärjestelmä ja sen vaikuttama terveydenhuolto- ja eläkejärjestelmienalasajo, chemtrails-myrkkylevitykset kaikkialle maailman ilmakehään ja sieltäalas meidän ja luontomme päälle, immuunijärjestelmää tuhoavat ja ihmistentappamisiin soveltuvat rokotukset, suunnitelmat vähentää maapallon väestömäärää95%:lla, juutalaisen maailmanhallinnon eli koko maailman hirmutyrannianrakentelu, sotien lietsominen kaikkialla, jatkuva ydinsodan uhka jne.).

Kaikki ne syytökset, joita juutalaisetsinkoavat ”natsien”, ”natsien avustajien”, ”saksalaisten”, ”rasistien”, ”antisemitistien”ja milloin minkäkin ryhmän päälle, soveltuvatkin lopulta parhaiten heihinitseensä, kuten David Dukekin kommenttinsa lopussa toteaa. Tämä pätee myös ns.”holokaustiin”, jota ei edes lainkaan tapahtunut (viittaan aihetta koskeviinkirjoituksiini). Juutalaiset näet itse ovat joukkomurhaajia ja enenevässämäärin nykyisin jopa ihmiskunnanmurhaajia (raha- ja pankkijärjestelmänsä tuomanvelkaorjuuden vuoksi heillä on kontrollissaan lähes kaikki maailman hallituksetja niiden asevoimat, joita he surutta käyttävät hyväkseen esim. NATON muodossa;toki he rakentavat keinotekoisia vastakkainasetteluja niistä hyötyäkseen jasaadakseen ei-juutalaiset tuhoamaan toisiaan). Juutalaiset olivat molempienmaailmansotien takana, ja heidän omallatunnollaan on liki sadan miljoonanmaailmansodissa kuolleen ihmisen henki. Kommunismillaan he idässä (NL, Kiina,Vietnam jne.) ovat surmanneet samoin noin sata miljoonaa ihmistä. Juutalaisetovat maailman hirvittävin kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden jengi,ja kauheaa idiotiaa on ollut, että Britannia, Ranska, USA ja Neuvostoliittokaikin voimin ja kaikkensa antaen sotivat maailmansodissa näidenmassamurhaajien (vihollistensa!) puolesta ja nostivat heidät valtaan. Nyt nämätuhoavat heidätkin ja käyttävät heitä tuhotoimissa hyväkseen. Voiko suurempaaidiotiaa olla?

Täydellinen barbaria (vrt. Libyantapahtumat) lähestyy huimaavaa vauhtia. Olemme pahuuden imukierteessä(kasvavassa pahuudessa), jota Jumalan sana kutsuu ”suureksi ahdistukseksi”:

Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei oleollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule (Matt. 24:21).

Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja heovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä (Ilm. 7:14).

Tämä eksponentiaalisesti kasvava pahuus,jonka lipunkantajina toimivat juutalaisuskoiset, antoi minulle aiheen antaakirjoitukselleni otsikko ”Suuren ahdistuksen syöksykierre”. Tätäsyöksykierrettä kuvastaa yllä käsitellyn juutalaisen elokuvan estoton jaylistetty barbaria.

Juutalaisten ja ei-juutalaisten murhaajienja huijareiden valta johtuu siitä, että ihmiskunta ja sen kirkot ovat likikokonaan hylänneet ainoan auttajansa, (todellisen) Jeesuksen Kristuksen. KunKristus eli juridinen syntien anteeksiantamus Jumalan edessä hylätään, silloinkaikki valta maan päällä jää perkeleelle. Ihmiskunnalla ei ole suojaa, välimiesKristusta, Jumalan vihaa vastaan. Silloin perkeleen riehunta maan päällä onaivan oikein, ja juutalaiset ja muut epäuskoiset ovat Jumalan ase maailmanjumalattomien rankaisemiseksi. Jumala rankaisee syntejä toisten ihmistensynneillä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tuhota ihmisiä vaan ohjata heidätkurituksen avulla katumukseen eli omantunnon hätään sydämen syntien vuoksi jasitten ainoaan pelastukseen, syntien anteeksiantamukseen uskossa JeesuksenKristuksen sijaissovitukseen. Samaan päämäärään Jumala on tarkoittanut myössanassaan olevien käskyjen (kymmenen käskyn) julistuksen; käskythän kokomaailmalle tarkoitettuina osoittavat koko ihmiskunnan syntiseksi (”Lain kauttatulee synnin tunto”, Room. 3:20).

Syöksykierteenomaisesti kasvava ahdistus onosoitus siitä, että loppu on lähellä. Jeesuksen Kristuksen tulemus on pian, jasilloin tapahtuu viimeinen tuomio. Ne, joilla Jeesus Kristus ei oleomakohtaisena Vapahtajana, hukkuvat ikuiseen helvettiin (joutuvat itse omiensanojensa, tekojensa ja ajatustensa kohteiksi, koska sovitusta niistä ei oleotettu sydämessä vastaan), ja ne, joilla Jeesus Kristus on omakohtaisenaVapahtajana, saavat elää ikuisesti Jumalan yhteydessä autuudessa uudessa maassaja uusissa taivaissa, jotka Jumala on omilleen luvannut luoda (2. Piet. 3:13).

Samalla tavalla, viimeisen tuomionesikuvana, Jumala hukutti vedenpaisumuksessa koko silloisen ihmiskunnan Nooanperhettä lukuun ottamatta, 1. Moos. 7. ja 8. luku (Nooa on vertauskuvaJeesuksesta ja Nooan perhe kristityistä).

”Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin”(Hebr. 10:31). Vain Kristus on suoja Jumalan vihaa vastaan. Jumala on pyhä,eikä hän siedä syntiä (Jumalan käskyjen vastaisuutta) edessään.Syntiinlankeemuksen peruina olemme kaikki luonnostamme ytimiämme myötensyntisiä, Jumalasta pois kääntyneitä.

Jokainen voi kymmentä käskyä lukemallatarkkailla sydämensä todellista tilaa. Jos, yhtäkkiä, esimerkiksi käskyä ”Älävarasta” (Matt. 19:18) lukiessa, sydämessä syttyy varastamisajatusten vuoksikauhistus ja koko ihminen tuntuu vajoavan pohjattomaan epätoivoon ja tuskaan,silloin Jumalan sanan yhteydessä toimiva Pyhä Henki on vaikuttamassa jaosoittamassa ihmiselle tämän synnin (Jumala katsoo ennen kaikkea sydämeen, sensynteihin, ei pelkästään tekoina suoritettuihin synteihin). Tämä omantunnonkauhistus, epätoivo ja tuska on nimeltään katumus. Tällaisessa omantunnon kauhistuksessaelävä ihminen tajuaa ansainneensa helvetin ja olevansa voimaton auttamaan itseitseään (ihmisessä ei silloin ole yhtäkään tervettä kohtaa). Silloin hänriemumielin tarttuu (alkaa uskoa) Jumalan Pojan sijaissovituksellaan hankkimaansyntien anteeksiantamukseen ja kauhistus, epätoivo ja tuska alkavat kaikota.Ihmisen valtaa suunnaton riemu (evankeliumi tarkoittaakin ilosanomaa) javarmuus ikuisesta elämästä (kuolema on vain synnin palkka, ei luonnonvälttämättömyys, Room. 6:23). Heti kun sydämessä syttyy uskon kipinä JeesuksenKristuksen sijaissovitukseen, ihmisestä tulee kristitty. Tapahtuma on siissekunnin murto-osan asia. Tämä tapahtuma ei tapahdu, ellei ihminen ole syvässäomantunnon kauhun tilassa syntien vuoksi. Vain syntiseksi itsensä tunteva voiottaa vastaan Kristuksen. Tämä vastaanottaminen, usko, on sekin Jumalan sanaanliittyvän Pyhän Hengen vaikuttama (Jumalan sana, Raamattu, on Pyhän Hengenkirjoittama profeettojen ja apostolien kautta). Omin voimin ja omana”ratkaisuna” ihminen ei voi sydämessään alkaa uskoa vapautukseensaKristuksessa. Usko on yksin Jumalan teko, ei ihmisen teko. Uskon Jumalavaikuttaa Jumalan sanan (kuullun tai luetun) välityksellä.

Ainoa todellisesti hyvä asia on siis Jumalansanan (käskyjen ja evankeliumin) julistaminen. Ilman Jeesusta Kristustajokainen hukkuu ikuiseen helvettiin.

Mitä erityisesti juutalaisuskoisiin tulee,he ovat ihmiskunnan vihollisia, koska he vastustavat kristinuskoa ja sitenihmisten pelastumista synneistä, perkeleestä ja helvetiltä (1. Tess. 2:15).

Mitä taas juutalaisuskoisiin suhtautumiseentulee, niin suurinta juutalaisvastaisuutta on jättää julistamatta juutalaisillepelastusta uskossa Jeesuksen Kristuksen sijaissovitukseen. Suurinta rakkauttajuutalaisia kohtaan on julistaa heille Jumalan sanaa, niin käskyjä (tuleesynnintunto) kuin evankeliumia (tarjotaan syntien anteeksiantamus).

Vain Jeesus Kristus pelastaa juutalaisethelvetiltä.

Sama koskee ei-juutalaisia:

Vain Jeesus Kristus pelastaa ei-juutalaisethelvetiltä.

Kristuksen tulemus ja viimeinen tuomiolähestyvät huimaa vauhtia. Kehotan kääntymään Raamatun (vuoden 1933/1938suomennos, ei vesitetty vuoden 1992 suomennos) puoleen:

Autuas semies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikäistu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänenlakiansa päivät ja yöt! (Ps. 1:1-2).

Sana viikolle 47/2011

2011-11-18T16:48:00.001+02:00

Luther: Kristuksen tullessa kuolleet nousevat

"Pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoomattomina, ja me muutumme" (1. Kor. 15:52). Kun Kristus tulee taivaasta kunniassansa kostamaan jumalattomille, silloin Pasuuna soi valtavasti kaikuen. Silloin kuolleet nousevat, ja ne, jotka vielä asuvat maan päällä, muuttuvat silmänräpäyksessä uuteen elämään. Muutos on siinä, että ne, jotka ovat nukkuneet ja makaavat maan alla, muuttuvat uuteen elämään yhdessä meidän kanssamme, jotka vielä elämme, ja me heidän kanssaan.

Pyhällä Hieronymuksella on tästä ihanat ajatukset, kun hän kirjoittaa: "Syönpä minä tai juon, makaan tai valvon tai teen jotakin muuta, niin suhisee korvissani aina sama ääni: nouskaa ylös, te kuolleet, tulkaa tuomiolle!" Edelleen hän sanoo: "Niin usein kuin ajattelen tuomiopäivää, vapisee sydämeni ja koko ruumiini. Jos jotakin iloista tapahtuu tässä nykyisessä elämässä, niin käytettäköön sitä niin, ettei tulevaisen tuomion vakavuus haihdu mielestämme eikä muististamme". Totta onkin, ettei sillä, joka sydämessänsä pitää varmana kuolemansa ja tuomiolle tulemisensa, varmaankaan ole paljon halua konnuuden ja petoksen tekoon. Sanoohan Siirakkin: "Kaikissa asioissasi muista loppuasi, niin sinä et milloinkaan syntiä tee" (Siir. 7:36). Kuitenkin sydän pelkää kuullessaan Jumalan suuresta ja ankarasta vihasta, esimerkiksi kuinka hän vedenpaisumuksella hukutti jumalattoman maailman ja tuhosi tulella ja tulikivellä Sodoman ja Gomorran kaupungit. Kuinka paljoa enemmän meitä peljästyttänee kuullessamme Jumalan suurella äänellä vaativan maailmaa viimeiselle tuomiolle, jolloin "taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat", niinkuin pyhä Pietari sanoo (2. Piet. 3:12). Nämä tapaukset ovat vain Jumalan tulevan vihan ja tuomion vertauskuvia, jotka Jumala on pannut vastaisten aikojen jumalattomille.

Laupias Jumala ei mielellään tahtoisi tuomion päivän yllättävän meidät ja sen tähden hän suo meille sen armon, että hän uskollisesti varoittaa meitä saarnauttaa meille sanaansa, kutsuu meitä parannukseen, tarjoaa meille kaikkien syntiemme anteeksisaamisen Kristuksessa, antaa meille varmuuden siitä, että velka ja kärsimys poistuvat, jos uskomme hänen Poikaansa, ja käskee meidän hoitaa meille uskottua kutsumustamme. Jos näin teemme, niin hän suo kyllä meidän syövän ja juovan ja olevan iloiset ja hyvillä mielin. Täytyyhän meidän syödä ja juoda, jos kerran tahdomme elää maan päällä; mutta Jumalaa ja tulevaista elämää emme saa unohtaa. Etkö tunne tässä hyvää, hurskasta Jumalaa, joka kohtelee meitä näin uskollisesti ja isällisesti? Hänhän puhuu meille aivan kuin isä lapsilleen, sanoen: Rakkaat lapset, tehkää parannus, uskokaa Poikaani, jonka minä olen teille lähettänyt, olkaa hurskaat ja kuuliaiset ja hoitakaa kutsumustehtävänne; sitten nauttikaa sitä ajallista hyvää, mitä minä teille annan! Mutta nauttikaa tätä maailmaa niin että odotatte viimeistä pasuunaa, jotta sen soidessa pyhän ja jumalallisen vaelluksen puolesta olisitte valmiit ja soveliaat! Niin tehdessänne teillä ei ole hätää.

Tämä armollisen Jumalamme uskollinen varoitus meidän on laskettava sydämellemme ja sanottava: Rakas Jumala, koska sinä tätä tahdot minulta, ja se siis hyvin kelpaa sinulle ja on autuasta minulle, niin tahdon sydämestäni kääntyä sinun tykösi, tahdon uskoa sinun Poikaasi, hyvin hoitaa kutsumustani ja tässä elämässä niin käyttää ajallisia aarteita, etten unhota viimeisen päivän pasuunaa, vaan lakkaamatta muistan sinun tulemistasi. Tule, rakas Herra Jeesus, ja tee loppu tästä elämästä! Tahdon milloin tahansa halulla seurata, kun sinä päivänäsi tulet! — Tämä on oikeaa valmistautumista ja tulevaisen elämän odottamista, sellaista kuin Herra Jumalamme meiltä tahtoo.

Sana viikolle 46/2011

2011-11-11T08:10:00.001+02:00

Luther: Pilatus osallistui juutalaisten syntiin

"Silloin Pilatus luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen. Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle" (Joh. 19:16,17). Pilatus on tosin puolustautunut, maallisen vanhurskauden mukaan puhuaksemme, ja suokoon Jumala, että monetkin maailmassa ylläpitäisivät edes tällaista ulkonaista vanhurskautta; valitettavasti harvat ovat niinkään vanhurskaat kuin Pilatus. Juutalaisten sanat: "Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä", peljättävät Pilatusta, niin että hän langettaa tuomion viattomasta Jeesuksesta ja luovuttaa hänet juutalaisille, ei oikeuden mukaan, sillä olihan hän viaton, kuten Pilatus itse myöntää, vaan heidän vaatimuksestaan. Näin Pilatus osallistuu juutalaisten syntiin ja tulee vikapääksi vanhurskaan vereen, vaikka hän antoi todistuksen hänen viattomuudestaan, tunnustaen monta kertaa, ettei Kristuksessa ollut yhtään syytä. Kristusta ei siis tuomita kuolemaan oppinsa tähden, kansan viettelijänä, vaan sen tähden, että hän muka on kapinannostaja ja rikoksen tekijä keisarin majesteettia ja korkeata esivaltaa vastaan. Tämän Herra oli kauan edeltä päin ilmaissut, kun hän sanoi opetuslapsilleen: "Ihmisen Poika annetaan pakanoille pilkattavaksi ja ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi" (Matt. 20:19). Kristus ei halunnut milloinkaan olla juutalaisten maallinen kuningas; kuitenkin häntä syytetään siitä ja tuomitaan kapinannostajana.

Herra Jeesus on siis saanut tuomionsa: hänet on tuomittu kuolemaan ja julistettu syylliseksi meidän kaikkien edestä. Nyt kerrotaan vielä, että hänen täytyi itse kantaa omaa ristiänsä. Ei tiedetä varmaan, oliko tapana, että kaikkien, jotka tuomittiin ristiinnaulittavaksi, täytyi kantaa ristinsä, vai olisiko näin tapahtunut Kristukselle erityiseksi häpeäksi. Ken ties Kristus viittaa siihen suuntaan sanoessaan: "Joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias" (Matt. 10:38). Hän puhuu siitä, kuin olisi ollut tapana, että jokaisen täytyi itse kantaa ristinsä. Niinpä Kristuskin kantaa ristinsä, eikä sitä voikaan kantaa kukaan muu kuin Kristus yksin.

Ei haittaa, vaikkemme varmaan tiedäkään, tapahtuiko näin Kristukselle erityiseksi häpeäksi; varmaa kuitenkin on, että Kristus kantoi ristinsä. Kristukselle ei sen vertaa hyvyyttä osoitettu, että häntä olisi säästetty tästä kuormasta, vaan hänen täytyi itse kestää ja itse kantaa se risti, johon hänet naulittiin. Tämän evankelistat ovat kertoneet sen tähden, että nähtäisiin, kuinka paljon synneistä pelastaminen on maksanut.

Niin viedään nyt Kristus kuolemaan ja hänen täytyy kuolla niin kuin pahin pahantekijä, mitä maa on milloinkaan päällään kantanut; kuitenkin tämä viaton Karitsa kantaa vierasta velkaa ja sovittaa sen. Meistä näet on kysymys: meidän syntimme ovat hänen hartioillansa, me olemme sellaisia pahantekijöitä. Vaikkemme olekaan ratkenneet niin törkeitä tekoja tekemään, niin me olemme kuitenkin Jumalan edessä kurjia pahantekijöitä, jotka olemme ansainneet kuoleman. Nyt tulee Kristus kuitenkin meidän sijaamme, kantaa meidän syntimme ja maksaa sen, jotta me saisimme hänen kauttansa avun. Jos uskomme Kristukseen, tulemme autuaiksi hänen kauttansa, emme ainoastaan me, jotka kartamme törkeitä julkisyntejä, vaan nekin, jotka niihin lankeavat, jos tekevät oikean parannuksen ja uskovat Kristukseen.

Sana viikolle 45/2011

2011-11-04T01:42:00.000+02:00

Luther: Törkein synti on se, että tahdotaan olla Jumala

"Juutalaiset vastasivat hänelle: 'Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi'" (Joh. 19:7). Juutalaisten mielestä oli niin suuri synti tehdä itsensä Jumalan Pojaksi, ettei suurempaa voinut olla. Siksi ylimmäinen pappikin, kuullessaan Kristuksen tunnustavan olevansa Jumalan Poika, repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Te kuulitte hänen pilkkaamisensa." Juutalaisten laki määräsi sen, joka pilkkaa Jumalan nimeä, kivitettäväksi. Jumalan nimen pilkkaamisena he eivät pitäneet ainoastaan kiroamista, vaan myös sitä, jos joku sanoi olevansa Jumala. Vaikka nyt Herra hyvin perusteli vastauksensa sanoen: "Tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä", se ei kuitenkaan auttanut; koska hän sanoi olevansa Jumalan Poika, täytyy hänen kuolla. Tällainen syytös ei kuitenkaan merkinnyt mitään Pilatuksen edessä, jota juutalaisten laki ei sitonut. Ja vaikka juutalaiset olisivat kyenneetkin näyttämään toteen, että Kristus oli Jumalaa pilkannut, Pilatus olisi kuitenkin voinut osoittaa juutalaisten toimivan omaa lakiaan vastaan, käskihän se kivittämään Jumalan pilkkaajan; he tahtoivat kuitenkin, että Pilatus ristiinnaulitsisi Jeesuksen.

Meidän on hyvä oppia, että Kristuksen piti kuolla sen tähden, että hän sanoi olevansa Jumalan Poika. Laki näet syystä ahdistaa ankarasti kaikkia meitä tässä kohden, sillä me olemme tehneet itsemme Jumalan Pojaksi. Sen tähden olemme kaikki vikapäät kuolemaan, mutta Kristus on pelastanut meidät tästä kuormasta. Hän on tosin persoonansa puolesta viaton, eikä tuo Mooseksen lain kohta ensinkään koske häntä, mutta koska hän tahtoo edustaa kaikkia ihmisiä, hänen täytyy kärsiä rangaistus. Me juuri, kaikki ihmiset, olemme tehneet itsemme Jumalan Pojaksi, jopa tahdomme olla itse Jumala. Aadam ensimmäisenä lankesi tähän syntiin paratiisissa, sillä hän antoi käärmeen vietellä itsensä eikä tyytynyt siihen, että hän oli Jumalan ihana luomus, Jumalan kuvan mukaan luotu. Hänelle ei riittänyt se, että hän oli ihminen; hän tahtoi myös olla Jumala ja tietää pahan ja hyvän. Tässä me kaikki seuraamme isäämme, Aadamia. Me luotamme näet omaan viisauteemme, omaan rahaamme ja tavaraamme, emmekä uskalla Jumalan hyvyyteen ja laupeuteen. Kerta kaikkiaan: tämä on kaiken synnin juuri, jonka Aadam on pannut alulle ja joka nyt alinomaan jatkuu kaikissa meissä. Aadam tahtoi olla niinkuin Jumala, ja samoin tekevät kaikki Aadamin lapset, siitä syystä laki sanoo oikein ja syystä on sanottu: Joka tekee itsensä Jumalan Pojaksi, sen pitää kuolemalla kuoleman.

Tämä synti on suurin ja törkein; kaikki muut synnit juontavat juurensa siitä. Paitsi sitä ei muuta syntiä olekaan, niinkuin Siirak sanoo: "Ylpeyden alku on se, että ihminen luopuu Herrasta, että hänen sydämensä luopuu hänen Luojastaan" (10:12). Pääsynti on, että tahdotaan olla Jumala, toisin sanoen, kun ihminen luottaa omiin tekoihinsa ja omaan vanhurskauteensa, luullen sen kautta tulevansa autuaaksi. Tällainen ihminen ei tarvitse syntien anteeksisaamista eikä Herran Kristuksen apua, sillä syntien anteeksi antaminen ja vanhurskaaksi ja autuaaksi tekeminen on Jumalan työtä. Se joka itse ryhtyy tähän omine mahdollisuuksineen ja vanhurskauksineen, tekee itsensä Jumalaksi. Mutta nyt tuomitsee laki kuolemaan sen, joka on ylpeä ja tekee itsensä Jumalan Pojaksi. Sen tähden Kristus astuu meidän sijaamme, pukeutuu meidän persoonaamme ja kuolee meidän edestämme, jotka olimme ansainneet kuoleman.

Sana viikolle 44/2011

2011-10-29T17:38:00.003+03:00

Luther: Pilatus ei löytänyt mitään syytä Kristuksessa

"Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: 'Katso, minä tuon hänet ulos teille, tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä'" (Joh. 19:4). Pilatus tunnustaa, ettei hän löydä mitään syytä Kristuksessa. Hänen vaimonsakin lähettää hänelle sanan, ettei hän puuttuisi tähän vanhurskaaseen mieheen. Miksi evankelistat tästä mainitsevat? Epäilemättä sillä muistuttaakseen meitä siitä, mikä hyöty meille on ollut tämän viattoman, vanhurskaan Herran kärsimyksestä. Koska meillä on todistus siitä, että hän oli viaton eikä ollut ansainnut sellaista kuolemaa, me saamme sitä lujemmin uskossamme päätellä: kaiken, mitä Kristus on kärsinyt, hän on kärsinyt meidän tähtemme; Jumala on säätänyt tällaisen kärsimyksen hänelle, vaikka hän oli viaton, että me sen kautta pääsisimme synnistä vapaiksi ja tulisimme jälleen sovitetuiksi Jumalan kanssa.

Kuullessamme kärsimyshistoriasta, kuinka kohtuuttomasti juutalaiset ja pakanat menettelivät Herraa Kristusta kohtaan, on meidän ajateltava aina näin: katso, hän on viaton, hän ei kärsi omasta syystään eikä ole sitä ansainnut. Minä ja sinä olemme sen ansainneet, me olemme synnin tähden vetäneet päällemme kuoleman ja kaiken onnettomuuden. Nyt tulee kuitenkin viaton ja pyhä Jumalan Poika, ottaa vastatakseen meidän kaikkien velasta, tahtoo sen maksaa, että me pääsisimme siitä vapaiksi. Tällaisista ajatuksista seuraa lohdutus, niin ettei meidän sydämemme ole epätoivoinen syntiensä tähden eikä pakene Jumalaa, vaan kääntyy luottavaisesti hänen puoleensa, kiittää ja ylistää hänen rakkauttansa, jota hän osoittaa meitä kohtaan varsinkin siinä, että antaa kuolemaan ainokaisen Poikansa meidän syntiemme tähden. Kuka voisi tai tahtoisi epäillä Jumalan hyvää ja armollista tahtoa meitä kohtaan?

Me kaikki olimme syntiemme tähden Jumalan vihan ja kuoleman alaiset ja saatanan valtakunnassa, mutta armollinen ja laupias Isä pitää meistä huolen, ei tahdo jättää meitä tuohon kurjuuteen, vaan lähettää ainokaisen Poikansa, antaa hänen kuolla ristillä ja viattomalla kuolemallaan maksaa meidän syntimme, että me hänen kauttansa vapahdettuina iankaikkisesta kuolemasta ja saatanan valtakunnasta saisimme iankaikkisen elämän ja tulisimme Jumalan lapsiksi. Omista tämä itsellesi, lohduttaudu sillä ja usko sen tapahtuneen sinun tähtesi ja sinun hyväksesi. Kuulethan tästä, että minkä hän on kärsinyt, sen hän on viattomana kärsinyt. Miksi Jumala sallii sellaista? Niin, minkä tähden Jumala sen niin järjestää? Sen tähden, että sinä saisit hänestä lohdutuksen. Ei hän itsensä tähden kärsi, vaan sinun ja koko maailman tähden, niinkuin pyhä Johannes sanoo: "Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien" (1. Joh. 2:2). Ja Johannes Kastaja nimittää häntä Jumalan Karitsaksi, joka ottaa pois maailman synnin. Sen tähden täytyy tässä näin oudosti käydä. Hän on Jumalan Poika, kokonaan pyhä ja synnitön; hänen tulisi siis oikeastaan olla vapaa kirouksesta ja kuolemasta. Me olemme syntiset, kirouksen ja Jumalan vihan alaiset; sen tähden meidän täytyisi oikeastaan kärsiä kuolema ja kadotus. Jumala kääntää kuitenkin asiat; hänen, jossa ei mitään syntiä ole, vaan jossa Jumalan armon täydellisyys asuu, on tultava kiroukseksi ja kannettava synnin rangaistus, mutta me olemme hänen kauttansa armoissa ja Jumalan lapset.

Meidän on pidettävä lujasti kiinni tästä lohdutuksesta ja rakastettava aivan erikoisesti tätä todistusta Kristuksen viattomuudesta. Meidän vikamme ja syntimme ovat saaneet aikaan sen, että Kristuksen on täytynyt viattomana kärsiä. Mutta nyt saamme lohduttautua syntiä ja kaikenlaista onnettomuutta vastaan hänen viattomuudellansa. Tämä viattomuus on näet luja ja pysyvä todistus siitä, että hurskas Herra ja armollinen Vapahtaja on kärsinyt meidän edestämme.

Sana viikolle 43/2011

2011-10-26T13:55:00.002+03:00

(Pahoittelen tämän viikon tekstin viivästymistä; tietokone oli korjauksessa).

Luther: Kauhea rangaistus kohtasi juutalaisia, jotka hylkäsivät Jumalan sanan

"Silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule" (Matt. 24:21). Nämä sanat ovat sanotut Jerusalemin hävityksestä. Tämän hirmuisen vihan pitäisi peloittaa meitä synnistä. Samalla pitäisi Herran ystävällisen varoituksen kehoittaa meitä todella ottamaan vaarin Jumalan sanasta, ahkerasti kuulemaan sitä ja saamaan siitä parannusta. Juutalaiset, jotka eivät sanasta huolineet, saivat kauhean rangaistuksen; ne taas, jotka ottivat vastaan Kristuksen ja häneen uskoivat, välttivät tämän kurjuuden. Sitä ennen ei ollut käynyt oikeuden mukaan. Sokeat, paatuneet juutalaiset harjoittivat kaikenlaista väkivaltaa sanaa vastaan, olivathan he — hallitusherroja! Kurjat kristityt sitä vastoin saivat kaikkialla kärsiä vainoa: he eivät missään olleet turvattuina henkensä ja elämänsä puolesta. Mutta tätä tilaa kesti vain vähän aikaa. Kun Jumalan viha ilmestyi, pelastettiin hurskaat, mutta jumalattomat rangaistiin. Koska näet jumalattomain joukko ei tahtonut pitää Kristusta sinä Mooseksen heille lupaamana opettajana (5. Moos. 18:15), joka oli ilmoittava ja osoittava heille iankaikkisen elämän tien, niin he eivät myös voineet uskoa häntä hänen saarnatessaan tulevaista vihaa.

Mutta uskovaiset antoivat Kristuksen haltuun sielunsa autuuden; sen tähden he pelastuivat vihasta ulkonaisella tavalla. Kun kaikenlainen väkivalta alkoi päästä voitolle ja puhdas oppi kokonaan turmeltui, ja kun — se oli suurin kauhistus — roomalaiset keisarit asettivat epäjumalankuviaan ja lippujaan pyhäkköön, siihen paikkaan, missä oli armoistuin ja juutalaisten kaikkein pyhin sija, niin hurskaat kristityt saattoivat siitä tietää, että nyt oli aika jättää koti ja paeta vieraisiin maihin. Niin Kristus palkitsee omansa, jotka uskolla ottavat vastaan hänen sanansa ja tulevat hurskaammiksi. Hän varjelee heitä varoituksellaan Jumalan vihasta.

Tämän pitäisi kehoittaa meitä sitä uskollisemmin pysymään sanassa ja kuulemaan sitä varsin hartaasti. Me olemme valitettavasti syntiemme ja pahuutemme tähden ehtineet vaarallisiin aikoihin: yleinen ahdinko vallitsee ja uhkaa kaikilla aloilla, kansat nousevat toisiaan vastaan. Meillä ei ole mitään vakuutta siitä, ettemme mekin jonakin päivänä joudu sodan jalkoihin. Ja kurjilta näyttävät olot omassa rakkaassa isänmaassammekin kalliin ajan ja eripuraisuuksien tähden. Tämä vitsaus on varattu ainoastaan sanan jumalattomille ylenkatsojille ja vainoojille; heitä se onkin kohtaava. Se ei koske niitä, jotka rakastavat ja arvossa pitävät Jumalan sanaa, kuulevat sitä vakavasti, tekevät parannusta ja joka päivä sotivat syntiä ja vanhaa Aadamia vastaan, noudattamatta pahan maailman esikuvaa, ja pitävät itsensä kurissa, ajatellen: Olenhan minä kristitty; tiedän, että Jumala vihaa ahneutta ja kaikkea vääryyttä; miksi luopuisinkaan jokusen kultarahan tähden kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan ja hänen sanastaan? Eikö minun mieluummin pitäisi lahjoittaa kymmenen kultarahaa Jumalan tähden, kuin yhdellä väärin ansaitulla rahalla kuormata sieluni ja vihoittaa Jumalani? Sellaiset ihmiset, jotka näin todella ottavat vaarin sanasta ja sydämestä turvaavat Kristuksen tähden Jumalan hyvyyteen ja karttavat syntiä, saavat nauttia varjelusta hurskautensa tähden, kun kaikille muille taas käy pahoin heidän syntiensä tähden. Siitä syystä tiedämme, että Danielilla ja hänen ystävillään, jotka olivat jumalisia eivätkä pakanain seassa mielivaltaisesti ryhtyneet synnillisiin tekoihin, oli vankeudessa ollessakin paljon keveämpi olo kuin toisilla, jumalattomilla juutalaisilla. Vieläpä Jumala heidät korottikin vihollisten keskellä, niin että heistä tuli mahtavia valtamiehiä, jotka vaikuttivat pakanain keskuudessa paljon hyvää. Ollos varma siitä, että Jumala on sinuakin suojeleva, jos olet hurskas ja jumalinen. Silloin on sinulla oleva siitä hyötyä ja sinä säilyt, vaikkapa olisit yksinäsi Turkin sydänmailla. Tämä meidän pitäisi oppia uskomaan ja elää sen tähden mielellämme hurskaasti, noudattaen Jumalan sanaa.

Sana viikolle 42/2011

2011-10-14T15:37:00.002+03:00

Luther: Kristuksen sana on paras ja suurin aarre

"Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan" (Joh. 14:23). Rakkaan Herramme Kristuksen sana on paras ja suurin aarre. Se jolla se on, Kristus sanoo, ja joka siinä pysyy, antaen kaiken alttiiksi, ennen kuin siitä luopuu, saa olla vakuuttunut siitä, että "minun Isäni rakastaa häntä". Tästä näkyy selvästi Johanneksen lausetapa, jonka kaltaista ei ole toisilla evankelistoilla: hän ensin johdattaa ihmiset Kristuksen tykö ja sitten saattaa heidät Kristuksen kautta Isän tykö. Se onkin oikea järjestys, niinkuin Kristus tässä itse opettaa: ensin tullaan tuntemaan Kristus, rakastetaan häntä ja uskotaan hänen olevan lempeän meitä kohtaan ja suovan meille kaikkea hyvää. Jos on tämä luottamus ja rakkaus Kristukseen, seuraa siitä, että meidän täytyy uskoa Isän meitä rakastavan. Ihmisen tulee siis kokonaan kääntää katseensa pois muusta ja kääntää se Kristukseen, niin ettei pelkää Jumalan olevan hänelle vihaisen ja armottoman eikä myös pelkää syntiä, perkelettä ja kuolemaa, koskapa Jumala rakastaa meitä, jotka Kristusta rakastamme.

On suuri ja voimallinen lohdutus kaikissa kiusauksissa, kun sen vain voi oikein käsittää ja lujasti uskoa, ettei Jumala ole meille vihainen, vaan katsoo leppyisesti puoleemme, kun me rakastamme Kristusta ja lujasti pysymme hänen sanassaan. Mutta tämä uskopa ei ota mahtuakseen meidän sydämeemme, ei ainakaan kiusauksien kohdatessa. Päin vastoin me ajattelemme, että Jumala on meille vihamielinen, ettei hän meistä välitä, vaan lyö meitä kurikalla päähän. Mutta tällaiset ajatukset ovat vääriä. Kristus ei tosiaankaan valhettele sanoessaan tässä: kun tulette sille mielelle, että te minua rakastatte, pidätte minun sanani, kun teidän ylimpänä ilonanne ja mielihyvänänne on se, että minä olen pelastanut teidät perkeleen vallasta ja ettei synti enää voi teitä vahingoittaa eikä kuolema niellä teitä, vaan te olette varmat iankaikkisesta elämästä ja autuudesta, niinkuin minun sanani opettaa, niin totisesti on myös Isä teitä rakastava, ja hän osoittaa rakkautensa teihin siten, että Isä yhdessä Pojan ja Pyhän Hengen kanssa tulee teidän tykönne ja on tekevä teihin asumuksensa. Tämähän on jalo lohdutus, kristityn kun ei tarvitse ajatella, miten voisi kiivetä taivaaseen. Olipa hän missä hyvänsä maan päällä, hän on myös taivaassa, sillä Isä Jumala, Poika‘ ja Pyhä Henki tulevat hänen tykönsä ja asuvat hänen tykönänsä. Tämä autuus on meillä täällä maan päällä sanassa, ja me tunnemme sen uskon kautta sydämissämme. Mutta tulevassa elämässä me saamme sitä toden teolla nauttia.

Jumalan asuminen meidän tykönämme täällä maan päällä on yksinomaan sitä, että kaikki se, minkä me teemme, puhumme, ajattelemme ja kärsimme, on hyvin tehty; syömmepä tai juomme, tai työskentelemme, nousemme tai menemme levolle, rukoilemme, veisaamme tai luemme, se kaikki on Jumalalle otollista. Sehän vasta taivaan valtakunta, kunhan vain meillä olisi armo saada silmämme oikein auki sitä uskoaksemme! Eipä ole itse taivaallakaan sitä kunniaa, mikä on kristityllä ihmisellä. Eihän Jumala sano tahtovansa asua taivaassa, vaan hän sanoo, että taivas on hänen istuimensa ja maa hänen jalkainsa astinlauta. Mutta kristityn ihmisen sydän on hänen asumasijansa: siinä Jumala tahtoo asua, kunhan sydän vain niin omistaa Kristuksen, että tietää hänen kärsineen ja kuolleen meidän edestämme ja kun se häntä tämän hyvän teon tähden rakastaa. Koko asia riippuu siis siitä, että me miellymme Kristukseen; silloin meillä ei ole mitään hätää. Tämä rakkaus on tekevä suloiseksi ja keveäksi kaiken sen, mitä me hänen itsensä ja hänen sanansa tähden saamme kärsiä.

Sana viikolle 41/2011

2011-10-07T01:30:00.002+03:00

Luther: Kristus ei kutsu lakiin ja tekoihin vaan armoon

"Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte Kristuksesta, joka on kutsunut teidät armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin" (Gal. 1:6). Näillä sanoilla: "Kristuksesta, joka on kutsunut teidät armossa", on paino, ja niihin sisältyy vastakohta. On kuin Paavali sanoisi: Voi, kuinka helposti annatte ryöstää ja kääntää itsenne pois Kristuksesta, joka on teidät kutsunut, ei lakiin, ei tekoihin, ei syntiin, ei vihaan eikä kadotukseen, niinkuin Mooses, vaan sulaan armoon! Samoin mekin nykyään Paavalin kanssa valitamme ihmisten sokeutta ja hulluutta vallan kauhistavaksi, kukaan kun ei tahdo omistaa armon ja autuuden oppia, tahi, jos sen omistaakin, siitä kuitenkin jälleen pian luopuu. Ja näin käy siitä huolimatta, että se tuo mukanaan kaikkea hyvää, sekä hengellistä että maallista: syntien anteeksiantamuksen, sydämen rauhan ja iankaikkisen elämän, siitä huolimatta, että se vielä tuo mukanaan valon ja kyvyn arvostella kaikkia asioita, tunnustaa ja pätevyyttää maallisen hallituksen, perhe-elämän ja kaikki muut Jumalan määräämät ja järjestämät elämänmuodot, että se karkoittaa erehdystä, syntiä, kuolemaa, kapinaa ja epäjärjestystä synnyttävät opit jne., ja että se yleensä hajoittaa kaikki perkeleen teot ja tuo mukanaan kaikki Jumalan teot. Mikä on - voi surkeutta! — tämä raivo, kun maailma näin katkerasti vihaa, näin saatanallisella vimmalla rienaa ja vainoaa tätä sanaa, tätä iankaikkisen lohdutuksen, armon, autuuden ja iankaikkisen elämän evankeliumia?

Tässä yllähän Paavali siihen vastaa, sanoessaan tätä nykyistä maailmanaikaa pahaksi, toisin sanoen, ilkeyttä täynnä olevaksi — muussa tapauksessahan se tunnustaisi Jumalan hyvyyden ja laupeuden, mutta nyt se vihamielisenä lykkää luotaan sen ja vainoaa sitä, rakastaen enemmän pimeää, erhettä ja perkeleen valtakuntaa kuin valoa, totuutta ja Kristuksen valtakuntaa. Ei siis ole hairahdusta, vaan mitä surkeinta ja perkeleellisintä ilkeyttä se, että Kristus antamastaan itsensä alttiiksi kuolemaan kaikkien ihmisten syntien tähden saa maailmalta palkakseen ainoastaan sen, että se häntä häpäisee, vainoaa hänen autuaaksitekevää sanaansa sekä loppujen lopuksi mielellään hänet ristiinnaulitsisi, jos suinkin voisi. Siksipä maailma ei ainoastaan vaella pimeässä, vaan on pimeys itse (Joh. 1:5).

Paavali siis huomauttaa erikoisesti näistä sanoista: "Kristuksesta, joka on kutsunut —", pannen salaisesti painoa niiden vastakohtaan, aivan kuin sanoisi: Julistukseni ei ole koskenut Mooseksen ankaroita lakeja; en ole opettanut, että teidän on oltava ikeenalaisina orjina, vaan olen teille julistanut sulaa armoa ja vapautta: Kristus on laupiaasti kutsunut teidät armossa, jotta olisitte vapaina Kristuksen hallittavina, ettekä orjina sen Mooseksen hallittavina, jonka opetuslapsiksi olette uudelleen joutuneet valeapostolienne johdattamina. Nuo kutsuvat teitä Mooseksen lailla, ei armoon, vaan katkeruuteen ja vihaan Jumalaa kohtaan, syntiin ja kuolemaan. Kristuksen kutsumus taas on lempeä ja tuo myötään autuutta, sillä se siirtää kutsutut laista evankeliumiin, vihasta armoon, synnistä vanhurskauteen, kuolemasta elämään. Ja kuitenkin te annatte niin äkkiä ja helposti temmata itsenne pois muuanne sellaiselta armoa ja elämää kuohuvalta, pulppuavalta lähteeltä!

Sana viikolle 40/2011

2011-09-30T22:28:00.002+03:00

Luther: Ilman Pyhää Henkeä olen pois heitetty ja kadotettu

"Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi" (Ps. 51:13). Katso, kuinka profeetta tässä nöyrtyy peläten ahdistuksissaan sitä vaaraa, joka usein vaanii niitä, jotka tahtovat tulla vanhurskaiksi ja saada syntinsä anteeksi. Ilman Pyhän Hengen apua hän ei voisi näin rukoilla. Ja vaikka hänellä jo on Pyhä Henki, hän kuitenkin rukoilee ja huokaa sydämestään, ettei Jumala heittäisi häntä pois kasvojensa edestä ja hylkäisi häntä, ettei hän jälleen lankeaisi syntiin ja kadottaisi Pyhää Henkeä. On kuin hän tahtoisi sanoa: Minun lihani sotii henkeä vastaan, sen tähden rukoilen sinua, sinä uskollinen Jumala: auta, vahvista ja holhoa minua, etten taas lankeaisi syntiin, niinkuin ennen, kun sinä olit minut hyljännyt. Sen tähden älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle armoa ollakseni pysyväinen, ja että minun henkeni, sieluni ja ruumiini varjeltuisivat nuhteettomina loppuun asti. Amen!

Samoin kuin Daavid edellä on rukoillut uutta, vahvaa henkeä eli lujaa ja täydellistä uskoa, kuten pyhä Paavali sitä nimittää, ja Jumalan laupeuden täydellistä tuntemusta, samoin hän rukoilee tässä, ettei Pyhää Henkeä otettaisi pois häneltä ja ettei häntä heitettäisi pois. Tämä on ymmärrettävä niin, että se tarkoittaa lihan ja ruumiin pyhittämistä eli niiden kuolettamista ja uutta kuuliaisuutta, joka erottamattomasti seuraa uskon kautta vanhurskautettuja; sanalla sanottuna sitä, että jumalinen elämä seuraisi. Jokainen kristitty näet tietää, tai ainakin hänen pitäisi tietää, mitä uusi elämä hurskaissa ja vanhurskaissa tuo mukanaan, nimittäin sen, että ihminen kasvaa uskossa sen Hengen kautta, joka meitä pyhittää. Kun ensin on taisteltu epätoivoa ja muita hengellisiä syntejä ja kiusauksia vastaan, Henki sitten myös jatkaa ja hallitsee ulkonaisia tekoja, koko elämää ja vaellusta, niin että vanha ihminen tekoineen riisutaan ja kuoletetaan, viha, kiukku, pahuus ja saastaisuus pannaan pois, ja sen sijaan pukeudutaan ystävällisyyteen, nöyryyteen, hiljaisuuteen, kärsivällisyyteen ja muihin sellaisiin kristillisiin avuihin ja kaunistuksiin.

Tuntuu aivan ihmeelliseltä, että sellaisen pyhän profeetan kuin Daavidin vielä tarvitsee rukoilla ja huutaa Pyhän Hengen lahjoja, ikään kuin hänellä ei niitä lainkaan olisi. Mutta me saamme havaita ja oppia itsestämme sekä nähdä kaikkien profeettojen ja apostolien esimerkistä, ettei kukaan osaa pyytää tätä armoa, ellei hän ensin ole uskon kautta vanhurskas. Samoin me opimme, ettei kukaan voi rukoilla Pyhän Hengen lahjaa, ellei hän ole pyhitetty. Mutta koska tällaiset ihmiset ovat saaneet ainoastaan Hengen esikoislahjan, niinkuin pyhä Paavali sanoo, he tahtoisivat myös saada Hengen täydellisesti. Koska he ovat uudestisyntyneet iankaikkiseen elämään, he halajaisivat kokonaan poistaa sydämestänsä kuoleman ynnä kaikki lihan ja hengen virheet ja saastat, joita heissä vielä on, sekä etsivät ja toivovat täydellisyyttä, josta he vielä ovat niin kaukana, niinkuin he joka päivä saavat tuta. Daavid rukoilee, ettei hän seuraisi omia ajatuksiaan ja ettei häntä jätettäisi itsekseen, vaan että Pyhä Henki varjelisi hänet puhtaana ja pyhänä sekä sydämen että kaikkien tekojen puolesta. Tässä voimme näet helposti langeta, ja me olemmekin aina hyljätyksi joutumisen vaarassa. Tämä hylkääminen tapahtuu silloin, kun Herra Jumala ottaa meiltä pois Pyhän Henkensä. Jos nyt näin käy, me lankeamme heti, seuraamme lihallisia himojamme ja pahoja halujamme ja ne voittavat meidät. Siksi Daavid sanoo: "Älä heitä minua pois", toisin sanoen: älköön Pyhä Henki, pyhittäjäni, minua hyljätkö, sillä jos niin käy, minä totisesti olen pois heitetty ja kadotettu.

Sana viikolle 39/2011

2011-09-23T13:00:00.002+03:00

Luther: Jumala hylkää seurakunnassa olevat väärät kristityt

"Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?'" ( Matt. 22:12). Tässä Herra puhuu niistä, jotka lukeutuvat oikeiden kristittyjen joukkoon, kuulevat evankeliumia, ovat oikean seurakunnan ulkonaisessa yhteydessä ja antavat ihmisille itsestään sellaisen käsityksen, että hekin ovat evankeliumin ystäviä; asia ei kuitenkaan ole heille elintärkeä. Näin Kristus osoittaa, mikä on se joukko maailmassa, jota sanotaan seurakunnaksi. Se ei ole suinkaan se, joka vainoaa Jumalan sanaa ja hänen evankeliuminsa palvelijoita, sillä nämä ovat jo hänen lopullisella tuomiollaan kokonaan siitä suljetut ja erotetut, jopa he itse ovat itsensä siitä irroittaneet sillä julkisella ja heidän itsensäkin tunnustamalla teolla, että eivät ole tahtoneet omaksua eivätkä sietää evankeliumin saarnaa. Heitä ei sovi eikä saa kristittyjen keskuudessa pitää seurakunnan jäseninä, koska heillä ei ole samaa oppia eikä uskoa.

Maan päällä oleva Herran Kristuksen seurakunta sitä vastoin, mikäli ulkonaisesta yhteydestä puhutaan, on niiden yhteys, jotka kuulevat, uskovat ja tunnustavat oikean evankeliumin opin Kristuksesta ja joiden keskuudessa on Pyhä Henki, joka sanan ja sakramenttien kautta heitä pyhittää ja heissä vaikuttaa. Näiden seassa on kuitenkin muutamia vääriä kristittyjä ja ulkokultailijoita, jotka kuitenkin yksimielisesti pitäytyvät samaan oppiin ja osallistuvat sakramentteihin ja muihin seurakunnan ulkonaisiin toimituksiin. Kristittyjen näet täytyy yhteydessään sietää sellaisia. He eivät voi inhimillisin keinoin estää eikä torjua näitä olemasta heidän keskuudessaan. He eivät voi erottamalla poistaa heitä yhteydestään eivätkä he edes kykene kaikkia heitä arvostelemaan ja tuntemaankaan. Heidän täytyy näitä sietää ja jättää heidät yhteyteensä vain siihen asti, kunnes Jumala itse tuomioineen astuu esiin. Juuri tätä tietää se, että kuningas tulee sisälle itse katsomaan pöytävieraita ja että hän paljastaa miehen, jolla ei ole häävaatteita. Aivan samoin käy seurakunnassakin: todistettuaan syyllisiksi ja vikapäiksi tuollaiset katumattomat se työntää heidät seurakunnan ulkopuolelle, julkisesti selittäen heidät Jumalan valtakunnasta hyljätyiksi. Sillä samoin kuin nuo vainoojat itsensä pois sulkemalla ja itsensä erottamalla itse saattavat ilmeiseksi sen, etteivät he ole seurakunnan jäseniä, samoin niin ikään näiden toisten, jotka ajaksi mukaan soluttautuen ovat petollisesti verhoutuneet oikeiden kristittyjen nimeen ja muotoon, lopuksi täytyy käydä ilmeisiksi.

Tältä pohjalta saattaa hyvin käsittää, mitä tässä merkitsee se, että mies on vailla hääpukua: hän on vailla sitä uutta kaunistusta, jossa me olemme Jumalalle otollisia, ja se on usko Kristukseen, .ja samalla myöskin vailla oikeita, hyviä tekoja. Hän jää oman lihallisen käsityksensä, epäuskonsa ja suruttomuutensa vanhoihin repaleisiin ja ryysyihin, vaille parannusta ja kurjuutensa tuntemista, hän ei sydämestään lohduttaudu Kristuksen armolla eikä sen voimalla elämäänsä paranna; hän ei evankeliumista etsi mitään muuta kuin sitä, mikä lihaa miellyttää. Häävaatteethan ovat selvästi se uusi sydämen valkeus, jonka yljän ja hänen häittensä suuren armon tunteminen sydämessä vaikuttaa: sydän riippuu kokonaan Kristuksessa j a tämän uskalluksen ja ilon läpitunkemana se myöskin halulla ja rakkaudella elää ja toimii niin, että tietää häntä miellyttävänsä, aivan kuin morsian tekee yljälleen.

Tätä Paavali sanoo Herran Kristuksen päällepukemiseksi, joka tapahtuu ensisijaisesti uskon kautta: usko uudistetaan ja puhdistuu; siitä sitten, mikäli usko on oikea, käyvät esiin hedelmät, niiksi osoittautuen. Ellei taas uskoa ole, ei myöskään ole käsillä Pyhää Henkeä eikä sellaisia hedelmiä, jotka ovat Jumalalle otollisia. Se näet, joka ei tunne Kristusta ja jonka sydämessä Kristusta ei ole, pitää Jumalan sanankin vähässä arvossa eikä aio elää sen mukaisesti: ei hän palvele Kristusta eikä lähimmäistään, vaikkakin hän ulkonaisesti on palvelevinaan, eksyttävällä muodolla pettäen.

Sana viikolle 38/2011

2011-09-16T09:39:00.003+03:00

Luther: Kristus on syntiemme sovitus, eikä hän hylkää nöyrää sydäntä

"Jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus" (1. Joh. 2:1 - 2). Kukapa ei joskus horjahtaisi tieltä? Ei minulla eikä kellään muullakaan ole mitään kerskattavaa. Silti meidän ei tarvitse epäillä Jumalan laupeutta. Se joka ei luota Jumalan laupeuteen, tekee yhtä suuren synnin kuin se, jolla on hyvät luulot ansioistansa. Sillä Herra on hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka häntä avuksensa huutavat (Ps. 86:5). Ei ainoankaan ihmisen vanhurskaus ole niin suuri, että se kelpaisi Jumalalle. Jos siis joku hairahtuu ja tekee syntiä, älköön vain enentäkö syntiänsä lankeamalla epätoivoon. Perkele peljättää aina sydäntä sen jälkeen, kuin olemme tehneet syntiä, ja saa meidät vapisemaan. Näin hän syöksee ihmisen syntiin, ajaakseen hänet vihdoin epätoivoon. Toisaalta hän sallii muutamien elää suruttomasti kiusaamatta heitä, uskotellakseen heille, että he ovat pyhiä. Kun hän sitten tavalla tai toisella on temmannut sanan sydämestä, silloin hän on voittanut. Perkele tahtoo kavaluudessaan tehdä pyhät syntisiksi ja päin vastoin pyhiksi syntiset, jotka vielä ovat synneissänsä. Älä siis ole epätoivoinen syntiä tehtyäsi, vaan nosta silmäsi sinne, missä Kristus rukoilee meidän edestämme. Hän on vastaajamme ja rukoilee meidän edestämme sanoen: Isä, tämän tähden minä olen kärsinyt, hänet minä otan turviini. Tämä rukous ei voi olla turha, sillä "ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme" (Hepr. 4:15).

Nämä sanat pitäisi sen tähden kirjoittaa kultakirjaimin ja oikein painaa sydämeen. Käsitä ne siis näin ja sano: Herra Kristus, en tiedä ketään muuta vastaajaa, lohduttajaa ja välittäjää kuin sinut, enkä epäile sinun olevan siellä minunkin puolestani. Siihen minä pitäydyn vakaasti ja uskon: meidän tähtemme Kristus syntyi, meidän tähtemme hän kärsi, meidän tähtemme nousi kuolleista ja astui taivaaseen, istuu Isän oikealla puolella ja rukoilee edestämme. Saatana tekee kuitenkin voitavansa sokaistakseen sydämemme uskomasta sitä, mitä Pyhä Henki tästä pyhän Johanneksen kautta sanoo.

Kuinka ihmeellinen onkaan siis kristityn tila, kun sama ihminen on sekä syntinen että vanhurskas. Syntinen hän on synnin turmeleman lihan puolesta, joka hänessä on; vanhurskas Hengen puolesta, joka vetää häntä pois synnistä. Ja vaikka me teemme syntiä, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on vanhurskas, saastaton ja synnitön. Minkä me siis vanhurskautta tarvitsemme, on sitä hänellä, lohduttajalla ja välimiehellä, joka meidän edestämme huutaa Isälle: "säästä häntä", ja hänet on jo säästetty, "anna hänelle anteeksi, auta häntä!" Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus on meidän puolellamme, sillä Jumalan vanhurskaus on Jeesuksessa Kristuksessa meidän. Synti tosin saa aikaan murhetta ja näyttää meille Jumalan vihan, mutta jos etsimme Jeesusta Kristusta, oikeata puolustajaa, niin ei ole hätää, sillä hän on meidän syntiemme sovitus. Tämä koskee kuitenkin ainoastaan peljästyneitä, ei paisuneita sydämiä. Kristus tahtoo olla elämän Herra ja alkaja, ei synnin, eikä hän hyljeksi särjettyä ja nöyrää sydäntä.

Sana viikolle 37/2011

2011-09-09T14:16:00.002+03:00

Luther: Perkele eksyttää omilla ihmeteoillaan

"Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin" (Matt. 24:24). Kristus varoittaa omiaan karttamaan erittäinkin vastakristusta, joka väärällä opilla kääntää ihmiset oikeasta Kristuksesta luotuihin ja omiin tekoihin. Mutta miten on käynyt? Ei suinkaan ole puuttunut Herran Kristuksen uskollisia ja ahkeria varoituksia, niinkuin tässäkin kuulemme. Koko vika on ollut meissä: emme ole ottaneet varoituksesta vaarin, vaan sokeasti menneet uskomaan, mitä meille on uskoteltu, vaikka Herra sen erikoisesti kieltää, sanoessaan: älkää uskoko, vaikka saisitte nähdä ihmeitä ja merkkejä. Ne ihmeet ja merkit, jotka ovat oikeita, sopivat Herran Kristuksen sanan kanssa yhteen eivätkä ne viettele pois sanasta. Mutta perkelekin tekee ihmeitä, niinkuin Kristus tässä varoittaen todistaa. Paavali nimittää niitä petollisiksi ihmeiksi, koska niillä vahvistetaan valheita ja vietellään ihmiset pois sanan totuudesta. Sanoohan Kristus tässä itse, että väärät profeetat ja väärät kristukset tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä, että ihmisiä eksytettäisiin pitämään totuutena ja.uskomaan valheita ja erheitä. Näitä ihmeitä ei kuitenkaan tee Jumala, vaan perkele, jota meidän ei tarvitse uskoa.

Ajatellet tässä: mihin perustuu oikea oppi, josta ei saa luopua? Huomaa siis! Oikea oppi osoittaa ainoastaan Kristukseen ja esittää hänet oikein: hänen kauttaan sinä saatat vastoin syntiä ja kuolemaa lohduttaa sydäntäsi. Se käy siten, että meitä opetetaan uskomaan Kristus yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa todelliseksi, iankaikkiseksi ja kaikkivaltiaaksi Jumalaksi, joka tuli maan päälle meidän ihmisten tykö, siinneenä Pyhästä Hengestä ja maailmaan syntyneenä neitsyt Mariasta. Vielä opetetaan, että hän kuoli ristillä, ei omien syntiensä tähden — ollen Jumala hän ei voinut tehdä syntiä —, vaan meidän syntiemme tähden, että hänen kuolemansa kautta Jumala sovitettaisiin, meidän velkamme maksettaisiin ja että mekin Herran Kristuksen ylösnousemuksen kautta pääsisimme iankaikkiseen elämään. Kristus siis voitti synnin ja kuoleman meidän hyväksemme, niin ettei synti ja kuolema saa meitä vahingoittaa. Hän istuu nyt Jumalan oikealla puolella varjelemassa meitä perkeleeltä ja armoittamassa meitä Hengellään. Hän kuulee meidän rukouksemme kaikessa, mitä me ruumiin ja sielun puolesta tarvitsemme ja mitä me hänen nimeensä rukoilemme. Tämä on oikeaa saarnaa Kristuksesta. Se on kaikin puolin sanan kanssa sopusoinnussa. Ei siinä tarvitse peljätä vastakristusta eikä hänen valheitaan. Sen seurausta on ensiksi, että tämä oppi sattuessaan sydämeen saattaa ihmiset ylistämään Jumalan armoa ja hyvyyttä, rakastamaan Jumalaa sydämestään ja ajattelemaan, miten he voisivat näin armollisen Jumalan edessä elää otollisesti. He alkavat sen tähden kaikesta sydämestään tehdä kaikkea, mitä tietävät Jumalan käskeneen, ja karttavat vakaasti kaikkea, mitä tietävät hänen kieltäneen. Nämä ovat oikeita, hurskaita ja pyhiä kristityitä. Heillä on syntien anteeksiantamus uskon kautta ja he elävät Jumalan pelossa, hänelle kuuliaisina. Sen tähden Kristus niin uskollisesti kehoittaa meitä pysymään tässä opissa, ettei meitä taivuteltaisi mihinkään muuhun.

Sana viikolle 36/2011

2011-09-02T00:38:00.000+03:00

Luther: Jumala mielistyy synnin vuoksi murheelliseen japeljästyneeseen sydämeen

"Särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala,hylkää" (Ps. 51:19). Särjetty ja murtunut ei ole sellainen sydän, jokatekeytyy surulliseksi, vaan sellainen, joka synnin tähden on niin murheellinenja peljästynyt, ettei se muuta tiedä, kuin että pelkää sen tähden henkensämenettävänsä. Tällaista sydäntä, Daavid sanoo, et sinä Jumala vihaa, vaikkasiltä näyttäisikin, vaan sinä miellyt sydämestäsi siihen. Sen tähden tämä oppi,josta profeetta tässä puhuu, on vanhurskauden ja elämän sanaa. Se sotii syntiäja kuolemaa vastaan ja lohduttaa särjettyjä sydämiä. Tätä oppia ei kuitenkaanvoida ymmärtää, ellei ihminen ole synnissä, ahdistuksessa, hädässä ja kuolemanvaarassa. Silloin se osoittaa voimansa, rakentaa särjetyt sydämet, tuottaaomantunnon levon ja rauhan ja ilon Herrassa. Tätä ilon ja elämän sanaa mekaikki kyllä tahtoisimme mielellämme saada, mutta kukaan ei haluaisi maistaasitä sydämen murhetta ja kuoleman katkeruutta, joita paitsi me emme voi päästärauhan, elämän ja autuuden osallisuuteen.

Meidän on opittava, että kristityn, vaikka hän on keskelläkuolemaa ja helvettiä, kuitenkin tulee lujasti pysyä armon sanassa ja näissäkauhuissa ollessaan sanoa: kuitenkin uskon ja tiedän, rakas Jumala, että sinärakastat minua ja olet minulle armollinen. Sanoohan sana tässä, että Jumala eimielly mihinkään uhriin niin suuresti kuin murheelliseen henkeen ja etteimikään pappeus ole hänelle otollisempi kuin se, että murheelliset ja särjetytsydämet uhrataan Jumalalle.

On siis sangen lohdullista, että profeetta antaa Jumalalleniin suloisen ja lohdullisen nimen, että hän rakastaa murheellisia, armahtaaheitä ja antaa heille anteeksi heidän syntinsä. Suloisemmaksi ei Jumalaa voidameille kuvailla. Mutta tältä Jumalalta me saamme juuri niin paljon, kuinhänestä uskomme. Vielä tämäkin jae muistuttaa meitä tietämään, että Jumala eimielisty muihin uhreihin eikä jumalanpalveluksiin, kuin niihin sydämiin, jotkahäntä pelkäävät, toivovat hänen laupeuteensa ja uskovat Jumalan silloinkinolevan meille armollisen, kun olemme suurimmassa kurjuudessa ja luulemmeolevamme peräti hänen hylkäämiänsä.

Tämän voimme nähdä Daavidin esimerkistä. Naatan sanoi hänelle:"Sinä olet se mies". Silloin Daavid peljästyi ja valmistautuiantamaan Herralle uhrin, josta tässä puhutaan, sanoessaan särjetyin ja murtuneinsydämin: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan". Mutta kun hänjälleen sai kuulla Naatanilta: "niin on myös Herra antanut sinun syntisianteeksi; sinä et kuole", silloin tämä uhri oli jo täytetty. KeskelläJumalan vihan ja synnin kauhistusta ja tuntoa Daavid näet omistaa itselleenlaupeuden ja elämän toivon. Tästä kokemuksesta on epäilemättä saanut syntynsätämä jae, jossa meille opetetaan, että Jumalalle on otollinen uhri, kunsyntinen, joka kipeästi tuntee Jumalan vihan ja kuoleman odan, kuitenkinluottaa Jumalan äärettömään laupeuteen, jonka hän on meille Kristuksessaluvannut ja antanut, ja niin toivoo vihan alaisena armoa ja kuolemassa elämää.

Tämä taito on kuitenkin opittava kokemuksesta, niinettä murheellinen henki tietää juuri silloin olevansa Jumalan armossa, kun hänmitä ankarimmin ja väkevimmin tuntee Jumalan vihaa, jotta murheellisellasydämellä epätoivon aikana olisi silmiensä edessä laupeuden toivo,turvallisuuden, onnen ja menestyksen aikana taas Jumalan pelko.

Sana viikolle 35/2011

2011-08-26T17:16:00.002+03:00

Luther: Jumalan tuntemus tulee Isältä

"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh. 6:44). Tässä täytyy kaikkien tunnustaa kelvottomuutensa ja kykenemättömyytensä hyvään; jos joku luulee voivansa jotakin hyvää omin voiminsa tehdä, silloin hän syyttää Herraa Kristusta valheesta ja tahtoo vetämättä mennä Isän tykö taivaaseen. Missä siis Jumalan sana selkeänä ja puhtaana liikkuu, siinä se kaataa kaiken, mikä on korkeaa ja suurta, tekee kaikki vuoret laaksoiksi ja alentaa kaikki kukkulat, niinkuin Jesaja profeetta sanoo (Jes. 40:4), että kaikki sydämet, jotka sanan kuulevat, joutuisivat epätoivoon itsestään, muuten ne eivät voi Kristuksen tykö tulla. Jumalan työt ovat juuri sellaisia, että ne hänen kuolettaessaan tekevät eläväksi, hänen kadottaessaan autuaaksi, niinkuin Hanna veisaa: "Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen. Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää." (1. Sam. 2:6 - 7) Sen tähden, kun ihminen on sydämessään niin Jumalan lyömä, että hän tuntee itsensä sellaiseksi, jonka täytyy syntiensä tähden olla kadotettu, silloin hän on juuri sellainen, jonka Jumala on sanallansa särkenyt ja jonka päälle hän on tämän särkemisen kautta laskenut jumalallisen armonsa köyden, jolla hän vetää häntä, niin että ihmisen nyt täytyy etsiä apua ja neuvoa sielullensa. Ennen hän ei voinut saada apua tai neuvoa häneltä, eikä sitä edes pyytänytkään, mutta nyt hän saa ensimmäisen lohdutuksen ja Jumalan lupauksen, joka kuuluu näin: "Jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan" (Matt. 7:7). Tästä lupauksesta ihminen tulee ajan oloon rohkeammaksi ja saa yhä suuremman uskalluksen Jumalaan. Sillä heti kun hän kuulee, että se on yksin Jumalan teko, hän pyytää Jumalalta, armolliselta Isältään, että hän tahtoisi vetää häntä. Jos siis Jumala nyt vetää häntä, niin hänelle myös totisesti tapahtuu, mitä Herra tässä sanoo: "minä herätän hänet viimeisenä päivänä". Onhan hän tarttunut Jumalan sanaan ja uskoo Jumalaan, ja siinä hänellä on varma merkki, että hän on Jumalan vetämä, niinkuin Johannes sanoo: "Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä" (1. Joh. 5:10). Siitä taas seuraa välttämättä, että Jumala opettaa hänet; nyt hän totisesti tietää, ettei Jumala tahdo olla muuta kuin auttaja, lohduttaja ja autuaaksitekijä, joka ei meiltä mitään vaadi tai pyydä itselleen, vaan tahtoo ainoastaan antaa ja taritsee meille, niinkuin hän sanoo Israelille: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän" (Ps. 81:11). Kuka ei tahtoisi olla uskollinen tällaiselle Jumalalle, joka on niin ystävällinen ja armias meitä kohtaan ja taritsee meille armonsa ja hyvyytensä, jos me vain tunnustaisimme hänet Jumalaksi ja antaisimme hänen meitä opettaa. Jumalan ankaraa, iankaikkista tuomiota eivät ne voi paeta, jotka laskevat tällaisen armon ohitsensa. "Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kuoleman; kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty" (Hepr. 10:28 - 29).

Opimme siis tästä lauseesta, että Jumalan tuntemuksen on tultava Isältä. Hänen tulee laskea meissä ensimmäinen peruskivi, muutoin emme saa mitään aikaan. Se taas tapahtuu näin: Jumala lähettää meille saarnaajia ja saarnauttaa meille tahtoansa. Ensin, että koko meidän elämämme, olkoon kuinka kaunis ja pyhä hyvänsä, ei ole mitään hänen edessään; sitä sanotaan lain saarnaksi. Sitten hän antaa meille tarita armonsa, nimittäin että hän ei kuitenkaan tahdo kokonaan tuomita meitä kadotukseen, vaan tahtoo ottaa meidät turviinsa rakkaassa Pojassaan ja tehdä meidät valtakuntansa perillisiksi. Tämä on armon eli evankeliumin saarna.

Sana viikolle 34/2011

2011-08-19T10:17:00.002+03:00

Luther: Kristuksen valtakunta voittaa

"Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat" (Miik. 4:1). Profeetta ennustaa tässä Siionin vuoren kerran olevan niin vahvan, että se on kaikista vuorista ylimmäinen ja on ikään kuin muiden vuorten pää. Tätä ei ole käsitettävä paikallisesti, vaikka profeetta nimeääkin erikoisen paikan, vaan tarkoittavaksi hengellistä valtakuntaa: kristillistä seurakuntaa ja evankeliumin saarnaa, jonka saarnaaminen alkoi Siionista, missä varhaisin kristillinen seurakunta oli. Se siis, mitä profeetta puhuu vuoren korkeudesta ja vahvuudesta, on ymmärrettävä Kristuksen valtakunnasta puhutuksi. Kristuksen valtakunta eli evankeliumin saarna on tehty niin lujaksi ja tukevaksi, ettei sitä voi kukistaa mikään valta eikä voima, olkoon kuinka mahtava tahansa. Tästä Herramme Kristus sanoo: "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita" (Matt. 16:18). Kristus antaa ymmärtää, ettei hänen valtakuntansa aina loista hänen tekemistänsä ihmeteoista, joita se alussa tarvitsi. Myöskään ei hänen seurakuntansa, toisin sanoen Jeesusta Jumalan Kristukseksi ja ainoaksi autuaaksitekijäksi tunnustava joukko, saa olla rauhassa kiusauksilta, vaan perkele yllyttää maailman vastustamaan tätä oppia Kristuksesta ja väkivalloin hävittämään sitä. Mutta lohdullista on, että Kristuksen kirkko aina perii voiton vihollisistaan ja saa riemuita. Siksi profeettakin on sanonut sen vuoren, jolla Herran huone on, seisovan vahvana: se linnoitetaan niin lujaksi, että se on vankka ja vakava eikä ole horjutettavissa. Niinkuin Kristuksen valtakunta on kaikkia valtakuntia korkeampi, niin se on myös kaikkia muita pysyvämpi, niinkuin Raamattu sanoo: "Meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti" (Jes. 40:8).

Vielä profeetta sanoo, että Herran vuoren tykö virtaavat kansat. Näin hän luonnehtii sattuvasti Kristuksen valtakunnan ja kaikkien maallisten valtakuntien välillä vallitsevaa eroa. Koska ihmiset ovat pahoja ja luonnostaan tottelemattomia, maallinen esivalta tarvitsee lakia ja pakkoa, pitääkseen ihmisiä pelossa ja kuuliaisina vastoin heidän tahtoaan. Kristuksen valtakunnassa sen sijaan ei lainkaan tarvita tällaista huolehtimista. Niin pian kuin Jumalan sana alkaa kaikua ihmisten korviin ja sydämeen, he tulevat itsestään, virtaillen koolle ja tahtovat hekin päästä osallisiksi tästä kuningaskunnasta, niinkuin Kristus sanoo: "Taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään ja hyökkääjät tempaavat sen itsellensä" (Matt. 11:12). Mitäpä iloisempaa näet saattaisivat murheelliset sydämet ja mitä suloisempaa ahdistetut omattunnot kuulla, kuin että Jumala, taivaallinen Isä, on Kristuksen kautta sovitettu, synti anteeksiannettu ja iankaikkinen elämä lahjoitettu? Kukapa ei halusta tahtoisi tulla osalliseksi näistä jaloista aarteista? Jos siis vain evankeliumin sanaa oikein julistetaan, kansat virtaavat itsestään tämän vuoren tykö, toisin sanoen Kristuksen kirkkoon, jossa ilmoitetaan jumalallisen laupeuden aarteita ja jaetaan kaikille kristinuskovaisille evankeliumin saarnan kautta. Erikoisesti profeetta on tahtonut osoittaa eron Kristuksen valtakunnan ja Mooseksen eli lain valtakunnan välillä. Laki näet pakottaa ja ajaa ankarasti Jumalan vihalla uhkaillen ihmisiä kuuliaisuuden varjoon. Kristuksen valtakunnassa taas on nöyrä kansa, joka itsestään, lammasten lailla, seuraa paimentansa.

Sana viikolle 33/2011

2011-08-12T00:10:00.003+03:00

Luther: Parannus on syntien kauhistumista ja Kristuksen hankkiman syntien anteeksiantamuksen omistamista

"Ja samassa lauloi kukko. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja meni ulos ja itki katkerasti" (Matt. 26:74 - 75). Opi tästä, mikä oikea parannus on. Pietari meni ulos ja itki katkerasti. Parannuksen alku on siinä, että sydän oikein tuntee synnin ja pitää sitä todella niin ilkeänä, ettei sillä ole siihen mitään halua eikä tahdo enää siinä elää, vaan suree sitä, ettei ole elänyt Jumalan tahdon mukaan, vaan on tehnyt syntiä. Tätä me emme voi itsestämme aikaansaada, vaan Herra kutsuu meitä parannukseen ja katsoo taas meidän puoleemme, niinkuin hän tässä kukon laululla ja katseellaan jälleen kutsuu Pietaria ja varoittaa häntä. Me olemme näet luontomme puolesta sellaiset, että synti miellyttää meitä ja me viihdymme siinä. Näemmehän tässä, että Pietari, kiellettyään Kristuksen, jatkaa yhä, kieltäen hänet kolmannenkin kerran, valalla vannoen: "En tunne sitä miestä". Mutta kun kukko lauloi ja Herra katsahtaa kääntyen Pietarin puoleen, silloin vasta hän huomaa, mitä hän oli tehnyt. Nyt synti, luontonsa mukaan, peljättää Pietaria, uhkaa Jumalan vihalla ja täyttää hänen sydämensä tuskalla.

Tällaisessa tuskassa ja sydämen kivussa on parasta, että nöyrryt Jumalan edessä ja avoimesti tunnustat syntisi sanoen: Jumala! Minä olen vaivainen ja kurja syntinen enkä voi tehdä muuta kuin syntiä, ellet sinä auta minua armollasi. Lue sitten Jumalan sanaa ja lupauksia ja sano: Ole kuitenkin, Jumala, minulle armollinen sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Jos nyt sydän näin lohduttautuu Jumalan sanalla ja lujasti toivoo Jumalan oman Poikansa tähden olevan armollisen, silloin täytyy tuskan paeta ja lohdutuksen totisesti seurata. Tämä on oikea ja täydellinen parannus: synnin tähden kauhistutaan ja nöyrrytään ja samalla uskon kautta omistetaan lohdutus Herrasta Kristuksesta ja hänen kärsimyksestänsä.

Epäilemättä Pietarikin on lohduttautunut niillä sanoilla, jotka Herra oli hänelle aterialla oltaessa puhunut: "Saatana on tavoitellut teitä valtaansa seuloakseen teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään" (Luuk. 22:31 - 32). Vaikka sydän oli täynnä tuskaa ja murhetta, niin ei hän kuitenkaan langennut epätoivoon, niinkuin Juudas. Alussa tämä lohdutus oli tosin pienen pieni, sinapin siemenen kaltainen. Mutta koska se perustus, josta tämä lohdutus nousi, oli Jumalan sana ja lupaus, niin se kasvoi jalosti, ja kun Pietari taas näki Kristuksen hänen ylösnousemuksensa jälkeen, se oli jo kasvanut niin suureksi, että kaikki kauhistus ja epäilys oli kadonnut ja ainoastaan sydämellinen nöyryys jäänyt jäljelle, niin että hän nöyrästi tunnusti heikkoutensa. Tätä nöyryyttä lukuunottamatta ei synti voinut enää jättää mitään hänen sydämeensä. Lohdutus tukahdutti ja sammutti rankkasateen tavoin sen tulen, joka vastikään oli ollut polttaa poroksi hänen sydämensä. Koska emme siis saata elää joutumatta kiusaukseen, meidän pitäisi ajoissa varustautua sen varalta ahkerasti viljelemällä Jumalan sanaa, jotta meillä sittemmin olisi lohdutus niinkuin Pietarilla.

Pietarin esikuvasta saamme siis ensiksi oppia: älkäämme olko suruttomia, vaan pysykäämme Jumalan pelossa, koska niin helposti käy, että suuretkin pyhät voivat näin kauheasti langeta. Toiseksi: jos olemme langenneet, riippukaamme kuitenkin Jumalan sanassa, lohduttautukaamme sillä, älkäämmekä Juudaan tavoin joutuko syntien tähden epätoivoon. Samoin kuin Jumala ei tahdo kenenkään lahjainsa tähden ylpeilevän, vaan tahtoo, että jokainen pelkää, valvoo ja rukoilee, ei hän myöskään tahdo kenenkään syntiensä tähden joutuvan epätoivoon. Juuri sitä estääksensä Jumalan Poika on tullut ihmiseksi ja kuollut ristillä.

Mossadille, Suomen Mossadille ja Suomen johdolle

2011-08-09T23:29:00.002+03:00

Hei Mossadin eli Israelin tiedustelupalvelun agentit! Tämä on henkilökohtainen viesti teille ja teidän oksennuksenanne syntyneille ja teitä palveleville Suomen Mossadille ja Suomen johdolle. Viestini on vakava, ja se sisältää uhkauksen kuolemastanne.

Olette verenhimoisia salamurhaajia, tuhoajia, huijareita, kiduttajia ja mustamaalaajia, ja siksi kuolema on oleva osanne. Olette jo nyt sisäisesti kuolleita. Valehtelette, petätte, eksytätte, uhkailette, kiristätte, lahjotte, myrkytätte, levitätte valhe-, viha- ja kauhupropagandaa (esim. Paavo ”Kertokaa siitä lapsillenne” Lipposen välityksellä), pahoinpitelette, teette sabotaasitekoja, levitätte demoralisaatiota, toteutatte juutalaista uskontoa, varastatte ja palvelette käskyttäjäänne kansainvälistä rikollista pankkieliittiä, joka tuhoaa Suomen ja maailman raha- ja pankkijärjestelmällään, joka on pyramidihuijaus. Nyt te hirveällä ryminällä lietsotte koko maailmaa sotaan usuttamalla ihmiset ja kansat mellakointiin ja toistensa kimppuun (provosoitte esimerkiksi muslimeja ja kristittyjä toistensa kimppuun ja oikeistoa ja vasemmistoa toistensa kimppuun; Saksassa esimerkiksi jo vaaditaan koko vasemmiston lakkauttamista [myös TÄÄLLÄ], mikä Suomessa tarkoittaisi kommunistipuolueiden, sosiaalidemokraattisen puolueen ja vihreän liiton kieltämistä ja näiden puolueiden edustajien poistamista maan virkamieskunnasta ja hallinnosta, esim. nykyinen maata johtava nainen revittäisiin väkisin pois asemastaan vaikka vaatteista repien - tappelu ja sisällissotahan siitä tulisi, kuten tarkoituksenne onkin).

Mikään rikos, mikään pahuus, mikään iljettävyys ei ole teille vieras. Olette maailman alhaisimpia ja saastaisimpia ihmisiä, joita voi hyvällä syyllä kutsua ihmiskunnan pohjasakaksi ja tunnottomiksi ihmishirviöiksi. Kaikki puheenne ja toimintanne on ihmisten raatelemista. Pyritte toimimaan salaisesti ja lavastatte muita syyllisiksi kauhutekoihinne, mutta se ei johdu siitä, että teillä olisi omatunto, vaan siitä, että pyritte välttämään kiinnijoutumisen.

Turhaan te yritätte kätkeä pahat tekonne. Tietäkää Mossad, Suomen Mossad ja Suomen johto, että kaikki teidän tekonne, motiivinne ja ajatuksenne ovat PALJAANA NÄKYVILLÄ! Tämä teidän on hyvä muistaa, jos henkikultanne on teille kallis! Kaikki, minkä piilotatte, tulee näkyviin ja julki. Lukekaamme yhdessä:

Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa - - Hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmislapset - - Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra - - Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset; asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita, hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa - - sinä yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet - - eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä - - Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja - - Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi - - Sillä minun silmäni tarkkaavat kaikkia heidän teitänsä, ne eivät ole minulta salassa, eikä heidän rikoksensa ole kätketty minun silmäini edestä - - Herra on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset - - Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta - - Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa - - Kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt (Snl. 5:21; Ps. 11:4; Jer. 23:24; Ps. 33:13-15; 1. Kun. 8:39; Hebr. 4:13; Snl. 15:3; Matt. 10:26; Jer. 16:17; 1. Kor. 4:5; Room. 2:16; Saarn. 12:14; 2. Kor. 5:10).

Jumala siis näkee ja tutkii sydämenne ja tekonne, tuo ne valoon ja tuomitsee ne. Salajuonenne ainoastaan tekevät teistä narreja, ja Jumala todella nauraa teille:

Mutta sinä, Herra, naurat heille (Ps. 59:9).

Ja ettette luulisi pääsevänne vain ikuisella naurettavuusleimalla, esitän tuon alussa mainitsemani uhkauksen kuolemastanne ja syyn siihen, miksi sanojani on hyvä kuulla, jos henkikultanne on teille kallis:

Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema (Ilm. 21:8).

Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa (Ilm. 19:20-21).

Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen (Ilm. 20:15).

Teitä odottaa ikuinen helvetti. Jos henkikultanne on teille kallis, kuulkaa, mitä Jumala sanoo.

Mutta hei Mossad, Suomen Mossad ja Suomen johto, tulkaa tänne minun kanssani ylistämään Jeesusta! Täällä ongelmat ratkeavat, kun pääsette syntienne syyllisyydestä ja sydämenne pahuudesta uskossa Jeesuksen Kristuksen lunastustekoon. Hän, Jumala, lunasti teidät sijaissovituksessaan Golgatalla. Hän kantoi syntinne ja niiden rangaistuksen puolestanne ristillä ja nousi ylös kuolleista teidän vanhurskauttamiseksenne.

Voisimme yhdessä hiljentyä kädet ristissä ja rukoilla ja kiittää Jeesusta hänen pelastusteostaan. Sitten voisimme virsin ja puhein ylistää häntä. Pääsisitte vihdoin murhaveitsistänne, puukoistanne, hirttovälineistänne, pyssyistänne, atomipommeistanne, myrkyistänne, kidutusvälineistänne ja muista tuhoamis- ja pakottamisvälineistänne, jotka ovat olleet ainut turvanne ja rakkautenne tässä maailmassa. Uskossa Jeesuksen hankkimaan syntien anteeksiantamukseen sydämiinne asumaan tuleva Pyhä Henki ajaisi perkeleen sydämistänne pois ja lopettaisi niin sydäntenne pahat hankkeet ja pahat tekonne. Ottaisitte sydämiinne ja käsiinne Raamatun ja suussanne asuisi ylistysvirsi Jumalalle Jeesuksen vuoksi. Siirtyisitte omattunnot puhdistettuina ja sielu Elämää täynnä auttamaan vanhempianne kotonanne tai ryhtyisitte yhdessä puolisonne kanssa hoitamaan perhettä ja kotia Herran pelossa ja johdatuksessa. Ryhtyisitte auttamaan pieniä, köyhiä ja kärsiviä ihmisiä, ja elämänne alkaisi koitua siunaukseksi kaikille.

Kun sydän vapisten tunnustaisitte Jumalalle hirvittävät syntinne ja omattuntonne värisisivät kauhusta tajutessanne joutuvanne helvettiin, ottaisitte ahnaasti ja riemumielin vastaan Jeesuksen eli syntien anteeksiantamuksen uskossa ja syntyisitte uudesti Jumalasta. Kyllä, Mossad, Suomen Mossad ja Suomen johto, Jeesus hankki sijaissovituksessaan pelastuksen ja rakkauden teillekin jokaiselle. Jeesuksessa vihapuheet, vihateot ja viha-ajatukset pyyhitään pois, eikä muuta keinoa ole. Uskovan ihmisen sydämestä pursuaa riemu ja rakkaus, eikä uskova ihminen pelkää mitään. Hänen sydämessään asuu Jumala. Rokonarpiset rikollisenkasvonne, luihut huijarinsilmänne ja elähtänyt petturin- ja portonolemuksenne saisivat elämää, kalmankellertävissä ihoissanne alkaisi veri kiertää ja syvä ilo loistaisi teistä ympäristöön. Alkaisitte ylistää Jeesusta, ja pahat tekonne jäisivät kokonaan.

Sitten meitä olisi paljon, minä ja Mossadin agentit ja Suomen Mossadin agentit ja Suomen johto. Kaikki autuaita Jumalan lapsia. Tekisimme kaikki hyviä tekoja ja koituisimme siunaukseksi kaikille Jumalan edessä. Sunnuntaisin kokoontuisimme ylistämään Jumalaa ja ylistysvirtemme kaikuisi kauas ympäristöön.

Mossad, Suomen Mossad ja Suomen johto, tulkaa! Jeesus odottaa! Tässä sopii soveltaa Raamattua:

Täyttykäämme Hengellä, puhuen keskenämme psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessämme Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä - - Runsaasti asukoon meissä Kristuksen sana; opettakaamme ja neuvokaamme toinen toistamme kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissämme (Ef. 5:18-20; Kol. 3:16).

Mossadin, Suomen Mossadin ja Suomen johdon agentit, levittäkää sanaa tästä muille agenteille! Vihapuheet ja vihateot loppuvat, ja esiin kuoriutuu puhdas Jumalan lapsi - Jumalan agentti!

Kyllä, Jumalan agentti!

Palkkana ikuinen elämä ja ikuinen autuus Jumalan yhteydessä uudessa maassa ja uusissa taivaissa, jotka Jumala on luvannut omilleen luoda, 2. Piet. 3. luku.

Ilman minua (Jeesusta) te ette voi mitään tehdä (Joh. 15:5).

Pahan voittaa vain Jeesus.

Sana viikolle 32/2011

2011-08-05T10:31:00.002+03:00

Luther: Omin voimin ihminen ei voi voittaa maailmaa, syntiä ja pahuutta

"Kristus antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta" (Gal. 1:4). Nämä ovat jaloja ja tarkoin merkillepantavia sanoja. Paavali päättelee niillä, etteivät laki ja ihmisen vapaa tahto merkitse mitään, ellemme usko, että Kristus on annettu alttiiksi meidän syntiemme tähden. Hän sanoo: "Joka antoi itsensä alttiiksi", niin kuin lahja annetaan ilmaiseksi ansiottomille. Hän ei ole suorittanut meille mitään, minkä me muka olisimme ansainneet; silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta (Room. 5:10). Hän on meidän ja meidän syntiemme tähden antanut, ei kultaa tai hopeaa, vaan itsensä. Mitään suurempaa ja kalliimpaa ei voi olla olemassa. Näin verrattoman hinnan hän on suorittanut meidän synneistämme. Kuinka suuri onkaan Jumalan rakkaus meitä kohtaan! Kuinka ihanilla sanoilla pyhä Paavali esittääkään meille Isän Jumalan käsittämättömän laupeuden, kuinka suloiseksi hän sen meille tekeekään!

Pidä nyt varasi, ettet lue uneliaasti tätä sanaa "meidän syntiemme tähden", toisin sanoen: meidän edestämme. Sinulla ei ole mitään hyötyä siitä, jos uskot Kristuksen kuolleen muiden ihmisten syntien edestä — sen uskovat perkeleetkin. Sinun täytyy uskaltaen luottaa siihen, että Kristus on kuollut sinun syntiesi tähden ja että sinäkin kuulut niihin, joiden edestä Kristus on alttiiksi annettu. Tämä usko tekee sinut vanhurskaaksi, vaikuttaen senkin, että Kristus asuu, elää ja hallitsee sinussa. Tämä usko on myös "Hengen todistus meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia". Sen tähden saat päätellä, että sellainen halu ei ole sinun vallassasi. Se saadaan nöyrän hengen kautta, joka on aivan epätoivoinen itsestään. On siis väärin se, mitä muutamat sanovat, ettei ihminen voi tietää, onko hän autuuden tilassa vaiko ei Kavahda olemasta epätietoinen! Ole järkähtämättömän varma siinä uskossa, että Kristus on annettu alttiiksi sinun syntiesi tähden. Kuinka sinä saattaisit olla tuntematta tällaista uskoa, jos se sinussa on? Pyhä Augustinuskin uskaltaa sanoa mahdolliseksi, että se, jolla tällainen usko on, sen näkee.

Huomaa nyt, että Paavali ei sano: teidän syntienne tähden, vaan: meidän syntiemme tähden. Hän oli horjumattoman varma asiasta. Edelleen: "pelastaaksensa meidät", ei "teidät", vaan "meidät". Tällä sanalla hän kumoaa luottamuksen lakiin ja ihmisvanhurskauden tekoihin. Hän ei sano, että laki ja ihmisvanhurskauden teot vapahtavat meidät, vaan Kristus, joka on annettu alttiiksi. Mutta tämä vapahdus on hengellinen eikä ruumiillinen, ja se tapahtuu, kun sielu ristiinnaulitaan maailmalle, pahoille haluille ja himoille, jotka asuvat kaikkien ihmisten lihassa. Tästä Paavali puhuu kirjeessään Tiitukselle sanoen: "Armo kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee" (Tit. 2:12 - 14). Sen tähden hän on tähän lisännyt sanat: "pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta". Jos me tässä "maailman ajalla" tahtoisimme ymmärtää tämän elämämme aikaa eli juoksua, niin pyhä Paavali opettaisi, että kaikkien, jotka Kristukseen uskovat, välttämättä tulisi heti riistäytyä tästä elämästä. Ymmärrä siis nämä sanat niin, että sinäkin tunnustat olevasi osa tätä samaa pahaa maailmaa. Ei kukaan näet ole vanhurskas maan päällä (Ps. 14). Kun nyt siis Kristus pelastaa sinut tästä pahasta maailmanajasta, niin hän on pelastanut sinun itsestäsikin, kaikkein pahimmasta vihollisestasi. Sanoohan Paavali: "Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää" (Room. 7:18). Sen tähden sinä et koskaan omin voimin voita maailmaa, syntiä ja pahuutta, ellei Kristus sinua pelasta.

Sana viikolle 31/2011

2011-07-29T14:29:00.002+03:00

Luther: Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi vaaditaan uudestisyntyminen

"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa" (Joh. 3:3). Kristus esiintyy erinomaisena opettajana, jonka vertaista Nikodeemus ei vielä ikinä ole kuullut; sen tähden hän ei häntä ymmärräkään. Sen hän vain käsittää, ettei hän vielä ole uudestisyntynyt. Mutta hän ei tiedä, kuinka hänkin pääsisi uudesti syntymään. Ajattelepa sinäkin, mitä Herra tällä lauseellaan tarkoittaa! Jos näet kukaan ei voi uudesti syntymättä nähdä Jumalan valtakuntaa, niin seuraa siitä, että me sellaisina kuin isästä ja äidistä olemme syntyneet tähän maailmaan, auttamattomasti joudumme kadotukseen. Mutta surkean surkeaa on, kun ihmisille ei opeteta mitään uudestisyntymisestä, vaan neuvotaan heitä luottamaan vain omiin tekoihinsa: niiden kautta muka tullaan autuaaksi. Mutta miten sopiikaan moinen oppi näihin Kristuksen sanoihin? Sanotaan: hyvät teot tekevät autuaaksi; Kristus sanoo: ellet synny uudesti, et tule autuaaksi.

Kieltämätön totuus on, että ihminen itsekin omin voimin, niinkuin pakanoista nähdään, voi totuttaa itsensä kuriin, kunniallisuuteen ja siveyteen. Tiedämmehän, etteivät kaikki ihmiset ole murhaajia, avionrikkojia, huorintekijöitä, varkaita, juomareita ja laiskureita, vaan että maailmassa on paljon hurskaitakin ja kunniallisia ihmisiä. Nämä hyvät avut ja teot ovat kyllä jaloja, ja jokaista on kehoitettava niitä tekemään, sillä Jumala vaatii niitä kymmenessä käskyssään; mutta tosiasiana pysyy, että olivat avut ja hyvät teot kuinka hyviä tahansa, ilman uudestisyntymistä ne kaikki tyynni kuuluvat perkeleelle ja helvetille. Taivaaseen, Jumalan valtakuntaan, ei niillä voida tulla. Niin Kristus itse sanoo, eikä sitä kenenkään sovi epäillä.

Järki joutuu tässä vangiksi. Se mielellään tekee vertailujaan ja päätelmiään, ajatellen: varkaus, murha, aviorikos vihoittavat Jumalan ja hän rankaisee niitä; siitä siis täytyy seurata, että moisten syntien karttaminen on Jumalalle otollista ja saa häneltä palkinnon, muutoinhan Jumala olisi väärä. Tosin on Jumalalle otollista, että kartetaan tuollaisia ja muita syntejä ja tehdään hyvää, eikä hän liioin jätä sitä palkitsematta; mutta taivaan valtakunnan näkemiseen vaaditaan aivan toista, paljon suurempaa, nimittäin uusi syntymä, niinkuin Herra tässä sanoo. Ei Jumala vastustanut fariseusta (Luuk. 18) sen tähden, ettei tämä ollut ryöväri, huorintekijä eikä väärä, kuten muut ihmiset, ja että hän paastosi ja antoi kymmenykset; tämä kyllä olisi kelvannut Jumalalle, jos hänessä sen ohessa ei olisi vallinnut se häijy luulo, että siten päästään taivaaseen ja ollaan muka paljon parempia kuin julkisyntiset. On siis näin: järki on jalo ja kallis lahja, taipumus hyvään on sekin jalo ja kallis asia, laki ja kymmenen käskyä sekä hyvä, kunniallinen ja nuhteeton vaellus ovat kaikki suuria ja jaloja lahjoja, joista on Jumalaa kiitettävä, mutta kun on puhe Jumalan valtakuntaan pääsemisestä, niin eivät auta järki, tahto, laki eivätkä hyvät teot, siihen vaaditaan uudestisyntyminen, muutoin kukaan ei voi Jumalan valtakuntaa nähdä: järkineen, vapaine tahtoineen, lakeineen ja kymmenkäskyineen ihmisen auttamattomasti täytyy joutua iäiseen kadotukseen. — Jos niin on, sanonet, niin enpä tahdokaan tehdä mitään hyvää! Ei kelpaa sekään; sillä tavoin Jumalan tuomio vain sitä ankarammin on sinua kohtaava. Tee siis kumpaakin: ahkeroi noudattaa kymmentä käskyä, mutta silti tunnusta vilpittömästi olevasi viheliäinen syntinen, joka teoillasi olisit ansainnut iankaikkisen kadotuksen. Kuule sitten myös, kuinka Herra Kristus sinua jälleen lohduttaa, ensin niin jyrkästi evättyään meiltä autuuden ensimmäisen syntymisemme perusteella.

Sana viikolle 30/2011

2011-07-22T12:48:00.002+03:00

Luther: Rukoiltava alati, ettei vihollinen ryöstäisi meiltä lunastusta sydämistämme

"Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa" (Ps. 126:4). Näitä sanoja pitäisi lakkaamatta rukoiltaman, ellei suulla, niin kuitenkin sydämessä hartaasti huoaten. Pyhä Paavalikin sanoo: "Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana" (Kol. 3:16), nimittäin niin, ettei sitä teroiteta ainoastaan opetuksessa, vaan myös rukouksessa. Näin sen tähden, että meidän vastustajamme, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Me olemme heikot ja meillä on aarre maallisissa astioissa, vieläpä meitä raskauttaa liha, joka vielä on täynnä syntiä; uskokin on vielä kuin hento, tuleentumaton korsi, jota tuuli häilyttää, ja se saattaa kaatua. Sitä eivät kuitenkaan ymmärrä ne, jotka luulevat olevansa kristittyjä, vaikkeivät ole vielä saaneet kokea vaaraa taistelussa. Sellaiset ihmiset eivät pysy vakaina, vaan ajelehtivat kaikkinaisissa opin tuulissa sinne tänne tai tulevat täysin jumalattomiksi. He eivät ymmärrä, että on tarpeen joka päivä kasvaa, voidaksemme vastustaa saatanaa, joka ajaa meitä halveksimaan Jumalaa ja ihmisiä. Siksi täytyy valvoa ja rukoilla, Herran käskyn mukaan.

Tätä psalmin jaetta ei ole ymmärrettävä niin, kuin profeetta rukoilisi tulevan lunastuksen ilmestymistä; hän rukoilee edustaen kristittyjä, joiden tulee alati rukoilla näin ja sanoa: Herra, sinä olet kirvoittanut minut vankeudesta, virvota minua vieläkin; sinä ole antanut minulle anteeksi syntini, anna anteeksi minulle vieläkin; sinä olet surmannut perkeleen, surmaa hänet vieläkin; sinä olet poistanut lain, poista se vieläkin. Meidän täytyy näet rukoilla sitä, mitä meillä jo entuudestaan on, että tulisimme täydellisesti puhtaiksi, mikä tapahtuu, kun tämä synnin hallitsema ruumis kuolee.

"Käännä meidän kohtalomme" merkitsee siis: lunasta meidät, jotka olemme alkaneet olla uusia luomuksia, että niinkuin lunastus on Kristuksen kautta täydellisesti tapahtunut, mekin sen täydellisesti käsittäisimme ja sovittaisimme itseemme. Tässä elämässä sotivat monet asiat tätä lunastusta vastaan, sen tähden täytyy meitä suojella niin, ettemme lankea takaisin entiseen kohtaloomme ja ettei perkele kukistaisi uskoamme. Liha on näet heikko, mutta perkele voimakas; ellei nyt Jumala suojele ja ylläpidä meitä, raukeaa meidän lunastuksemme alku. Meidän on siis alati rukoiltava, että me tulisimme joka päivä uudistetuiksi, siksi kunnes kuolema tekee ratkaisevan lopun vanhasta ihmisestä. Silloin tapahtuu kohtalomme täydellinen kääntäminen, niinkuin sadepurot kuivuvat Etelämaassa. Tässä on kehoitus totuttelemaan alinomaiseen rukoukseen ja pyhän Raamatun tutkimiseen. Ne jotka eivät milloinkaan ole taistelleet perkelettä vastaan, eivät tiedä, kuinka tarpeellinen rukouksen henki on. Laiminlyöminen ja suruttomuus kasvavat päivittäin, aivan kuin ruoste raudassa, ja sana luistaa meidän käsistämme ennen kuin huomaammekaan. Jos näin käy, silloin saatana on puoleksi voittanut, sillä hän ei makaa, vaan ottaa vaarin jokaisesta tilaisuudesta ja karkaa kimppuumme silloin, kun hän tietää, että sydän ei ole kiinni sanassa. Hän osaa pienestä kipinästä puhaltaa suuren tulen, ennen kuin se voidaan tukahduttaa ja Kristus jälleen käsitetään sanalla. Sen tähden tulee Raamatun sanaa harjoittaa ja rukoilla, kun käymme levolle ja kun nousemme levolta, ettei vihollinen tapaisi meitä joutilaina ja varustamattomina ja ryöstäisi meiltä lunastusta sydämistämme.

Sana viikolle 29/2011

2011-07-15T10:25:00.003+03:00

Luther: Kristuksen rauha on omantunnon rauha

"Hänen nimensä on: Rauhanruhtinas" (Jes. 9:5). Hän ei anna rauhaa niin kuin maailma antaa; silloinhan olisivat nuo ensimmäiset nimet, joilla Kristusta nimitetään Ihmeelliseksi, Neuvonantajaksi ja Väkevyydeksi, mitättömät, vaan rauha on Jumalan edessä, omassatunnossa, rauha, joka lisääntyy sitä mukaa kuin kärsimys suurenee ja lisääntyy. Tämä johtuu nimittäin siitä, että me tunnemme itsemme lapsiksi ja tunnemme Iankaikkisen Isän, ollen näin hänen armostansa vakuuttuneita ja varmoja ja näin omaten luottamuksellisen pääsyn hänen, rakkaan Isämme, tykö. Kuinka sattuva onkaan näiden kuuden nimen järjestys! Kolme ensimmäistä nimeä osoittaa, kuinka Kristus meitä kärsimisen keskellä hallitsee meidän hyväksemme, meidän eduksemme; neljäs nimi osoittaa, kuinka hän hallitsee meitä suhteessamme toisiin, sotiaksemme väkevinä; kaksi viimeistä taas osoittaa, kuinka hän hallitsee meitä hänen omalta kannaltansa katsottuna. Ensimmäisessä tapauksessa on pelkkää vaivannäköä, toisessa pelkkää työtä, kolmannessa taas pelkkää lepoa, rauhaa ja iloa; se nimittäin joka kärsii, näkee vaivaa, sillä joka taistelee, on edessänsä työ, sillä taas joka lepää, on rauha. Tässä on aito Rauhanruhtinas, joka tekee meidät rikkaiksi, ei ajallisista omaisuuksista ja rauhasta, vaan hengellisestä ja iankaikkisesta rauhasta keskellä rauhattomuuttakin. Nämä kuusi nimeä vaikutuksinensa esiintyvät rinnakkain kristityssä: toinen ei jää olemaan ilman toista.

Hänen nimensä ei ole vain "Rauhan mies", niinkuin Salomon, vaan tämä Rauhanruhtinas on valtakunnassansa siinä määrin rauhan valtias, että antaa sen kaikille omillensa kenenkään voimatta sitä häiritä ja riistää; päin vastoin hän aivan erikoisesti ja mitä varmimmin suojaa meitä perkeleeltä, kuolemalta, synniltä ja kaikilta helvetin porteilta, ja niin synti ei voi meitä Jumalan edessä säikähdyttää, Jumalan tuomio ja viha eivät voi meitä kohdata, eivätkä perkele ja kuolema voi meitä omikseen ryöstää. Sepä vasta Rauhanruhtinas! Maalliset ruhtinaat käyttävät rauhan turvaamiseksi vartioväkeä, mutta jäävät sittenkin usein pulaan, sillä nämä eivät voi suojella joka aika ja joka hetki. Korkeintaan heitä siis nimitettäköön rauhan miehiksi; rauhanruhtinaita he eivät saata olla edes maallisen hallinnan piirissä, ihmisten edessä, saati sitten hengellisessä hallinnassa, Jumalan edessä, sillä rauha ei ole siinä määrin heidän vallassansa: aika ajoin se rikkoutuu ja riistetään, vaikka hallinta olisi kuinka luja tahansa. Meidän Herramme sen sijaan on kaikkialla, hän valvoo joka silmänräpäys ja hän voi suuressa voimassansa säilyttää rauhan, niinkuin 121. psalmi sanoo: "Katso, hän joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku" (jae 4). Lyhyesti puhuen: Kristuksen valtakunta tietää pelkkää rauhaa, koska Jumala tekee kristityillensä kaikkea hyvää, mutta ei mitään pahaa, eivätkä hekään tee toisilleen pahaa, vaan kaikkea hyvää. Eivät edes viholliset voi heitä vahingoittaa, sillä kristityt kärsivät mielellänsä. Näin täydelleen ja kauttaaltaan Kristus, Rauhanruhtinas, voimallisesti rauhansa säilyttää.

Sana viikolle 28/2011

2011-07-08T10:57:00.003+03:00

Luther: Kristus on isä lapsilleen iankaikkisesti

"Hänen nimensä on: iankaikkinen Isä" (Jes. 9:5). Viides ja kuudes nimi ilmaisevat erikoisesti sen palkan ja siunauksen, minkä saavat osakseen ne, jotka ovat Kristuksen valtakunnassa. Tätä kuningasta on nimitettävä Iankaikkiseksi Isäksi sen takia, että hän on meille ja meidän hyväksemme iankaikkinen. Kaikkihan nämä kuusi nimeä annetaan hänelle meidän tähtemme ja hänen virkaansa silmälläpitäen eikä hänen henkilönsä tähden. Tämän mukaisesti Kristusta pitää nimitettämän Iankaikkiseksi Isäksi sikäli kuin hän meitä aina, iäti, kohtelee isän tavalla ja osoittautuu isäksi, meitä kasvattaen ja raviten kuin lapsia. Eipä maallinen isä, vaikka suhtautuukin lapsiinsa isän tavoin, voi ajan oloon isäksi jäädä: kerranhan hänen on kuoltava ja jätettävä lapsensa toisten haltuun; sen tähden hän ei voi olla "iankaikkinen isä"; häntä voitaisiin nimittää "rahtusen isäksi", hän kun ei ajan rahtuakaan saata olla varma elämästään.

Tämä kuningas sen sijaan ei enää koskaan kuole eikä hän myöskään jätä lapsiansa jälkeensä, vaan pitää heidät alati luonansa, ja heidän täytyykin iankaikkisesti hänen kanssansa elää. Hänen Isä-nimityksensä osoittaa, että hän ei ainoastaan synnytä lapsiansa, vaan että hän myös heitä elättää, vaatettaa, opettaa, kurittaa, heistä huolehtii ja valmistaa heille perinnön; ja jos he tekevät syntiä, hän heitä isän tavoin kurittaa, mutta ei aja heitä luotansa. Samoinhan maallinenkin isä kasvattaa, rankaisee, rakastaa ja suojelee lastansa, eikä hän sitä hylkää, vaikka se onkin likainen, rupinen tai muutoin heikko. Paljon enemmän Kristus näkee vaivaa omistansa, jopa iankaikkisesti, täällä aloittaen uskossa ja siellä, kun kaikki ilmestyy. Kaiken kaikkiaan: tämä nimi tarkoittaa samaa, mistä pyhä Paavali mainitsee: "Meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa, mutta toivo ei saata häpeään" (Room. 5:3 ss). Samoin kuin nimittäin kristityt noiden edellisten nimien vaikutuksesta ovat saaneet perusteellista harjoitusta kärsimisessä, lohdutuksessa, voitossa ja taistelussa syntiä vastaan, he tästä kaikesta saavat varman luottamuksen Jumalaan: he ovat Jumalan lapsia eikä heitä milloinkaan hylätä. Tällainen toivo syntyy tämän nimen vaikutuksena ja hedelmänä: niin ahkerassa harjoituksessa ollessaan he saavat Jumalaa kohtaan lapsen mielen, ja Jumala tulee heille niin rakkaaksi, että jäljelle ei jää vähääkään pelkoa, vaan pelkkää ylistelemistä Jumalassa. Siitä syystä, että Kristus saa kaiken tämän aikaan valtakunnassaan, häntä täydellä syyllä nimitetään Iankaikkiseksi Isäksi.

Sana viikolle 27/2011

2011-07-01T12:42:00.002+03:00

Luther: Kristuksen sota-ase on sana

"Hänen nimensä on: Sankari" (Jes. 9:5). Kuinka harkitussa järjestyksessä seuraavatkaan nimet toisiaan! Ja ne kytkeytyvät toisiinsa aivan sen mukaan kuin Kristuksen valtakunnassa käy! Ensimmäinenhän (Ihmeellinen) viittaa vanhan Aadamin kuolettamiseen kaikenlaisella kärsimisellä ja ristillä; siihen kuuluu myös sanan kautta tuleva lohdutus ja neuvo. Mutta ei neuvo ja lohdutuskaan riitä: tarvitaan myöskin väkevyyttä voitolle päästäksemme. - Nyt on nimien luku puolessa. Me havaitsemme, että nämä kaikki kolme koskevat meitä ja että hänellä on nämä nimet meidän tähtemme, meidän hyödyksemme. Näiden nimien turvin meitä siis hallitaan, uudistetaan, pidetään tallella ja puolustetaan.

Neljäs nimi, Sankari, osoittaa sitten, millä tavalla hän käy vihamiehiinsä käsiksi. Se nimittäin on oikea valtaherra, joka ensi sijassa huolehtii maastansa ja kansastansa, varustuksia tehden, ja sitten käypi vihamiestensä kimppuun ja laajentaa valtakuntaansa. Mutta tämäkin tapahtuu perin ihmeellisesti. Kaiken tässä kuninkaassa täytyy nimittäin olla ihmeellistä, ensimmäisen nimen mukaisesti: hän surmaa ihmeellisesti, hän neuvoo ja lohduttaa ihmeellisesti, hän vie ja auttaa voittoon ihmeellisesti, tehden kaiken keskellä kärsimyksiä ja voimattomuutta! Samoin hän myöskin sotii ja taistelee, voittaen ihmisiä ihmeellisellä tavalla alamaisiksensa: todellakin hän on sankari ja sotija, jopa jättiläinen, mutta miekaton ja haarniskaton, niin kuin pyhä Paavali sanoo: "Meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajoittamaan maahan linnoituksia. Me hajoitamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta." (2. Kor. 10:4 seur.) Myöskin 45. psalmi sanoo: "Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi; kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään" (j. 6).

Tämän kaiken hän saa aikaan evankeliumin kautta: se on hänen miekkansa, hänen nuolensa ja aseensa, joilla hän paiskaa kumoon ja murskaa kaiken viisauden, ymmärryksen, voiman ja pyhyyden. Eikö tämä ole perin ihmeellistä? Käytellään ainoastaan sanaa ja sillä tavalla, ilman yhtäkään miekaniskua, jopa monen kärsimyksen ja ristin keskellä, voitetaan maailma, eikä ainoastaan voiteta, vaan puolustaudutaan ja asetutaan kaikkea harhaoppisuutta ja erhettä vastaan ja lopuksi ne kukistetaan ja jäädään voittajiksi! Tähän soveltuu Kristuksen vertaus väkevästä, joka omistelee taloansa kaikessa rauhassa, kunnes häntä väkevämpi käy hänen kimppuunsa, voittaa hänet ja ryöstää häneltä koko omaisuuden, jakaen saaliin (Matt. 12:29). Tämä väkevämpi on juuri se väkevä sankari, joka Jesajan mukaan on saapa Sankari-nimen; hänen taistelunsa ja voittonsa on todellakin oleva oikea mestarinäyte! Ensiksi hän käy käsiksi sydämeen sanalla: hän saarnauttaa sanaa: kaikki teot, kaikki terävyys ja äly ovat Jumalan edessä pelkkää syntiä. Näin kaatuu kaikki pyhyys, viisaus, voima, rikkaus ja kaikki muu, mitä maailmalla on; silloin on hävinnyt kaikki ylvästelevä luottamus, ja ihmisen täytyy katsella itseään epätoivon vallassa ja myöntyä tunnustamaan, että niin todella on. Mutta jos sydän on epätoivoisena ja voitettuna, kuinka silloin yritettäisiin ja kuinka voitaisiin suojautua ja sotia? Niitä vastaan taas, jotka eivät vielä ole epätoivossa ja joita vielä ei ole saatu voitetuiksi, tämä sankari yhä taistelee sanallansa kunnes joko voittaa heidät tai jättää heidät Jumalan tuomittaviksi.

Sana viikolle 26/2011

2011-06-24T16:57:00.002+03:00

Luther: Kristus antaa voiman pysyä hänen neuvossaan

"Hänen nimensä on: Väkevyys" (Jes. 9:5). Hebrealaista Eel -sanaa käytetään Jumalasta; Jumalaa usein nimitetään Eeliksi. Tämän perusteella uskotaan voitavan väittää juutalaisia vastaan, että Kristus on Jumala. Mutta Jesaja puhuu tässä sellaisista nimityksistä, jotka eivät ilmaise Kristuksen persoonaa, vaan hänen virkaansa ja hänen valtakuntansa luonnetta. Meillä täytyy olla ja meillä onkin varmempia lausumia Kristuksen jumaluuden todistamiseksi. Minä siis pysyn tämän sanan luonnollisessa, alkuperäisessä merkityksessä. Alun perin se merkitsee vain voimaa eli kykyä; se merkitys sillä on 5. Moos. 28:32, missä Mooses sanoo juutalaisten onnettomuudesta: "Ei sinun käsissäsi ole oleva mitään eeliä", ja siinä me luemme: "Ei sinun käsissäsi ole oleva mitään väkevyyttä" varjeltuaksesi ja pelastuaksesi onnettomuudelta.

"Väkevyys" osoittaa siis, että tämä neuvo on väkevä. Me asetammekin molemmat rinnakkain ja sanomme: neuvo ja apu; jos nimittäin neuvo on erillisenä, on käsillä ainoastaan sanoja, mutta ei mitään voimaa, ja lopuksi kaikki juoksee hiekkaan. Mutta nyt Kristus, sen lisäksi, että hän evankeliumin sanalla meitä neuvoo ja lohduttaa, myöskin antaa voimaa, niin että me siinä pysymme ja kestämme ja lopuksi voittaen vastukset perimme voiton. Kristuksen tarkoituksena hänen meitä ihmeellisesti kuljettaessaan ja meitä kärsimiseen ja ristiin viedessään ei nimittäin suinkaan aina ole pysyttää meitä siinä jatkuvasti vain nauttimassa neuvosta ja sanasta; ei, ei mitenkään! Neuvon ja sanan pitää tietenkin olla käsillä niin kauan kuin kärsimistä kestää, ja niiden pitää säilyttää meitä, niin ettemme heikkoudessamme vajoa; mutta kerran sellaisestakin on loppu tuleva: se on voitettava meidän kärsivällisyydellämme; sitten se päättyy.

Esimerkkinä tästä olkoon sinulla pyhä Paavali. Kuinka usein hän onkaan ollut jalopeuran kidassa, ts. kaikenlaisissa ahdistuksissa! Mutta mistä hän ottaa lohduttavan neuvon? Jumalan neuvosta ja sanasta, ja vihdoin viimein hän pääsee voitolle. (Tästä 2. Kor. 11.) Vaikka meilläkin siis on monenlaisia ahdistuksia, joko peräkkäisiä tai samanaikaisiakin, aiheuttajina milloin synti, milloin kuolema, milloin maailma, milloin perkele, niin kaikki tämä on Ihmeellisen työtä; mutta kaikessa tässä kuitenkin Neuvonantaja sanoineen on läsnä meitä lohduttamassa, niin että jaksamme kaiken kestää, ja viimein hän antaa hyvän päätöksen suoden jälleen päivän paistaa, niin että jäämme voiton puolelle ja voimme pyhän Paavalin kanssa sanoa: "Kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa!" (2. Kor. 2:14). Onpa toki hänen nimensä Väkevyys: hän ei ainoastaan kykene neuvomaan ja lohduttamaan, vaan myöskin vaikeuksista kirvoittamaan ja laskemaan kärsimykset meidän jalkojemme alle! Hänellä on oma vaikutuksensa ja hän on kallio, jota eivät edes tuonelan portit voi voittaa (Matt. 16:18).

Sana viikolle 25/2011

2011-06-17T11:43:00.002+03:00

Luther: Kärsimyksessä Kristus auttaa sanallaan

"Hänen nimensä on: Neuvonantaja" (Jes. 9:5). Kuninkaamme toinen nimi osoittaa, millä tavalla hän meitä kärsimisen, kuolettamisen ja ristin kestäessä auttaa, niin ettemme niiden painamina joudu epätoivoon. Hän on tässä auttamisessaankin ihmeellinen. Hän ei nimittäin auta meitä samalla tavalla kuin auttaa maailma ja vanha Aadam. Hän sanookin: "Rauhani minä jätän teille; minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa; sillä maailmassa teillä on ahdistus, mutta minussa teillä on rauha." (Joh. 14:27; 16:33). Maailma auttaa pakenemalla kärsimystä ja ahdistusta tai asettuu vastarintaan vapaaksi päästäkseen; tai sitten, jos kärsiä täytyy, se kärsii vastenmielisesti. Kristus sitä vastoin jättää omansa niiden käsiin, auttaen heitä ilman ulkonaista valtaa, vain sanalla, niinkuin hän sanoo: "Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä" (Jes. 50:4). Sellainen sana, jolla meitä kärsimisissämme lohdutetaan, on hyvä neuvo, ja se joka sellaisen osaa antaa, on hyvä neuvonantaja. Hyvällä syyllä Kristusta siis sanotaan Neuvonantajaksi. Apostoleillensakin hän antoi seuraavan neuvon: "Olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö! Te kuulitte minun sanovan teille: ’Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne‘. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi —" (Joh. 16:33 - 14-27 seur.). Ja mitä muuta on koko tämä ehtoosaarna ja jäähyväispuhe, kuin yhtämittaista neuvon ja lohdutuksen sanaa kärsimyksen varalle? Niinpä sanovat Herra Kristus ja hänen omansa psalmissa: "Herra on neuvonut minua" (Ps. 16:7) ja samoin Sananlaskuissa: "Herra antaa viisautta" (Sananl. 2:6), toisin sanoen: hän tosin jättää minut kärsimiseeni, ulkonaista voimaa vaille, mutta neuvonsa ja viisautensa, jotka ovat minulle tarpeen voidakseni kärsimiseeni oikein suhtautua, hän ei anna minulta puuttua.

Kristuksen valtakunnassa siis käypi niin, että meitä hallitaan ainoastaan Jumalan sanalla, jota Jesaja tässä kiittelee kykeneväksi antamaan hyviä neuvoja ja lohdutusta. Sellaiseen ei pysty kukaan muu kuningas, kukaan muu valtaherra; kun he nimittäin joutuvat ulkonaisesti tappiolle tai jos heidän maansa joutuu tuhon omaksi, loppuvat kaikki neuvot; heidän neuvonsa ja lohdutuksensa perustuu siihen, että pussit ovat täynnä, valta on vakaa ja kunnia koskematon. Täällä taas on parhain neuvo ja lohdutus silloin, kun tuho on täydellinen ja tila mahdoton. Sen tähden on tarpeen usko. Neuvo on nimittäin uskon piiriin kuuluva, se kun tulee silloin kun mitään ei ole käsillä ja kun on jäätävä toivomaan ainoastaan sitä, mikä ei näy. Ken muutoin pysyisikään, jos Herra ensimmäisen nimensä mukaisesti kohtelisi meitä niin, ettei meillä olisi kerrassaan mitään, johon pitäytyä? Täytyyhän käsillä olla ainakin jokin sana meitä neuvomassa ja lohduttamassa. Niinpä siis hänen nimensä on Neuvonantaja sen tähden, että hän evankeliumilla lohduttaa maailmassa olevia omiaan, jotka ovat hyljättyjä ja kaikenlaisissa murheissa.

Sana viikolle 24/2011

2011-06-10T12:19:00.002+03:00

Luther: Kristuksen hallinta on ihmeellistä

"Hänen nimensä on: Ihmeellinen" (Jes. 9:5). Tämä ensimmäinen nimi ilmaisee tavan, millä Kristus hallitsee valtakuntaansa. Se sanoo hänen tekevän sen niin ihmeellisesti ja oudosti, että se ylittää kaiken ymmärryksen, luonnon ja viisauden. Kuinka niin? Hän hallitsee meitä niinkuin Isä häntä hallitsi, ja se tapahtui niin kuin 118. psalmissa veisataan: "Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme" (j. 22 seur.). Eikö todellakin ollut ihmeellistä: kun hänen piti menemän iankaikkiseen elämään, hän menikin kuolemaan, ja kun hänen piti menemän Isän luokse kunniaansa, hän joutui kaikkeen häpeään, vieläpä hänet mitä häpeällisimmin ripustettiin ristille kahden murhamiehen väliin; kun hänen piti saattaman paljon kansaa alamaisiksensa koko maailmasta, luopui jopa hänen oma kansansa hänestä, eivätkä he ainoastaan häntä kieltäneet, vaan kavalsivat, antoivat pakanoiden käsiin, ristiinnaulitsivat hänet ja pilkkasivat häntä! Eikö tämä todellakin ole outoa ja ihmeellistä: kivestä, joka oli kaikin puolin peräti hylätty, oli tuleva kulmakivi? Kaiken kaikkiaan: Ei ole maailmassa kuultu eikä nähty houkkamaisempaa ja mahdottomampaa: kuolevasta ihmisestä on määrä tulla, ei ainoastaan elävä, vaan Herra ja elämän jakaja ja kaikkien kuolleitten herättäjä; kuoleman on määrä alistua sen alaiseksi, jonka se surmaa ja saada sen käsistä osakseen iankaikkinen kuolema, ja samoin, että kunnian kuningas muka tulee hänestä, jonka hänen oma kansansa hylkäsi, joka häntä vainosi, hänet surmasi, häntä pilkkasi ja häpäisi; samoin kaikessa muussakin: pelkkiä sanomattomia ihmeitä. Me olemme kuitenkin tottuneet kuulemaan niistä joka päivä, ja sen tähden ne eivät meitä enää ihmetytä, sillä me emme mietiskele niitä emmekä toden teolla niitä usko; muutoinhan me niitä lakkaamatta ihmettelisimme.

Samoin menettelee Kristus meitäkin, valtakuntaansa, kohtaan. Maallinen kuningas hallitsee pitämällä alamaisensa luonansa ja ympärillänsä ja vieraat ja viholliset loitolla, mutta tämä menettelee aivan päin vastoin: oman kansansa hän antaa mennä sen omia teitä ja ottaa omiksensa pakanat, vihollisensa; hän hävittää Juudan kansan perin pohjin, mutta rakentaa pakanakunnasta itsellensä valtakunnan, joka on yhtä laaja kuin maailma. Kyllä kai sellaista ruhtinasta ylistellään, joka hylkää oman kansansa ja ottaa vastaan vihollisia maahansa ja vielä uskottelee oivastikin hallitsevansa! Mielettömänä ja houkkana sellaista pidetään, ja sellainen hän onkin, mikäli siihen tapaan ryhtyy maallista hallitusta toteuttamaan. Samoin: Kristus tekee parantumattomaksi syntiseksi sen, jonka hän aikoo tehdä vanhurskaaksi, hän tekee houkaksi sen, josta aikoo tehdä viisaan, hän tekee heikoksi sen, jonka aikoo tehdä väkeväksi, hän syöksee kuoleman kitaan sen, jonka aikoo tehdä eläväksi, hän vajottaa helvetin syvyyksiin sen, jonka aikoo viedä taivaaseen, ja niin edespäin. Näin toteutuu tämä lausuma: "Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi" (Matt. 19:30).

Tämä siis on se ihmeellinen ja outo kuningas, joka silloin on lähimpänä, kun on kauimpana, ja kauimpana silloin, kun on lähimpänä. Se että tämä ei tunnu meistä ihmeelliseltä, saa aikaan sen, että emme pääse sitä kokemaan, emme myöskään tule siinä koetelluiksi; joka päivä me kuulemme tätä koskevia sanoja ja kertaamme niitä, kunnes tulemme kylläisiksi ja haluttomiksi; milloinkaan emme ehdi itse asiaan; mutta ne, jotka ovat niihin perehtyneitä, ymmärtävät, mitä ihmeellistä menoa tämä on ja että häntä täydellä syyllä nimitetään Ihmeelliseksi.

Sana viikolle 23/2011

2011-06-03T15:41:00.002+03:00

Luther: Vanhurskas kuningas, Kristus, pysyy iäti

"Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan" (Jer. 23:5). Profeetta Jeremia tahtoi tehdä tiettäväksi, kuka Vapahtaja oli ja mistä hän oli syntyvä, niiden tähden, joiden piti siihen aikaan ja vastedes uskoa, ettei heidän tarvitsisi sitä tietoa sieltä ja täältä haparoiden etsiä. Siksi hän liittää tämän tiedon Daavidin sukuun ja heimoon, josta Vapahtajaa oli varmasti odotettava. Sellaisilla sanoilla profeetat ovat vakavasti lohduttaneet kansaa ilmoittaen ihmisille, että heidän tuli katsoa tähän sukuun ja olla varmat siitä, ettei Kristus ole muualta tuleva kuin Daavidin suvusta. Tämän juutalaiset tiesivät tarkoin Raamatun sanoista ja olivat siitä yhtä varmat, kuin me tiedämme ja uskomme, että Kristus viimeisenä päivänä on jälleen tuleva. Sen tähden enkeli Gabrielkin puhui Marialle: "Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman" (Luuk. 1:32 s.). Näin koko Raamattu viittaa alinomaa Daavidiin, niinkuin Jeremian ennustuskin tässä kuuluu: Päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan.

Hän sanoo: "Minä herätän", toisin sanoen: Minä tahdon kerran asettaa kuninkaan, joka on pysyvä iäti. Minä en kuitenkaan tahdo asettaa häntä ahdistamaan ketään. Maailma, perkele ja kaikki, mikä maailmassa on suurta ja voimakasta, on ahdistava ja kiusaava häntä, mutta minä tahdon asettaa hänet pysymään lujana ja vakaana, eivätkä viholliset tule voittamaan häntä. Hän sanoo tahtovansa herättää Daavidille "vanhurskaan vesan". Sakarjakin sanoo hänen tulevan vanhurskaana: "Sinun kuninkaasi tulee sinulle. Vanhurskas ja auttaja hän on." (9:9) Näin profeetat ovat pitäneet Kristusta sinä, jona mekin häntä pidämme, Kuninkaana, joka tekee maailman hurskaaksi. Maailma ei näet ole muuta kuin perkeleen valtakunta; liha ja veri ovat hänen hovipalvelijansa. Tätä tuomiota, joka meitä rasittaa, kaikki pyhät ovat valittaneet. Siksi rakkaat isät ja profeetat ovat lakkaamatta pyytäneet ja huutaneet "vanhurskasta vesaa", tätä Kristusta, joka tekisi heidät vanhurskaiksi ja ottaisi pois synnin ja kuoleman. Tätä halajavat vielä nytkin kaikki hurskaat, hyvät sydämet, vieläpä pahatkin. Kukapa ei kernaammin ottaisi elämää kuin kuoleman ja mieluummin vanhurskauden kuin synnin. Sen tähden pyhä Paavali valittaa: "Minä viheliäinen ihminen, kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista?" (Room. 7:24). Niin eivät valita kaikki ihmiset, sillä he eivät kaikki tunne sitä; perkele hallitsee paljon sydämiä ja eksyttää ne niin, etteivät he voi niin ajatellakaan.

Pääkohta tässä ennustuksessa on siis, että tämä kuningas on vanhurskas, toisin sanoen vapaa kaikesta synnistä. Siinä hän eroaa kaikista muista ihmisistä, jotka kaikki ovat vääriä, pahoja ja syntisiä. Jos nyt hänen tulee olla vanhurskas, niin hänen syntymänsäkin täytyy olla toisenlainen kuin muiden ihmislasten syntymä. Tästä seuraa, että hänen äitinsä täytyy olla neitsyt. Kaikista muista ihmisistä näet on sanottu: "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt" (Ps. 51:7). Sen tähden täytyy tämän kuninkaan olla toisella tavoin, ilman syntiä siinnyt ja syntynyt. Jos hänen näet tulee olla vanhurskas ja vapaa kuolemasta, niin hän ei saa meidän laillamme olla vaimosta syntynyt miehen tahdosta, vaan hänen täytyy olla siinnyt Pyhästä Hengestä ja syntynyt pyhästä ja puhtaasta neitsyestä.

Sana viikolle 22/2011

2011-05-27T10:32:00.002+03:00

Luther: Iankaikkisen kuninkaan hengellinen kauneus

"Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu sinun huulillesi" (Ps. 45:3). Profeetta kuvaa kuningasta ja hänen henkilöänsä lausuen: Minun lauluni on kuninkaasta, joka on kaikkein kaunein ihmisten lapsista. Hän ei tässä puhu luonnollisesta ruumiin kauneudesta, vaikka arvattavasti Kristus on luonnon puolestakin ollut kaunis ja sopusuhtainen. Hänen sanansa tarkoittavat tämän hengellisen ja iankaikkisen kuninkaan hengellistä kauneutta.

Tämän kuninkaan ensimmäinen kauneus on se, että hän on tosi Jumala ja ihminen, puhdas, vailla perisynnin vikaa ja turmelusta ja ilman Jumalan vihaa syntynyt, toisin kuin me ihmiset, joista ei yksikään ole synnitön, me kun olemme kaikki synnissä syntyneet, vanhurskautta ja viisautta vailla ja tässä tilassa elämme ja kuolemmekin, ellei Kristus tule meille avuksi. Me ihmiset emme kuitenkaan voi nähdä, että me olemme niin synnin turmelemia ja rumia, emmekä siitä syystä saata hengellistä kauneuttakaan nähdä. Koska me olemme lihaa ja verta, me näemme ruumiillisin silmin ainoastaan ruumiin ulkonaisen, luonnollisen kauneuden. Jos meillä olisi hengen silmät, niin näkisimme, kuinka kauheata on, että ihminen vastustaa Jumalan tahtoa, pilkkaa Jumalaa, vainoaa, vihaa ja halveksii Jumalaa ja hänen kunniaansa ja majesteettiansa, ei suo hyvää lähimmäiselleen, on täynnä pahoja himoja, ylpeyttä, ahneutta jne. Se on kauheinta rumuutta, ja sen pakanatkin osittain näkevät. Siksi sanotaankin, että vanhurskaus loistaisi kauniimmin kuin aamutähti, jos sitä ruumiin silmillä voitaisiin nähdä.

Tämä kuningas on täynnä laupeutta ja totuutta, ja suloisuus on vuodatettu hänen huulillensa. Tällä profeetta ylistää hänen viisauttaan, samoin kuin edellä hänen hengellistä kauneuttaan. On kuin Luukas tarkoittaisi juuri näitä sanoja kertoessaan näin: "Ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Ja kaikki ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät" (4:20, 22). Samoin kuin siis ainoastaan tämän kuninkaan, Kristuksen, kauneus on oikea ja todellinen kauneus, samoin hänen viisautensakin on ainoa todellinen ja oikea viisaus. Se on suloinen ja lohdullinen viisaus, jumalallisen lupauksen viisaus, täynnä lohdutusta ja luottamusta Jumalan armoon. Huomaamme että tämän psalmin laulaja on ahkerasti lukenut lupauksia Kristuksesta j a nähnyt, että hänen huulilleen on vuodatettu suloisuus, armo, joka vetää kaikkia murheellisia sydämiä puoleensa. Sen tähden kaikki ne, jotka pelottelevat ja kiusaavat Kristuksen nimissä heikkoja ja arkoja omiatuntoja, eivät ole Kristuksesta, vaan perkeleestä; tämä on Herran Jeesuksen Kristuksen nimi, mistä Jesaja kirjoittaa: "Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti." (42:2). Suloisuus on vuodatettu hänen huulillensa, toisin sanoen: hänen sanansa on syntien anteeksiantamuksen sana, joka lohduttaa särjettyjä omiatuntoja, elämän ja autuuden sana, joka virvoittaa ja elähdyttää niitä, joita syntien kuorma painaa ja jotka kuoleman ja kadotuksen tuntevat.

Sana viikolle 21/2011

2011-05-20T00:57:00.002+03:00

Luther: Kristityn ajallisen kärsimyksen tilalle tulee iankaikkinen rauha ja ilo

"Jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin, koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat" (2. Tess. 1:5 - 6). Apostoli lohduttaa tässä tessalonikalaisia heidän kärsimisessään ja kärsivällisyydessään: Herra Kristus vapahtaa heidät ihanassa tulemisessaan ja korvaa heidän murheensa rauhalla ja ilolla, mutta iankaikkisesti hän kostaa heidän vainoojansa —. Lohduttamisensa hän ammentaa juuri heidän kärsimisestään ja Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, siten osoittaen sen syyn, minkä tähden Jumala sallii heidän täällä maan päällä kärsiä, ja mitä hän sen yhteydessä on päättänyt tehdä. Jos näet kristikuntaa tarkastelee inhimillisen järjen ja inhimillisten ajatusten mukaan, näyttää siltä, kuin maailmassa ei olisi kurjempaa ja vaivatumpaa joukkoa kuin juuri se, joka tunnustaa ristiinnaulittua Kristusta ja ylistää häntä; lakkaamattahan sitä maailmassa vainotaan, ja lisäksi perkele sitä rääkkää ja kiusaa kaikenlaisella surkeudella. Niinpä heistä itsestäänkin näyttää vain siltä, kuin sekä Jumala että kaikki ihmisetkin olisivat heidät hyljänneet, Jumala kun aina vain sallii heidän olla ristin painamina; muu maailma, erikoisesti heidän vainoojansa, sitä vastoin elelee kunnian kukkuloilla, onnessa, ilossa, vallassa ja rikkaudessa.

Mutta eihän tämä saa aina näin jatkua. Jumalan tarkoitus ei voi olla se, että hänen kristittynsä lakkaamatta saavat kärsiä ja menehtyneinä jäädä kuolemaan. Ei se ole sopusoinnussa hänen iankaikkisen, jumalallisen kunniansa eikä totuutensa kanssa, sillä sanassaan hän todistaa tahtovansa olla hurskasten Jumala, niiden, jotka häntä pelkäävät ja häneen luottavat, joille hän on antanut niin suuret lupaukset. Tästähän seuraa, että hän itsessään on päättänyt antaa sekä kristityillensä että myöskin tuolle toiselle joukolle jotakin muuta, kuin on se, mitä heillä nyt maailmassa on. Yksi niistä pääasiallisimmista syistä, joiden tähden hän sallii kristittyjen maailmassa kärsiä, on juuri se, että hän ajattelee valmistaa kummallekin toisen olotilan. Kummankin, sekä uskovien kristittyjen kärsimisen että jumalattoman maailman pahuuden ja uskovien vainoamisen, täytyy olla toisen, tulevan elämän ja Jumalan lopullisen tuomion epäämättömänä todistuksena; siten iankaikkisesti korvataan kaikille ihmisille, hurskaille ja jumalattomille.

Huomaa pyhän Paavalin tässä juuri sitä tarkoittavan kristittyjen murheista ja kärsimisistä puhuessaan: se osoittaa, että Jumala on tuomitseva vanhurskaasti, "että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden te kärsittekin —". On kuin hän sanoisi: Oi, rakkaat kristityt, pitäkää kärsimistänne rakkaana ja kalliina! Älkää kuvitelko Jumalan olevan teihin vihastunut tai teidät unhottaneen! Onhan teillä siitä runsas hyöty ja lohdutus; teillä on siinä todistus siitä, että Jumala tahtoo olla oikea tuomitsija, sekä siunata teitä runsaasti että sitä paitsi kostaa teidän vainoojillenne. Saatte siis epäilemättä lohduttautua sillä ja iloita siitä, että kuulutte Jumalan valtakuntaan ja että te jo olette tehdyt siihen otollisiksi, koskapa te sen tähden kärsitte. Se näet, minkä kristitty täällä maailmassa perkeleen ja maailman taholta kärsii, tapahtuu hänelle todellakin vain Jumalan nimen ja sanan tähden.

Mutta ei saa eikä voi iankaikkisesti niin olla, että maailman käy hyvin, mutta teidän pahoin. Koska Jumala on vanhurskas tuomitsija, täytyy tulla toinen olotila, jossa hurskailla on iankaikkista hyvää, pahoilla sitä vastoin iankaikkinen rangaistus. Sen tähden hänen täytyy tuomitsijana tarkata kaikkea ja kerran saapua taivaasta kostamaan vihollisilleen ja maksamaan heille heidän ansionsa mukaan ja antamaan kristityille heidän täällä kokemansa ajallisen kärsimisen korvaukseksi iankaikkisen rauhan ja ilon.

Sana viikolle 20/2011

2011-05-13T20:38:00.002+03:00

Luther: Kristityn kuolema on täynnä rauhaa ja turvallisuutta

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani" (Ps. 23:4). Pyhä Ambrosius selittää nämä sanat näin: vaikka kuoleman varjo saartaa meidät ruumiin ja sielun eritessä toisistaan, ei kuitenkaan elämä lakkaa, vaan keskellä helvetin ahdinkoa vaellamme esteettä Herran Kristuksen voimassa. Tämä selitys on oikea ja sisältää samaa kuin Kristuksen kirkas ja selkeä sana: "Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut" (Joh. 11:25). On suuri uskalluksen ja luottamuksen aihe olla tuntematta onnettomuutta, toisin sanoen kuoleman rangaistusta, ja olla pelkäämättä uskon voimasta, niinkuin profeetta tässä sanoo: "sillä sinä olet minun kanssani".

Tässä meille siis opetetaan, millä mielellä saa uskaltautua kuolemaan. Siinä ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin ainoastaan Herraa Kristusta. "Sinä olet minun kanssani", se on: Sinua minä ajattelen enkä mieti mitään muuta, sillä kuolema on pimeä laakso, enkä minä näe mihin tai minkä kautta minun täytyy joutua. Mutta ne, jotka viimeisessä hengenvedossa jättävät Kristuksen pois sydämestänsä ja haluavat avoimin silmin ja sydämin nähdä sen paikan, johon joutuvat, saavat kyllä tuntea tuskaa ja pelkoa. Sillä sitä paikkaa, johonka he joutuvat, he eivät voi lainkaan nähdä, vaan heitä saartaa joka puolelta sula pimeys ja epätietoisuus. Onnelliset ne, jotka silloin kokonaan sulkevat silmänsä eivätkä halua nähdä sitä paikkaa, johon heidän tulee mennä, vaan uskaltavat täysin Kristukseen luottaen lähteä keskelle kuoleman pimeyttä! He kuolevat Herrassa.

Tämä on sangen ihana jae ja täydellisen armon ääni. Jumalattomien elämä näet on täynnä onnettomuuden pelkoa ja kauhistusta, silloinkin kun se vakavimmillaan on. Sitä vastoin kristittyjen kuolema, olipa se muuten miten epävakainen hyvänsä, kuitenkin on täynnä rauhaa ja turvallisuutta. Jumalattomia pelästyttää heidän eläessänsä putoavan lehden kahinakin, kristityt taas eivät pelkää kuollessansa iankaikkisen pimeyden hirmuisuutta. Sen tähden sanookin sananlasku sattuvasti: minä elän enkä tiedä kuinka kauan, kuolen, enkä tiedä koska, menen pois, enkä tiedä mihin — ihme, että olen niin iloinen! Sitä viettelystä vain varottakoon, että kuoleman lähetessä ruvettaisiin tutkimaan, kuinka saataisiin selville, mihin saavutaan. Päin vastoin halutkaamme olla tietämättä, mihin tulemme, niinkuin Jaakob lähti isänmaastaan tietämättä, mihin hän meni. Kun jo tässä elämässä täytyy kiusauksen ahdistaessa Kristuksen siipien varjossa toivoa häneen, kuinka paljon enemmän tuleekaan kuolemassa ja viimeisissä kiusauksissa niin tehdä? Varmaa varmempaa on, ettei missään muualla ole autuutta kuin ainoastaan Jeesuksen Kristuksen nimessä ja hänen siipeinsä suojassa, joka on vanhurskauden aurinko.

Ei hän itsekään ristillä meille esikuvaksi sanonut: Isä, mihin minun pitää mennä, mihin minun henkeni joutuu? Hän käy keskelle kuoleman pimeyttä ja sanoo: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni!" Kristus käy pimeyteen, — kristittykö tahtoisi heti tulla valkeuteen? Katsokaamme kuoleman hetken tullessa ainoastaan Kristukseen, niin emme mekään pelkää, kun tulemme kuoleman synkkään laaksoon.

Sana viikolle 19/2011

2011-05-06T09:17:00.002+03:00

Luther: Jumala on minun väkevyyteni, en minä itse

"Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle pelastajaksi" (Ps. 118:14). Tässä profeetta ilolla veisaa ihanaa, lyhyttä ylistys- ja kiitosvirttä kaikille vainoojillensa harmiksi, häväistykseksi ja pilkaksi ja Jumalalle ylistykseksi ja kunniaksi, niin että heidän vastoin tahtoansa täytyy kuulla, että hänen Jumalansa ja hän kuitenkin ovat olemassa ja vielä elävät, vastoin kaikkea heidän vimmaansa ja raivoaan ja siitä huolimatta. Juuri näitä säkeitä Mooseskin virressään veisaa faraon harmiksi, samoin veisaa niitä Jesajakin (Jes. 12:2), niin että näyttää siltä, kuin nämä säkeet olisivat olleet Israelin kansalla yleinen virsi. Ansaitsisipa se meilläkin olla yleinen, niin usein kuin me hädästä vapaudumme.

Katsohan kuinka somasti profeetta sen jäsentää, jakaen sen kolmeen osaan: "Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle pelastajaksi". Ensiksikin hän uskoo vilpittömästi ja vakaasti Jumalaan, että Jumala kaikki ja kaiken hänessä vaikuttaa, puhuu ja elää, eikä hän ylpeile omasta voimastaan, kyvystään, järjestään, viisaudestaan tai työstään. Hän ei tahdo olla mitään, että Jumala olisi kaikki ja vaikuttaisi kaiken hänessä. Oi tätä ylevää ja maan päällä harvinaista virttä! Tämän ohessa hän ei uhmaten kopeile eikä luota yhteenkään ihmiseen, ei mihinkään maailman voimaan, rikkauteen, ystäviin, lohdutukseen tai apuun, vaan ainoastaan Jumalaan, itseänsäkin vastaan, vastoin koko maailman voimaa, viisautta ja pyhyyttä. Jumala yksin on hänen väkevyytensä, lohdutuksensa ja kerskauksensa.

Toiseksi hän ei voi siitä vaieta, vaan tekee siitä virren, veisaa, saarnaa, opettaa, tunnustaa ja puhuu Jumalasta uskonsa mukaisesti. Sillä usko ei kätke sitä, minkä se uskoo, vaan tunnustaa sen vapaasti. Maailma ei kuitenkaan voi kärsiä eikä kuulla sitä, että sen väkevyys, viisaus, pyhyys, teot, neuvo ja toimi eivät mitään ole. Silloin tämän virren veisaaja joutuu kestämään ja kärsimään väitteitä, ettei hänen virtensä muka ole Jumalan ylistystä eikä hänen saarnansa Jumalan kunniaa, ei myöskään hänen tunnustuksensa totuutta, vaan pilkkaa, erehdystä ja valhetta

Kolmanneksi seuraa vielä, että Jumala on hänen pelastajansa, joka lopulta ei hylkää veisaajaansa ja hänen virttänsä. Hän auttaa, joko kuoleman tai elämän kautta, ja antaa voiton, ja vaikka kaikki helvetin portit ja koko maailma tulisikin raivoihinsa, niin me ja meidän virtemme kestämme ja kaikki vastustajat häätyvät häpeään. Jumalan sana pysyy iankaikkisesti, sitä vastaan ei auta mikään vimma eikä raivo, ei herjaaminen eikä kiroaminen.

Sen tähden psalmin veisaaja sovittaa nämä kohdat taitavasti yhteen. On kuin hän sanoisi: Tuon toisen joukkion väkevyytenä ovat he itse, ihmisten ja ruhtinasten valta, johon he luottavat, mutta minun väkevyyteni, johon minä turvaan, on Herra. Mutta sille, jonka väkevyys on, kuuluvat oikeastaan myös virsi, ylistys, maine, kunnia ja kiitos. Siksi heidän täytyy ylistää, kunnioittaa ja kiittää jumaliansa, toisin sanoen: itseänsä, ihmisiä ja ruhtinaita, niinkuin he julkisesti tekevätkin, ja suurimman hyvän teon ja jumalanpalveluksen, nimittäin kiitosuhrin, he varastavat ja riistävät oikealta Jumalalta ja kääntävät sen häpeällisesti kuolevaisiin kurjiin ihmisiin. Mutta pilkatkoot, minkä pilkata taitavat, nuo viheliäiset, paatuneet ihmisraukat, joilla on sellaisia kurjia jumalia ja jotka omistavat jumalanpalveluksensa kuolevaisille ihmisille, jotka eivät kuitenkaan voi heitä auttaa. Sillä samoin kuin heidän väkevyytensä ja virtensä, se on, uskalluksensa ja ylistyksensä, on turha, samoin se ei tuo pelastusta eikä voittoa, vaan pelkkää häpeää ja kadotuksen. Ihmislapset eivät näet voi auttaa, niinkuin psalmi sanoo (Ps. 146:3). Mutta minun voittoni ja pelastukseni on Herra, joka voi auttaa ja auttaa. Merkitseehän pelastus voittoa ja apua, sitä että Jumala antaa meidän hänen nimessään ja sanassaan vihdoin saada voiton ja auttaa meitä, niin että me voitamme ja kestämme, kun taas vainoojat hukkuvat ja häätyvät häpeään.

Sana viikolle 18/2011

2011-04-30T11:54:00.003+03:00

Luther: Kristus on jo voittanut maailman

"Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman" (Joh. 16:33). Tämä on, rakas Herramme tahtoo tässä sanoa opetuslapsillensa, kaiken sen perimmäinen tarkoitus, mitä minä olen sanonut teille, että teillä olisi rauha ja lohdutus minussa, kun teillä maailmassa on oleva rauhattomuutta ja ahdistusta. Minä tahdon pitää sen, mitä olen puhunut teille; muistakaa vain vastaanottaa se niin, että tekin puolestanne sen pidätte. Herra kyllä tietää, mitä hän sallii opetuslapsillensa tapahtuvan. Sen tähden hän varoittaa heitä, että hekin pysyisivät hänen sanassaan voidakseen sillä itseänsä lohduttaa ja vahvistaa.

Sanat "että teillä olisi minussa rauha" eivät muuta merkitse, kuin että se, jonka sydämessä Kristuksen sana on, voi halveksia maailman ja perkeleen vihaa ja vimmaa ja sitä pelkäämättä vastustaa. Tällaisen urhoollisuuden voi siis aikaansaada hän, joka sanoo: Tämän minä olen sinulle puhunut, jotta sinä olisit lohdutettu ja peloton; minä olen voittanut maailman ja perkeleen, ja sinun tulee olla niitten voimallinen herra ja saat polkea ne jalkoihisi, jos ne vainoavat sinua ja surmaavat sinut. Mitä rakkaat marttyyrit ovat muuta olleet, kuin me ja muut ihmiset? Mistä heillä sitten on ollut sellainen urhoollisuus ja iloinen mieli, jota muilla ei ole? Varmasti sen on tehnyt juuri tämä sana heidän sydämessään.

Mutta kaiken tämän perustana, Kristuksen tehdessä heidät näin rohkeiksi ja puhuessa niin lohdullisesti heidän sydämeensä, on tämä: taistelu on jo voitettu, minä, minä olen voittanut maailman. Aivan oikein, sinä sanot, hän on maailman voittanut, mutta kuinka minun käy? Minäpä en puhukaan, hän vastaa, tätä itselleni, vaan teidän tähtenne. Ettekö kuule, teitä se koskee, tietäkää, että minä olen voittanut maailman, en itseni tähden, sitä varten minun ei tarvinnut astua alas taivaasta, vaan teidän tähtenne minä olen sen tehnyt ja teidän tähtenne minä siitä puhunkin. Sen tähden kätkekää se myös sydämeenne ja muistakaa, että minä olen saanut voiton. Voitto on saatu, ei ole enää vaaraa eikä murhetta. Meidän ei siis tarvitse ensin taistella ja ponnistaa, se on jo kaikki tapahtunut, maailma, perkele ja kuolema ovat voitetut, taivas, vanhurskaus ja elämä ovat voittaneet. Ei ole tarpeen muuta kuin vain julistaa tätä maailmassa ja veisata voitonvirttä ja iloista sanomaa: Kristus on noussut kuolleista, hän on kaiken tehnyt, antanut sulan voiton kaikille, jotka sen kuulevat ja uskovat. Meidän kristittyjen on siis totuttauduttava ajattelemaan Kristuksen voittoa, jossa kaikki jo on tapahtunut ja jossa meillä on kaikki, mitä tarvitsemme, ja edes päin elettävä ainoastaan sitä varten, että tätä levittäisimme ja saattaisimme muitakin ihmisiä varoittaen ja kehoittaen, sanoin ja esikuvin siihen voittoon, jonka Kristus on meille hankkinut ja antanut. Tämä voittaja on näet toimittanut kaiken, niin ettei meidän tarvitse siihen tehdä mitään, ei pyyhkiä syntiä pois eikä voittaa kuolemaa. Minkä me vielä kärsimme ja taistelemme, ei ole mitään oikeata ottelua, vaan ainoastaan tämän voiton hedelmää ja sen tuottamaa kunniaa. Meidän kärsimisemme, jopa kaikkien ihmisten kärsiminen ja veri, eivät kykenisi hankkimaan meille voittoa; omin voimin emme voi lyödä syntiä, kuolemaa ja helvettiä ja tallata niitä jalkojen alle; voiton täytyy jo ennen olla voitettu, jos muutoin meidän on saatava lohdutus ja rauha. Minä, Kristus sanoo, olen sen jo tehnyt, ottakaa te ainoastaan se vastaan ja viljelkää voittoa, niin että siitä veisaatte ja kerskaatte ja olkaa hyvillä mielin.

Tällaiset ovat ne lohdulliset jäähyväiset, jotka Kristus ottaa omiltaan. Mielellään hän soisi sen olevan sydämeen puhuttua, vaikkeivät apostolitkaan sillä kertaa sitä ymmärtäneet, emmekä mekään sitä ymmärrä, niin kauan kuin meitä ei vielä koettelemus kohtaa Jumala antakoon meille kuitenkin rohkeuden hädässä ja kuolemassa tarttua tähän Kristuksen voittoon.

Sana viikolle 17/2011

2011-04-22T11:25:00.002+03:00

Luther: Syntien anteeksiantamus on yksin Kristuksen nimessä

"Ja hän sanoi heille: 'Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille'" (Luuk. 24:46 - 47). Tässä Kristus ilmoittaa sekä mitä on saarnattava että minkä tähden hän on kuollut ja noussut kuolleista sanoessaan, että hänen nimessään saarnattaisiin parannusta syntien anteeksisaamiseksi. Näin kuuluvat sanat: "hänen nimessään". Missään muussa nimessä ei ole parannusta eikä syntien anteeksiantamusta kuin yksin Kristuksen nimessä; joka siis tahtoo saada syntinsä anteeksi, sen tulee uskoa, että Kristus on hänen edestänsä kärsinyt ja jälleen noussut kuolleista.

Mitähän Herra tarkoittaa yhdistäessään parannuksen ja syntien anteeksisaamisen selvin sanoin lausuessaan, että tämä saarna on kajahtava kaikille kansoille? Parannuksen saarnaaminen on yksinkertaisesti synnin tähden nuhtelemista sekä sen opettamista, että on mahdotonta tulla autuaaksi, ellemme käänny ja usko Kristukseen, että Jumala hänen tähtensä on meille armollinen. Herra tahtoo tätä parannussaarnaa ilmoitettavaksi kaikelle maailmalle. Ei siis ainoakaan ihminen voi tekeytyä syyttömäksi; meidän kaikkien täytyy tunnustaa olevamme syntiset, — mitä varten muutoin tarvitsisikaan meille parannusta saarnata? Lyhyesti sanoen Kristus tällä käskyllään tuomitsee koko maailman, soimaa kaikkia syntisiä ja tahtoo, että mikäli tahdomme tulla autuaaksi, jokainen lankeaisi polvillensa ja kohottaisi rukoillen kätensä: Herra, minä olen syntinen, minun on tehtävä parannus, mutta en voi; ole siis, Herra, minulle armollinen ja auta minua!

Jos näin käy, että me epäilemme kaikkea omaa elämäämme ja tekojamme, joutuu käytäntöön käskyn toinen osa, nimittäin syntien anteeksiantamus. Sitäkin Herra tahtoo saarnattavan. Sitä hän juuri tarkoittaa, että me tunnustaisimme olevamme syntiset ja sitten rukoilisimme Jumalalta armoa. Kun ihmisestä on tehtävä kristitty, rakennuksen ensimmäinen kivi on juuri synnin tunnustaminen. Muutoin kukaan ei voi iloita syntien anteeksiantamuksesta eikä saada siitä lohdutusta. Herra tahtoo siis osoittaa tässä molemmat: koko maailma on synnin alla, ja vain Kristuksen kautta se tulee vanhurskaaksi ja pyhäksi. Järjellä on omat erikoiset arvelunsa. Ken luulee paljon paastotessaan ja rukoillessaan olevansa hurskas, ken taas antaessaan paljon almuja ja niin edespäin. Mutta evankeliumi tekee kaikki syntisiksi sanoessaan: Tehkää parannus. Mitä on tehtävä? Onko vaivuttava epätoivoon! Mehän olemme syntisiä ja tiedämme, että Jumala vihaa syntiä. Ei, vaan koska parannuksen ohella on käsketty saarnata myös syntien anteeksiantamusta, nimittäin, että on julistettava syntien anteeksiantamus Kristuksen nimessä kaikille, jotka sen kuulevat ja uskovat, niin ota vastaan tämä sanoma, lohduta sillä itseäsi ja sano: Herra, minä olen syntinen, mutta säästä minua Poikasi tähden! Minä pyydän vain elää siitä armosta, joka minulle Poikasi nimessä tarjotaan! Silloin teet oikein ja tulet autetuksi. Onhan sanassa se lupaus, että kaikki, jotka ottavat vastaan evankeliumin, saavat syntinsä anteeksi ja tulevat sovitetuiksi. Aina on Kristuksen nimessä saarnattava syntien anteeksiantamusta. Mutta ellei Kristusta ole, ei voi olla mitään syntien anteeksiantamusta.

Sana viikolle 16/2011

2011-04-15T08:39:00.002+03:00

Luther: Uskon kautta Kristukseen saadaan iankaikkinen elämä

"Niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä" ( Joh. 3:14 - 15). Sen joka tahtoo saada iankaikkisen elämän, täytyy saada se uskon kautta Kristukseen, siihen että Kristus on hänen syntiensä tähden ylennetty ristiin, siinä kuollut ja niin pelastanut hänet iankaikkisesta kuolemasta ja kadotuksesta. Samoin kuin israelilaisia erämaassa, kun tuliset käärmeet heitä purivat, ei voinut mikään lääkintätaito auttaa, ainoastaan se, että he katsoivat vaskikäärmeeseen, jonka Jumala oli käskenyt ylentää, samoin on sinullekin ainoa autuuden tie, että katsot Herraan Kristukseen, toisin sanoen lohduttaudut hänen uhrillaan ja uskot, että Jumala hänen kuolemansa tähden antaa anteeksi ja jättää lukematta meille meidän syntimme ja tahtoo tehdä meidät autuaiksi. Tämä hedelmä kasvaa ainoastaan Kristuksen kuolemasta, ei meidän teoistamme.

Tällaisia saarnoja on profeetoissa montakin. Niinpä Jesaja sanoo: "Totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut" (53:4, 5). Tämä on ihana ja lohdullinen ahtisaarna, joka Uudessa testamentissakin olisi mainio saarna jonkun apostolin esittämäksi. Selkeämmin ei kukaan apostoli olisi saattanut puhua. Profeetta sanoo tässä, että Kristus on piinattu, haavoitettu ja runneltu sen tähden, että hän on ottanut kantaakseen meidän sairautemme ja kipumme, että meillä rauha olisi ja että me tulisimme paratuiksi. Rakas profeetta tekee Herrasta Kristuksesta lääkärin ja opettaa meille, että jos tahdomme Jumalan edessä tulla terveiksi, emme etsisi apua muualta kuin Herralta Kristukselta. Hänellä on lääkitys, joka ei perustu hyvien tekojen tekemiseen, vaan siihen, että hänen itsensä täytyy kärsiä meidän edestämme, hänet haavoitetaan ja piestään meidän edestämme, ja että hän kantaa rangaistuksen meidän edestämme. Kun siis kuulet kärsimyshistoriasta, kuinka kurjasti juutalaiset ja pakanat ovat sinun Herraasi Kristusta kohdelleet, niin liitä mielessäsi joka kohtaan: se on tapahtunut minun tähteni, että minulla olisi lääkitys, ei ruumiillisesta sairaudesta, vaan synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta. Jos näin ajattelet, silloin harjoitat Kristuksen kärsimyksen tutkistelua oikein ja autuaasti.

Kristuksen kärsimys on kahdessakin suhteessa kallis ja terveellinen lääkitys. Ensinnäkin tästä kärsimyksestä voidaan paremmin kuin kaikista muista rangaistuksista oppia, kuinka kauhea asia synti on. Koska ei yksikään ihminen, ei yksikään enkeli eikä mikään muu luotu ole voinut maksaa syntiä, vaan Jumalan Pojan on täytynyt se tehdä, niin meidän täytyy myöntää, että synti on jotakin hirvittävää. Meidän tulee siis sitäkin visummin pysyä Jumalan pelossa ja oppia kavahtamaan sellaista kauheaa asiaa kuin synti on. Sillä syntiin on helppo langeta, mutta siitä nouseminen on ylen työlästä. Kristuksen kärsimyksen tutkistelemisesta on siis se hyöty, että se on tehokas lääke syntiä vastaan, oppiaksemme olemaan jumaliset. Toiseksi se on lääke kuolemaakin vastaan. Se joka uskoo, että Jumalan Poika on kuollut hänen syntinsä tähden ja maksanut synnin kuolemallansa, voi rauhallisin sydämin turvata Jumalan hyvyyteen ja lohduttautua syntiä ja iankaikkista kuolemaa vastaan. Kristus esittää tässä sattuvasti tämän lohdutuksen sanoessaan: "Niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa", — jotta juutalaiset pelastuisivat ruumiillisesta kuolemasta, — "niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä."

Sana viikolle 15/2011

2011-04-09T10:17:00.002+03:00

Luther: Kristus kantoi sinun syntisi

"Kristus antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden" (Gal. 1:4). Tutkipa tarkasti erikseen jokaista Paavalin sanaa ja varsinkin omista erikoista huomiota tuolle pienelle sanalle ’meidän". Kaikki näet riippuu siitä, osaatko sovittaa sen kohdalleen, sillä sillä on suuri paino. Vaivattomasti ehkä saatat sanoa ja uskoa, että Kristus, Jumalan Poika, on antanut itsensä alttiiksi Pietarin, Paavalin ja muitten pyhien ihmisten syntien tähden, mutta äärettömän vaikeaa on sinun, joka arvostelet itsesi tähän armoon ansiottomaksi, sydämestä sanoa ja tunnustaa, että Kristus on antanut itsensä alttiiksi sinun monien ja suurten syntiesi tähden. Sen vuoksi onkin helppoa noin ylimalkaisesti ylistää ja kehua Kristuksen hyvää tekoa, sitä nimittäin, että hän tosin on antanut itsensä alttiiksi syntien tähden, mutta muiden ihmisten, sellaisten, jotka ovat olleet siihen arvolliset; mutta kun pitäisi lisätä tuo pieni sana "meidän", niin arka luonto ja järki säpsähtää, ei uskalla silloin lähestyä Jumalaa eikä soveltaa itseensä niin suurta, lahjaksi annettavaa aarretta. Senpä tähden se ei halua olla tekemisissä Jumalan kanssa ennen kuin se on puhdas ja vailla syntejä. Vaikka se siis lukeekin ja kuulee tämän tahi tämänlaisia lauseita: "Joka on antanut itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden", se kuitenkaan ei sovella tuota sanaa "meidän" itseensä, vaan muihin, jotka ovat arvollisia ja pyhiä - itse se tahtoo odottaa, kunnes tulee arvolliseksi teoillaan.

Asiahan on päivän selvä: ihmisjärki soisi mielellään, ettei synnin voima olisi suurempi eikä vaikutusvaltaisempi kuin se itse luulottelee. Tästä johtuu, että ulkokultaiset, jotka eivät tiedä mitään Kristuksesta, vaikka tuntevatkin synnin tuskaa, kuitenkin ovat siinä mielessä, että ulkokultaiset, jotka eivät tiedä mitään Kristuksesta, vaikka tuntevatkin synnin tuskaa, kuitenkin ovat siinä mielessä, että helposti voivat teoillaan ja ansioillaan sen poistaa; he eivät käsitä, mitä nämä sanat merkitsevät: "Joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden". He toivovat, etteivät synnit olisi vakavanlaatuisia eikä todellisia, vaan merkityksettömiä ja kuviteltuja. Ihmisjärki tahtoisi viedä Jumalan eteen terveen, ei sellaista, joka on lääkärin tarpeessa, ja sitten kun ei enää tunne syntiä, se uskoisi Kristuksen alttiiksi annetuksi meidän syntiemme tähden.

Koko maailma on tässä mielessä, liiatenkin ne, jotka maailmassa tahtovat olla parhaimpia ja pyhimpiä. Aivan erikoista kristillistä tietoa ja todellista viisautta on se, että pidetään vakavina ja varmaa varmempina nämä Paavalin sanat: Kristus antoi itsensä alttiiksi, ei meidän vanhurskautemme eikä pyhyytemme tähden, vaan meidän syntiemme tähden, jotka ovat todellisia, suuria, lukuisia, jopa äärettömiä ja voittamattomia. Niitä ei voida poistaa omilla teoilla. Mutta ällös myöskään vaivu epätoivoon niiden suuruuden takia, kun joskus eläessäsi tahi kerran kuollessasi toden teolla niitä tunnet, vaan opi tässä Paavalilta uskomaan, että Kristus on annettu alttiiksi, ei kuviteltujen eikä kaunisteltujen, vaan todellisten, ei vähäisten, vaan äärettömän suurten, ei tämän tahi tuon synnin, vaan kaikkien, ei voitettujen, vaan voittamattomien syntien tähden. Ja ellet ole niiden joukossa, jotka sanovat: "meidän", on autuutesi kerrassaan mennyttä kalua.

Sana viikolle 14/2011

2011-04-01T21:33:00.002+03:00

Luther: Jumalan pakeneminen on synti

"Aadam vastasi: 'Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin'" (1. Moos. 3:10). Oppikaamme tästä, mikä nurja typeryys aina seuraa syntiä, nimittäin, että syntiset syyttävät itseänsä juuri sillä, jolla tahtovat osoittaa itsensä syyttömiksi, ja paljastavat itsensä tahtoessaan puolustaa itseänsä, varsinkin Jumalan edessä. Aadamkin tahtoo salata syntinsä ja verukehtia sillä, että sanoo pakenevansa, ei siksi, että hän oli tehnyt syntiä, vaan sen tähden, että hän oli kuullut Herran äänen; sitä hän oli peljästynyt ja häpesi, koska hän oli alasti. Hän ei kuitenkaan ajattele, että hänellä ei ennen ollut tätä pelkoa, eikä hän ollut hävennyt alasti olemistaan; koska kerran Jumala oli hänet sellaiseksi luonut, miksi hän olisi sitä hävennyt? Ennen oli hän käyskennellyt alasti paratiisissa Jumalan ja kaikkien luotujen nähden, hän tiesi Jumalan rakastavan häntä ja hänen halunsa oli Jumalan puoleen. Nyt hän häpeää alasti oloansa, pakenee Jumalaa ja lymyää. Nämä ovat varmoja todistuksia, joilla Aadam tuomitsee itsensä ja ilmaisee syntinsä.

Samoin tulevat jumalattomatkin viimeisenä päivänä itsensä tuomitsemaan, sillä pimeys ja salat ihmisten sydämissä tulevat ilmi, ja kaikkien ihmisten synnit ja pahat teot luetaan niin kuin avatuista kirjoista. Jumala kyllä tietää Aadamin tehneen syntiä ja olevan kuolemaan vikapää, mutta hän kysyy häneltä kuitenkin, että Aadamin oma todistus todistaisi hänen tehneen syntiä, koska hän pakenee Jumalaa. Jumalan pakeneminen on näet synti, niin kuin Jumalan tykö pakeneminen on avun ja kuuliaisuuden osoitus. Tällaisen todistuksen Aadam antaa itsestään, vaikka hän toivoo valheella voivansa kätkeä syntinsä, kun hän sanoo syyksi pakenemiseensa Herran äänen ja alastiolonsa.

Oppikaamme, että tällainen on synnin laatu ja luonne. Ellei Jumala heti auta ja kutsu syntistä takaisin, niin hän pakenee alinomaa poispäin Jumalasta, ja tahtoessaan valheella puolustaa syntiänsä, hän lisää syntiä syntiin, kunnes joutuu pilkkaamaan Jumalaa ja lankeaa toivottomuuteen. Näin toinen synti tuo aina toisen myötänsä ja saa aikaan iankaikkisen lankeemuksen, koska syntinen vihdoin paljoa ennemmin syyttää Jumalaa kuin tunnustaa oman syntinsä. Aadamin olisi pitänyt sanoa: Herra, minä olen syntiä tehnyt. Mutta sitä hän ei tee, vaan syyttää Jumalaa synnistä ja sanoo: Minä kyllä olisin pysynyt pyhänä paratiisissa maistettuani omenasta, jos sinä olisit siihen tyytynyt. En minä olisi paennut, ellen olisi säikkynyt sinun ääntäsi.

Vaikka siis Jumala syyttää ihmistä synnistä, ei hän kuitenkaan syntiänsä tunnusta, vaan syyttää pikemminkin Jumalaa lykäten syynsä Luojansa niskoille. Näin synti aina monin tavoin enenee, ellei Jumala armoineen tule avuksi. Aadamista tämä suurin ja jumalattomin hulluus on kuitenkin suurinta viisautta. Niin kokonansa on hämmästys hänet yllättänyt, ettei hän tiedä, mitä hän puhuu ja tekee. Juuri tahtoessaan tehdä itsensä syyttömäksi, hän syyttää itseänsä mitä ankarimmin ja lisää syntiänsä. Älkäämme kuitenkaan ajatelko että näin on käynyt yksin Aadamille; me kaikki teemme niin, eikä luontomme salli meidän toisin tehdä, kun olemme syntiä tehneet. Silloin mekin aina ennemmin syytämme Jumalaa kuin tunnustamme hänelle syntimme.

Sana viikolle 13/2011

2011-03-25T12:30:00.002+02:00

Luther: Kunnioittakaa Kristusta nöyrinä

"Antakaa suuta Pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat" (Ps. 2:12). Tässä profeetta tahtoo sanoa: Koska Isä on Kristuksen kuninkaaksi asettanut ettekä te voi mitään sille, niin annan tämän vilpittömän neuvon: "antakaa suuta hänelle", toisin sanoen, kunnioittakaa Kristusta, Herraa, nöyrinä ja suuresti kunnioittaen, olkaa kaikin tavoin Kristukselle alamaiset ja kiintykää häneen, palavasti rakastaen, niin olette hänelle oikealla tavalla osoittaneet suosiota. Profeetan tarkoitus on siis seuraava: hän kehoittaa koko maailmaa, varsinkin kuninkaita ja suuria herroja, palvelemaan Herraa, tunnustamaan itsensä syntisiksi ja syyllisiksi ja pitämään yksin Jumalaa vanhurskaana Kristuksessa. Mutta koska he vastustavat häntä, sanovat täyttäneensä lain, olevansa vanhurskaita ja etteivät ole syntiä tehneet, sekä arvelevat, etteivät tarvitse Kristukselta mitään vanhurskaudekseen, hän sanoo, tätä ilkeintä röyhkeyttä vastustaakseen: Rakkaat herrat, älkää luulko itseänne vanhurskaiksi, heittäkää tämä epäjumalinen harhaluulo, ettette tekisi itseänne Jumalan vertaisiksi, älkää luottako omaan vanhurskauteenne. Paljoa ennemmin kääntykää Pojan puoleen, antakaa suuta, toisin sanoen: osoittakaa suosiota hänelle, ottakaa hänet Herraksi ja kuninkaaksi, sillä hänen kätensä, vanhurskautensa ja autuutensa yksin voi teitä ylläpitää ja pelastaa. Jollette niin tee, hän vihastuu teidän vanhurskauteenne, ja te hukutte tiellänne. Sen tähden varoitan vakaasti: kiiruhtakaa, tehkää päätös, vastaanottakaa Kristus, antakaa suuta ja osoittakaa suosiota hänelle ja antakaa itsenne, kaikkinenne, hänen alaisiksensa, ettei hänen vihansa hukuttaisi teitä. Mutta jotta ette pettäisi itseänne, luullen hänen vihansa vielä olevan kaukana, niin tietäkää, että "hänen vihansa syttyy äkisti". Hän tulee yhtäkkiä, arvaamattanne, niinkuin Kristus sanoo pahasta, uskottomasta palvelijasta: "Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: ’Minun herrani viipyy‘, ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona ei hän odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa" (Matt. 24:48 - 50). Ja Paavali sanoo tessalonikalaisille: "Te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niin kuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään‘, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio" (1. Tess. 5:2 - 3).

Sen tähden hän uhkaa kauheasti sanoessaan: "Hänen vihansa syttyy äkisti". Jos Jumalan viha niin äkkiä syttyy, kuka silloin voi pelastaa? Silloin ei olisi ketään, joka voisi meitä auttaa. Jotta emme kuitenkaan kokonaan suistuisi epätoivoon ja peräti pelästyisi, hän lisää lopuksi sangen lohdulliset sanat lausuen: "Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat". Tämä on tärkein kohta: joka panee lohdutuksensa, luottamuksensa ja uskonsa tähän kuninkaaseen, sillä ei ole hätää; hän on jo vihasta vapaa, häntä ei mikään voi vahingoittaa. Sen tähden Kristus on kärsinyt, sen tähden hän on kuolleista noussut, sen tähden hän on kuninkaaksi asetettu ja sen tähden hän on myös kaiken perinnöksi saanut, että hän voisi pelastaa kaikki ne, jotka häneen turvaavat ja häneltä kaikkea armoa itsellensä lohdullisesti odottavat. Ainoastaan tämmöinen usko tekee vanhurskaaksi ilman lain tekoja, niinkuin pyhä Paavali opettaa (Room. 3., Gal. 2. ja 3.). Tällainen usko on kuitenkin vaikea omistaa, koska niin moni vastoinkäyminen ja kiusaus siitä estää ja menestys ja onni viettelevät siitä pois. Sen tähden: autuaat ne, jotka eivät siihen loukkaannu! Se on Jumalan armon työtä, ei ihmisvoimien. Tästä näet, ettei Jumalan hyvä Henki aina uhkaa eikä peloita, vaan hän lohduttaa lakkaamatta niitä, jotka ovat peljästyneet. Sanoohan hän: Jos te pelkäätte hänen vihaansa, niin älkää epäilkö, älkää olko toivottomat, olkaa hyvässä turvassa, uskokaa, "autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat". Sillä sen tähden hänen vihansa peloittaa, että hän antaisi teille aiheen luottaaksenne häneen.

Sana viikolle 12/2011

2011-03-20T20:37:00.002+02:00

Luther: Ylistäkäämme Jumalaa, että Kristuksen kautta pääsemme hänen lapsikseen

"Me katselimme hänen kirkkauttansa, sen kaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta" ( Joh. 1:14). Meidän tulee pitää näitä sanoja suuressa kunniassa. Joka ne uskolla käsittää, sillä ei ole mitään hätää, hän on iankaikkisen autuuden lapsi ja tähän kunniaan hän tulee ainokaisen Pojan kautta, joka on Jumala iankaikkisuudesta. Edellä evankelista on pitänyt ihmeellistä puhetta, sanoen: "Alussa oli Sana. Ja Sana tuli lihaksi." Kuka on milloinkaan kuullut sellaista puhetta? Mutta nyt sanoo evankelista tämän Sanan olevan Jumalan ainokaisen Pojan, Isän kanssa tosi Jumalan ja Luojan, niinkuin me tunnustammekin uskovamme "Jeesukseen Kristukseen, hänen ainoaan Poikaansa". Meidän kristillinen uskomme on, että Jeesus Kristus on tosi Jumala ja ihminen, Isän ainokainen Poika, hänestä iankaikkisuudessa syntynyt, ja ajassa syntynyt neitsyt Mariasta, sekä että ne, jotka häneen uskovat, saavat vapahduksen synnistä ja kaikesta pahasta.

Evankelista sanoo, että Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, aivan kuin kuka tahansa ihminen; me olemme saaneet tuta, että hän on ollut luonnollinen ihminen. Sitten me olemme myös katselleet hänen kirkkauttansa, sen kaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä, jonka hän on ilmaissut herättämällä kuolleita ja itse jumalallisen voiman kautta nousemalla kuolleista. Näin ihmiseksi tullut Sana on täynnä armoa ja totuutta. Evankelista tekee tässä erotuksen Kristuksen ja kaikkien muiden pyhien välillä. On kuin hän tahtoisi sanoa: Kaikkina aikoina on tosin ollut suuria, pyhiä ihmisiä, jotka sanoin ja teoin ovat osoittaneet olevansa Jumalan ystäviä ja lapsia, ja näitten kautta Jumala onkin tehnyt monta suurta ihmettä; he ovat paljon saarnanneet ja opettaneet sellaista, mikä on pyhässä Raamatussa meille talletettuna. Siksi he ovat olleet oivallisia miehiä maailmankin silmissä, ovat uskoneet Kristukseen, tulevaan Vapahtajaan, ja ovat olleet Jumalan lapsia, Jumalasta syntyneitä, yhtä hyvin kuin me. Jumalan kunnia on heissä tullut ilmi, niinkuin Vanha testamentti todistaa. Kuitenkaan heitä ei voi missään verrata Sanaan, joka tuli lihaksi. Sen tähden evankelista erottaa Jumalan ainokaisen Pojan kaikista muista pyhistä ja Jumalan lapsista ja sanoo: "Me katselimme hänen kirkkauttansa, — joka ei ollut armon ja totuuden sirpale, niinkuin muissa Jumalan lapsissa, — ja hän oli täynnä armoa ja totuutta." Hänellä oli Isältä oma erityinen kunniansa, jonka kautta hän erosi kaikista muista lapsista, niinkuin psalmissakin sanotaan: "Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä, sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi" (Ps. 45:8). Hän on myös ilmaissut itsensä, niin että tiedettiin, ettei hän ollut ihminen muiden ihmisten joukossa. Siitä todistavat kylliksi kaikki hänen ihmetekonsa sekä ennen että jälkeen ylösnousemuksen. Hän on korkein Poika ja esikoinen, joka antaa kaikille niille, jotka uskovat hänen nimeensä, voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi. Aabraham, Daavid, Elias, Pietari ja Paavali ovat hekin Jumalan lapsia, mutta he eivät voi muille antaa tätä lapseuden voimaa, oikeutta ja vapautta; he saavat sen kaikkien muiden uskovien lailla häneltä. Kristus yksin on Jumalan ainokainen, luonnollinen Poika, jolla on tämä voima ja oikeus iankaikkisen syntymänsä kautta Isästä. Sen tähden meidän tulee iloiten ylistää Jumalaa, että me, jotka luontomme puolesta emme ole lapsia, pääsemme hänen kauttansa sellaiseen voimaan ja kunniaan, että tulemme Jumalan lapsiksi, niin monta kuin meitä on hänen nimeensä uskovia.

Sana viikolle 11/2011

2011-03-11T13:12:00.002+02:00

Luther: Vain usko Kristukseen tuo iankaikkisen elämän

"Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä" (Joh. 6:40). Herra Kristus vetää tässä meidän sydämemme kaikkien hyvien tekojen ulkopuolelle ja yläpuolelle, sillä ne eivät ole Poika. Vaikka rupeaisitkin rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä ja täyttämään lakia, et sinä kuitenkaan näe Poikaa, eikä sinulla ole häntä. Isän tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä. Suokoon Jumala, että tämä pääsisi sydämeen; se on kyllä selkeästi sanottu, kunhan vain ajattelisit: jolla on Poika, sillä on oleva iankaikkinen elämä, syntien anteeksisaaminen ja vapautus kuolemasta. Minkä kautta? Ainoastaan sen kautta, että näet Pojan ja uskot häneen.

Tämä on todella kovaa puhetta kaikkia hyviä tekoja vastaan. Eikö sitten tule hyviä töitä tehdä? Tuleepa niinkin, niiden pitää seurata uskoa, sillä uskon pitää tuoda hyvät teot myötänsä, mutta iankaikkista elämää ei hyvillä teoilla saada; mahdotonta näet on pitää laki. Maan päällä ei olekaan ollut yhtään ihmistä, joka olisi rakastanut Jumalaa koko sydämestään ja lähimmäistä niin kuin itseänsä, vaan laki on ollut mahdoton kuorma ja rasitus. Pietarikin sanoo, että laki on ollut "ies, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa" (Ap. t. 15:10). Mitä meidän siis on tehtävä, tullaksemme autuaiksi? Meidän pitää katsoa Poikaa ja pysyä hänessä, häntä rakastaa ja häneen uskoa, että hän on se, jonka kautta me tulemme autuaiksi ja pelastumme. Niin Jumala on päättänyt. Sen tähden me tahdomme sanoa: Herra Kristus! Minä pysyn tykönäsi ja riipun sinussa sinuun uskoen. Sitten tahdomme harjoittautua hyviin tekoihin. Tärkeintä tulee meille kuitenkin olla Kristuksessa pysymisen ja että meille hänen kauttansa lahjoitetaan elämä. Sitten me tahdomme ruveta voimiemme mukaan rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä ja tekemään kaikkea hyvää, mutta myös pysymään lujana siinä, etteivät meidän hyvät tekomme meitä lainkaan auta. Meidän elämämme ja tekomme ovat liian vähäpätöiset ja halvat, että voisimme niillä kukistaa kuoleman, sulkea helvetin ja avata taivaan. Sen tähden me tahdomme pysyä tässä miehessä, jonka Jumala on antanut meille. Hänen huostassansa emme huku emmekä kuole.

Jokainen kuitenkin pitää tätä halpana ja vähäpätöisenä, kun kuulee, ettei tarvitse tehdä muuta kuin vain nähdä ja uskoa. Niin, tämä on tosin helposti sanottu, mutta kukaan ei tiedä, mitä usko on. Se on suuri taito ja oppi, jota ei yksikään ihminen ole voinut täydellisesti oppia tai perin pohjin tutkia, ellei hän ole ollut vaipuneena tuskaan ja epäilykseen syntiensä tähden tai muihin vaaroihin. Siinä nähdään uskon voima ja vaikutus, että se voittaa synnin, kuoleman, perkeleen ja helvetin. Nämä eivät ole vähäpätöisiä vihollisia, vaan ne tekevät taivaan ja maan ihmiselle liian ahtaiksi, eikä ole ketään muuta, joka voisi auttaa meitä näiden vihollisten ahdistaessa, kuin hän, joka sanoo: Minä olen se, joka en kadota teitä. Tämä on Isän tahto. Kun siis joku opettaa, että saat iankaikkisen elämän, jos pidät Jumalan käskyt, ja sanoo Kristuksen itse sanoneen: "Tee se, niin sinä saat elää", niin sano sinä: Niin kyllä, mene ja tee sinä niin. Evankeliumin fariseus jätti sen tosin tekemättä, sillä pian on sanottu: "Tee se", mutta ei siitä mitään tule, en minä voi sitä, minun pitämiseni ei ole riittävää. Ensiksi minulla täytyy olla auttajana Kristus, joka antaa minulle syntini anteeksi ja antaa Pyhän Hengen täyttääkseni käskyjä. Kristuksen täytyy ensiksi antaa iankaikkinen elämä, sitten minä tahdon tehdä hyviä tekoja, jotka kelpaavat Jumalalle.

Sana viikolle 10/2011

2011-03-05T19:13:00.002+02:00

Luther: Kristityt ovat Jumalan lapsia

"Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä" (1. Joh. 3:1). Kristus on rakastanut meitä kaikkein hehkuvimmalla rakkaudella ja ollut kuuliainen Isällensä, joka on antanut meille Poikansa lunastaaksensa meidät hänen kauttaan. Kun tätä itsekseen mietiskelee, on mahdotonta olla kantamatta hedelmää. Sydän näet sanoo itsekseen näin: "Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?" (Ps. 116:12). Katsokaamme sentähden, että meissäkin rakkaus heräisi.

Mikä ihana rakkaus meille onkaan annettu! Hän ei sano "armon", vaan "rakkauden"; se on vielä tuntuvampaa ja voimakkaampaa. Miten suunnaton on Jumalan rakkaus! Siihen häntä ei kehoita mikään ansio eikä teko, vaan sula rakkaus, silloinkin kun me olimme Jumalan ja Kristuksen viholliset. Apostoli sanoo Jumalaa Isäksi. Näin hän tahtoo kehoittaa kristittyjä muistamaan, että heillä on Kristuksessa sovitettu Jumala Isänä, jonka lapsiksi heitä kutsutaan. Ei riitä, että meitä nimitetään ystäviksi; meitä nimitetään Jumalan lapsiksi. Tätä rakkautta ei olisi voitu voimallisemmin ja tuntuvammin lausua. Jumala sanoo muuten itsekin meitä lapsiksi ja veljiksi. Kristus sanoo: "Menkää ja viekää sana minun veljilleni" (Matt. 28:10). Edelleen: "Jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä" (Room. 8:17). Ei siinä kyllin, että me tulemme Jumalan lapsiksi, meitä pitää myös mainittaman tällä nimellä Jumalan ja enkelien edessä. Minkä tähden meitä niin nimitetään? Jumalan rakkauden tähden.

Mutta maailma ei voi käsittää, että Jumala kuitenkin ottaa synteihin horjahtaneen ja synnissä syntyneen ihmisen armoihin ja että häntä kutsutaan Jumalan lapseksi, jota hän myös on. Liha ei tätä käsitä, eikä maailma ota sitä vastaan. Jos ei meillä olisi tätä sanaa, niin luonto ei voisi arkuutensa tähden rakkautta käsittää. Näin puhuu Johannes; älkäämme pitäkö lukua siitä, mitä maailma ajattelee. Me puhumme salatusta Jumalan viisaudesta, jonka Isä on salannut viisailta ja ymmärtäväisiltä. Siksi tämä on pahennus niille, jotka kysyvät näin: Eivätkö niin monet pyhät, oppineet ihmiset olisi sitä tietäneet? Niin sanotaan, mutta älä sinä siihen loukkaannu. Maailma ei tunne sinua; sinä tunnet maailman, ettei se voi käsittää tätä Isän rakkautta. Sen tähden maailma ei sitä tunne, vaikka se sangen usein sanoo uskovansa Jumalaan. Maailma ei tiedä, että Isä on sellainen, vaikka se sanoo tuntevansa Jumalan. Luonto ei sitä käsitä, jos ei voitelu avaa meidän silmiämme. Jos he uskoisivat, että Jumala on antanut meille rakkautensa, jotta me näin tulisimme Jumalan lapsiksi, niin he käyttäytyisivät toisin. He hylkäisivät tekonsa ja kaiken Kristuksen pilkkaamisen. Mutta nyt he kopeilevat teoillansa ja vainoavat meitä, jotka uskomme toisin. Isä sanoo kuitenkin: Minä olen antanut Pojan teille, että pelastuisitte hänen kauttaan. Minä olen sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että minä kaikkia armahtaisin (Room. 11:32). Mutta kaikki, mikä ei ole uskosta, on synti. Katso, kaiken, olkoon mitä hyvänsä, minä suljen synnin alle; minun armoni yksin hallitsee teitä. Jos te siis tahdotte tulla vapahdetuiksi, niin tunnustakaa Poika. Sen tähden kristittyjen tosi viisaus on siinä, että he tietävät Jumalan näin armahtavan Poikansa kautta, ja pelastavan kaikki ne, jotka autuaiksi tulevat.

Sana viikolle 9/2011

2011-02-25T12:55:00.003+02:00

Luther: Evankeliumi on valkeus

"Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi" (Jes. 60:1). Nämä sanat ovat kehoitusta uskoon ja evankeliumin julistusta; niin sitä on koko maailmassa saarnattava. Nimittäessään evankeliumia valkeudeksi profeetta osoittaa evankeliumin valkeuden ja lain välisen eroavaisuuden. Evankeliumihan on elämän sana, armon oppi, ilon valkeus, joka lupaa, muassaan tuopi ja antaa Kristuksen kaikkine aarteinensa. Laki taas on kuoleman sana, vihan oppi, murheen valkeus, joka ilmaisee synnin ja vaatii meiltä sellaista vanhurskautta, jota emme voi aikaansaada, niin että omatunto tuntisi ja tunnustaisi itsensä vikapääksi iankaikkiseen kuolemaan ja vihaan, jonka tähden sen täytyy olla murheellinen ja levoton. Sellaiselle omalletunnolle tämä Jesajan ilahduttava ennustus tulee, että se jälleen ilahtuisi, tulisi eläväksi ja vapautuisi laista ja synneistä.

Nousemaan kehoitetaan ilmeisesti sitä, joka vielä ei ole noussut, toisin sanoen sitä, joka vielä makaa ja nukkuu tai on kuollut. Se valkeus taas, josta Jesaja tässä puhuu, on epäilemättä Kristus, joka evankeliumin kautta valaisee koko maailmassa ja antaa valkeuden kaikille, jotka häntä halaten nousevat. Keitä ovat sitten nämä nukkujat, nämä kuolleet? Epäilemättä kaikki ne, jotka ovat lain alaisia; sellaisethan ovat järjestään synnissään kuolleita. Erikoisesti ovat näitä kuolleita kuitenkin ne, jotka eivät välitä laista, jotka rentonaan elävät julki jumalattomasti. Nukkujia taas ovat tekopyhät: he eivät tunne, mitä heiltä puuttuu. Kummatkaan eivät suuria piittaa evankeliumista: he nukkuvat nukkumistaan ja kuolevat kuolemistaan. Hengen täytyy heitä herättää, että he näkisivät ja tuntisivat valkeuden. Kolmannet sitä vastoin, ne, jotka tuntevat kuinka laki raatelee heidän omaatuntoaan, ovat armoa tarvitsevia; nämä huokaillen odottavat evankeliumia, ja he pääsevätkin niin pitkälle, että se tulee ja annetaan; he sitä myös ilmoittavat. Yksi heistä on Jesaja. Hän sanoo: "Anna valaista itseäsi!’ eli "Ole kirkas!": järjestä niin, että valkeus sattuu itseesi; älä sinä, kuollut, ryömi pimeän, ummehtuneen elämäsi hautaan, toisin sanoen: lakkaa rakastamasta ja viettämästä surkeaa elämää, että evankeliumin valkeus osuisi sinuun ja saisi tilaa sinussa! Ja sinä, nukkuja, herää äläkä ryömi velton ja uneliaan suruttomuutesi ja uhkarohkean itsevanhurskautesi vuoteeseen, että tosi valkeus sinussakin pääsisi oikeuksiinsa!

Minkä tähden profeetta sanoo: "Sinun valkeutesi tulee", vaikka valkeus on Jumalan, niinkuin jatkosta näkyy? Me vastaamme: Valkeus on Jumalan valkeus, mutta myös meidän kaikkien valkeus. Valkeus on Jumalan, koska hän sen antaa, ja se on meidän, koska se valaisee meitä ja me sitä hyväksemme käytämme. Myöskin evankeliumia sanotaan Jumalan kirkkaudeksi ja meidän valkeudeksemme: meidän valkeudeksemme sen tähden, että me sen kautta näemme ja tunnemme Jumalan, itsemme ja kaiken, ja Jumalan kirkkaudeksi sen tähden, että sen kautta Jumala, hänen tekonsa ja hänen koko jalo olemuksensa tulee saarnatuksi, maineeseen, ylistetyksi ja nousee suureen arvoon koko maailmassa. Tämän perusteella on myöskin selvää, mitä evankeliumi on ja mistä se puhuu: se on valkeuden tulemista ja Jumalan kunnian koittamista. Se ei ylistä mitään muuta kuin Jumalan tekoja, hänen armoansa ja hänen hyvyyttänsä meitä kohtaan. Tällä se kukistaa luonnollisen järjen ja meidän oman valkeutemme, todistaen sen kaikkineen mitättömäksi, pelkäksi pimeydeksi; valkeus ei valista valkeutta, vaan pimeyttä. Kavahtakaamme siis kaikkia ihmisten oppeja, kaikkia järjen olettamuksia ja nouskaamme ja herätkäämme ottamaan vaarin tästä valkeudesta!

Sana viikolle 8/2011

2011-02-18T09:24:00.002+02:00

Luther: Julistettava sekä lakia että evankeliumia

"Lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia" (Room. 3:20 - 21). Laki on annettu sitä varten, että se pelottaisi ja kuolettaisi suruttomia ja paatuneita sekä hyvin hätyyttäisi vanhaa Aadamia. Kumpaakin sanaa, nimittäin armon ja vihan sanaa, on apostolin neuvon mukaan oikein jaettava (2. Tim. 2:15). Tarvitaan näin ollen uskollista ja viisasta opettajaa käyttelemään lakia niin, ettei se mene edemmäksi kuin oikein ja kohtuullista on. Jos minä näet tahtoisin saarnata lakia ihmisille niin, että he sen kautta luulisivat olevansa Jumalan edessä vanhurskaita, niin olisin pannut liiaksi painoa laille, iskenyt nuoran poikki ja sekoittanut toisiinsa nämä kaksi vanhurskauden lajia: laista ja omasta tekemisestäni tulevan vanhurskauden ja sen vanhurskauden, joka ilman lakia, armosta, Kristuksen tähden minulle annetaan ja lahjoitetaan.

Jos minä sitä vastoin luen ja saarnaan vanhalle Aadamille oppia laista ja teoista, mutta lupausta ja armoa uudelle ihmiselle, teen oikean jaon. Liha eli vanha Aadam, laki ja teot kuuluvat yhteen, samoin henki eli uusi ihminen, lupaus ja armo. Jos siis huomaan, että joku on kyllin kilvoitellut lain kanssa, kärsii hätää syntiensä tähden ja pyytää armoa, silloin on todella paras aika temmata hänen silmiensä edestä laki ja omatekoinen vanhurskaus ja osoittaa hänelle evankeliumin kautta toinen vanhurskaus, jonka Jumala hänelle ilman hänen omaa ansiotaan, sulasta armosta Poikansa tähden tarjoo ja lahjoittaa. Se vanhurskaus opettaa ihmiselle, että Kristus on tullut juuri sellaisten kurjien omientuntojen ja vaivaisten syntisten tähden. Silloin autetaan syntistä ihmistä oikealla tavalla ammentamaan oikeata, lohdullista toivoa ja luottamusta sekä olemaan uuden ihmisen puolesta armon eikä enää lain alaisena. Tämä vanhurskaus on kätketty aarre, josta maailma ei mitään ymmärrä; onpa sitä kristittyjenkin vaikea käsittää, eikä sitä milloinkaan kylliksi käsittää voidakaan. Siksi sitä on alati opetettava ja siinä lakkaamatta harjaannuttava, sillä ei ole muuta kestävää ja varmaa lohdutusta peljästyneelle omatuntoparalle kuin tämä vanhurskaus, jonka Herra Jumalamme meissä itse luo ja vaikuttaa.

Niin surkeita ja kurjia me ihmiset olemme, ettemme omantunnon pelossa ja hengenhädässä osaa katsoa mihinkään muuhun kuin ainoastaan omiin tekoihimme, arvoomme, ansioomme ja lain opetukseen. Kun sitten emme sieltä löydä mitään muuta kuin pelkkää syntiä ja syyllisyyttä, silloin syntisparan täytyy suuresti surren ja sydämen kivulla itsekseen ajatella ja valittaa näin: Oi Jumala, minun suurta kärsimystäni, kuinka pahasti olen elämäni viettänyt, voi minua, onnetonta syntistä! Kunpa vielä saisin jonkin aikaa elää, kuinka mielelläni tahtoisin sitten tehdä parannusta ja järjestää elämääni hyvin jne. Tämä onneton kurjuus on niin syvälle sydämeemme juurtunut, ettei ihmisen järjen ole mahdollista, niin kauan kuin se katsoo omien tekojensa vanhurskautta, irtautua sellaisista ajatuksista, tarttua Kristuksen vanhurskauteen ja siinä pysyä, vaan se jää riippumaan omien tekojensa vanhurskaudesta.

Siksi murheellisella omatuntoraukalla ei ole mitään apua epätoivoa ja iankaikkista kuolemaa vastaan, ellei se tartu siihen armoon, joka sille Kristuksessa tarjotaan. Se armo on Kristus, eli uskon vanhurskaus, jonka Jumala ilman meidän tekemistämme meissä itse vaikuttaa. Kellä tämä on, se sanokoon vapaasti ja lohdullisesti: Vaikka en olekaan omien tekojeni ansiosta vanhurskas, en kuitenkaan tahdo joutua epätoivoon.

Sana viikolle 7/2011

2011-02-11T09:59:00.002+02:00

Luther: Voitto on Kristuksen sanassa

"Ja hän on astuva esiin ja kaitseva Herran voimassa, Herran, Jumalansa, nimen valtasuuruudessa" (Miik. 5:3). Profeetta sanoo tässä ensiksi Kristus-kuninkaasta: "Hän on astuva esiin" ja ilmestyvä. Tällä hän tahtoo osoittaa, ettei tämä ruhtinas ole oleva joutilas herra. Mikä sitten on oleva hänen virkansa? "Hän on kaitseva." Mitä kaitseminen merkitsee, selviää Uudesta testamentista, jossa Herramme Kristus sanoo: "Minä olen se hyvä paimen" (Joh. 10:11), ja: "Ruoki minun lampaitani" (Joh. 21:17). Uskollisen paimenen tehtävät ovat ihmeellisesti meidän Herramme Kristuksen viran kaltaiset. Paimenella on kahdenlainen tehtävä: toisaalta hän kaitsee lampaita, toisaalta hän varjelee ne sudelta. Samalla tavalla Herramme Jeesus Kristus kaitsee meitä jumalallisen sanansa kautta opettaessaan, että Jumala on meille armollinen ja laupias, tahtoo antaa meille synnit anteeksi ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän Poikansa Kristuksen kautta. Tuo suojeleminen ja varjeleminen taas tapahtuu todella ihmeellisellä tavalla: hän syöksyy perkeleen kitaan ja, niin kuin hän itse sanoo, "antaa henkensä lammasten edestä". Mutta tämän Kristus tekee "Herran voimassa". Sen tähden, vaikka Kristus on surmattu, hän kuitenkin elää, vaikka hän on voitettu, voitto on kuitenkin hänen, vaikka hän on poljettu maahan, hän kuitenkin lannistaa vihollisen, vaikka hän on vangittu, hän kuitenkin vapautuu jälleen, niinkuin pyhä Pietari sanoo: "Ei ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää" (Ap. t. 2:24). Mutta tämä Kristus ei ole kaitseva ainoastaan Herran voimassa, vaan myös Herran, Jumalansa, korkean, voitosta riemuitsevan nimen kautta. Todellakin ihmeellisellä tavalla tämä Herra valtakuntaansa hallitsee. Hän on kaitseva Herran voimassa ja voittaa kuitenkin ilman ulkonaisia aseita, ainoastaan Jumalansa nimen kautta. Jumalan nimi taas tarkoittaa Jumalan sanaa. Sehän on se oikea, hyvä laidun, jota ei ole ilmoittanut Mooses, vaan Kristus, niin kuin kirjoitettu on: "Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut" (Joh. 1:18). Tälle nimelle kuuluu valtasuuruus, toisin sanoen, se saapi voiton ja riemuitsee, niinkuin Kristus sanoo, ettei tuonelan porttienkaan pidä voittaman hänen seurakuntaansa (Matt. 16:18).

Meidän mieliimme muistutetaan sitä suurta vaaraa, jossa me olemme, kun meille tässä puhutaan kuninkaasta, joka on meidän paimenemme. Kukapa ei näkisi sitä suurta vaaraa, joka väijyy karitsoita sutten ja muiden petojen taholta? Samalla tavoin on ihmissuvun vihollisena perkele, joka "käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura", etsien tilaisuutta vahingoittaakseen meitä. Itsessämme olemme kuitenkin niin täysin avuttomat tätä vihollista vastaan, että lammaskin näyttää olevan susien keskellä paremmassa turvassa kuin me olemme. Mitä nyt on tehtävä, ettei vihollinen saisi voittoa? Meidän on pidettävä kiinni Herran nimestä, toisin sanoen, meidän on lujasti tartuttava Herramme Kristuksen sanaan; näin me pääsemme voitolle. Jos syntisi ahdistavat ja murehduttavat sinua, niin kuule Herraa Kristusta: hän käskee, että "parannusta syntien anteeksi saamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä" (Luuk. 24:47). Jos kuolema tulee tahtoen peljättää sinua, niin kuule, kuinka Kristus lohduttaa: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut" (Joh. 11:25). Jos tuomio ja Jumalan viha peljättävät sinua, niin kuule, mitä Herra Kristus sanoo: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa" (Joh. 3:16). Voitko siis kauhistua häntä, joka niin sydämellisesti sinua rakastaa, että on antanut sinulle ainoan Poikansa. Herra Kristus käy siis edellämme, kaitsee ja ylläpitää meitä Jumalansa nimen valtasuuruudessa.

Sana viikolle 6/2011

2011-02-04T00:20:00.002+02:00

Luther: Oikea seurakunta synnyttää meidät eläviksi

"Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme" (Gal. 4:26). Tämä taivaallinen Jerusalem, joka on ylhäällä, on seurakunta, toisin sanoen koko maanpiirin hajallaolevat uskovaiset, joilla on sama evankeliumi, sama usko Kristukseen, sama Pyhä Henki ja samat sakramentit. Ällös siis käsitä tuota "ylhäällä" sanaa viisastelijoiden tapaan taivaallista, riemuitsevaa seurakuntaa, vaan maan päällä taistelevaa seurakuntaa tarkoittavaksi. Ei tätä sovi kummastella; sanotaanhan Filippiläiskirjeessä hurskailla olevan yhdyskuntansa taivaissa (3:20), ei paikallisesti, vaan mikäli kristitty uskoo sanomattomia, taivaallisia lahjoja, sikäli hän on taivaissa, mikäli hän suorittaa tehtävänsä uskossa, sikäli hän askaroi taivaallisissa — Ef. 1:3:

" — joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa". Paavali siis sanoo uuden, taivaallisen Jerusalemin olevan meidän äitimme, josta me olemme syntyneet ja vielä joka päivä synnymme. Tämä tapahtuu hengellisesti sanalla ja sakramenteilla palveltaessa. Käsitämme myös, että Paavali ei aseta sitä Jerusalemia, joka on ylhäällä, maallisen Jerusalemin vastakohdaksi paikallisesti, vaan hengellisesti. Eihän hengellisellä Jerusalemilla, joka sai alkunsa ulkonaisesta, ole mitään määrättyä paikkaa, vaan se on levinnyt koko maailmaan ja on kaikkialla maailmassa, missä on evankeliumin omaavia ja Kristukseen uskovia ihmisiä.

Jerusalem, äitimme, on siis juuri seurakunta, Kristuksen morsian, josta me kaikki synnymme; ja hän synnyttää lakkaamatta lapsia maailman loppuun asti sanan palvelustointa käyttämällä, toisin sanoen opettamalla ja levittämällä evankeliumia, — sepä juuri onkin synnyttämistä. Evankeliumia hän taas opettaa seuraavasti: me pääsemme vapaiksi lain kirouksesta, synnistä, kuolemasta ja kaikesta muusta onnettomuudesta Kristuksen kautta, emme lain emmekä tekojen avulla. Se Jerusalem siis, joka on ylhäällä, toisin sanoen seurakunta, ei ole alistettuna lain ja tekojen alaisuuteen, vaan se on vapaa ja se on äiti, jolla ei ole lakia eikä syntiä eikä kuolemaa. Ja millainen äiti on, sellaisia lapsiakin hän synnyttää.

Käsilläoleva vertauskuva siis opettaa ihanasti: seurakunnan pitää yksinomaisesti opettaa evankeliumia oikein ja puhtaasti ja näin synnyttää lapsia. Näin me kaikki olemme toistemme isiä ja lapsia, sillä me synnymme toinen toisestamme. Seurakuntahan opettaa ja hoivaa meitä, kantaa meitä kohdussaan, helmassaan ja käsivarsillaan sekä täydellisentää meitä Kristuksen muodon mukaisiksi, kunnes kasvamme täydelliseksi mieheksi. Näin kaikki toimitetaan sanan viralla. Vapaan tehtävänä siis on loppumatta synnyttää lapsia miehelleen, Jumalalle, toisin sanoen, lapsia sellaisia, jotka tietävät tulevansa vanhurskaiksi uskosta eikä laista.

Sana viikolle 5/2011

2011-01-29T10:55:00.002+02:00

Luther: Herra tulee hiljaisena

"Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena'" ( Matt. 21:5). Punnitse joka sanaa tässä oudossa ja tähän aikaan varsin vaienneessa saarnassa. Tuo vähäinen sana "katso" on riemullinen kehoitussana, joka viittaa sellaiseen, mitä kauan ja hartaasti on odotettu. "Sinun kuninkaasi" taas kukistaa omantuntosi hirmu-hallitsijan, lain, hallitsee sinua rauhassa ja rakkaudella ja antaa sinulle syntien anteeksiantamuksen sekä voiman täyttääksesi lakia. "Sinun" kuninkaasi merkitsee sinulle luvattua, odottamaasi, jota sinä, synnin painama, olet huutanut ja huokaillut. Hän "tulee" hyväntahtoisena, ilman sinun ansiotasi, suuresta rakkaudesta; et sinä ole astunut taivaaseen etkä häntä tänne tuonut, et ole liioin hänen tulemustansa ansainnut. Hän on jättänyt sen, mikä hänen on, ja tullut sinun, kelvottoman tykö, joka lain pakkovallassa ollen et ole ansainnut muuta kuin rangaistuksen monista synneistäsi. "Sinulle" hän tulee, sinun hyväksesi, edistämään sinun parastasi siinä, missä häntä tarvitset, sinua palvelemaan ja sinulle hyvää tekemään. Hän ei tule itsellensä, ei sinulta omaansa etsimään, niinkuin laki on tehnyt, koska sinulla ei ole, mitä laki vaatii. Siksi hän tulee sinulle omaansa antamaan eikä pyydä sinulta mitään muuta, kuin että annat hänen ottaa sinulta syntisi ja tehdä sinut autuaaksi. Hän tulee sinulle "hiljaisena", ei levottomana niinkuin Siinain vuori, vaan hiljaisena ja lempeänä. Hän ei uhkaa, ei rankaise, eikä kosta lain rikkomista. Hänessä ei ole mitään hirmun merkkiä, hän ei jylise, ei salamoi eikä suitse, niinkuin muinoin Siinain vuori, sillä hän on tullut auttamaan, antamaan, tekemään autuaaksi, lohduttamaan ja tuomaan rauhaa, ei pelottamaan, ahdistamaan eikä saattamaan häpeään. Millaiselta hän näyttää tullessansa, sellainen hän on myös sydämeltään. Hän ei saattanut tehdä tuloa yksinkertaisemmin kuin istuen varsan selässä, jossa ei kukaan ihminen ollut istunut. Hän salli kansan levittää vaatteita tiellensä ja käydä edellänsä ja jäljessänsä iloiten ja riemuiten, ettei puuttuisi mitään, mikä osoittaisi lempeyttä ja rauhallisuutta.

Tätä Herran tulemisen iloa ja riemua profeetta Sakarja on kuvannut selvemmin kuin evankelista, sanoessaan: "Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla" (Sak. 9:9). Evankelista lausuu ainoastaan sanan "hiljainen" sivuuttaen sanat "vanhurskas ja auttaja". Oikein lempeä ja hiljainen on se, joka antaa lähimmäisensä vahingon sattua sydämeensä aivan kuin se koskisi häntä itseään ja joka armahtaa lähimmäistään. Sellaiseksi köyhäksi ja meidän tähtemme vaivatuksi evankelista esittää Kristuksen, joka on valmis meitä hiljaisena ja rakastaen auttamaan. Vaikka evankelista ei siis käytä suorastaan profeetan sanoja, hän kuitenkin sanoo yhdellä sanalla yhtä paljon kuin tämä kolmella. Hän mainitsee Kristuksen sellaiseksi, joka hiljaisuutensa tähden ei pyydä kostoa eikä vaadi lain täyttämystä, vaan armahtaa vapaasta tahdostaan niitä, joita monet synnit ovat lain alla rasittaneet. Heille hän tulee sydämeltään nöyränä ja suloisena antamaan, mitä he tarvitsevat: armoa ja laupeutta. Sanoessaan häntä vanhurskaaksi profeetta ei näet tarkoita sellaista, joka vanhurskaudessaan tuomitsee syntiset, vaan vanhurskasta, joka vanhurskauttaa, niinkuin Paavali asian esittää. Hän tekee vanhurskaaksi ja autuaaksi sen tähden, että hän armahtaa meitä, panee viheliäisyytemme sydämelleen ja haluaa meidän pelastustamme. Tästä näemme, kuinka lähellä meidän autuutemme on ja kuinka suuri se on. Kristuksen tulemista kestää näet maailman loppuun asti. Mutta voi meitä, jos emme tiedä, mitä rauhaamme sopii.

Kirkkoherra valheen palveluksessa

2011-01-27T19:09:00.002+02:00

Koti-Karjala -lehdessä ilmestyi 26.1.2011 Tohmajärven kirkkoherra Mikko Lappalaisen kirjoitus ”Ettemme unohtaisi”. Siinä hän kirjoittaa:

YK:n yleiskokous päätti yksimielisesti vuonna 2005 julistaa tammikuun 27. päivän kansainväliseksi holokaustin uhrien muistopäiväksi. Päivä valittiin kansainväliseksi holokaustin muistopäiväksi, koska tuolloin neuvostoarmeija vapautti natsien suurimman kuolemanleirin Auschwitz-Birkenaussa vuonna 1945.

Useat maat muistavat kyseisenä päivänä holokaustin uhreja. Suomessa päivää vietetään vainojen uhrien muistopäivänä.

YK:n pääsihteeri Kofi Annan on painottanut muistopäivän merkitystä muistutuksena kansanmurhien todellisuudesta. Tietoisuus menneisyyden julmuuksista voi kannustaa vastarintaan ja ennalta ehkäisevään toimintaan, jotta samankaltaiset ilmiöt eivät enää koskaan toistuisi.

Suomessa em. päivänä muistetaan myös muita vainojen uhreja. Valitettavasti sekä maailmanhistoria että lähihistoria antaa tähän muistelemiseen runsaasti aihetta: Amerikan mantereen intiaanit, Armenia, Stalinin vainot, Nankingin verilöyly, entisen Jugoslavian alue, Kamputsea, Etelä-Sudan, Kongo, Lähi-Itä. Luetteloa voisi jatkaa pitemmällekin.

Maailmassa on edelleenkin paikkoja, joissa ihminen nousee ihmistä vastaan, paikkoja, joissa ihmisiä jaotellaan ja vainotaan erilaisten ominaisuuksien perusteella. Ihonväri, uskonto, sukupuoli, mielipiteet, tuloerot, kansallisuus. Siinä joitakin syrjinnän ja suoranaisen vainon syitä.

Apartheid (suomeksi erillisyys, rotuerottelu) alkaa aina sydämistä. Sieltä, ihmisten sydämistä, tulee myös alkaa muutos parempaan. Jokainen tiedostava ihminen joutuu pohtimaan omaa asennettaan erilaisuutta kohtaan.

Sen lisäksi tulisi pohtia myös yhdistäviä tekijöitä. Olemme kaikki ihmisiä, Luojan luomia olentoja, tasa-arvoisia ja oikeudenmukaisuuteen kutsuttuja. Ilmastonmuutoksen uhatessa tähän yhteyteen tulisi kutsua myös muut elolliset, koko elävä luomakunta.

Sytytä torstaina, tammikuun 27. päivänä, kynttilä omassa kodissasi ja hiljenny muistelemaan kaikkia vainottuja ja heidän läheisiään.

Tämä kirkkoherra siis pitää holokaustia totena ja levittää tätä valhetta tiedotusvälineiden kautta. Jos hän olisi totuuden kirkkoherra, hän julistaisi seurakunnassaan ja tiedotusvälineissä, että holokausti on synnillinen huijaus. Ei tapahtunut mitään holokaustia. Yksikään juutalainen ei kuollut toisen maailmansodan aikana missään holokaustissa. Juutalaiset vain pyrittiin rikollisuutensa (mm. tuhoisa raha- ja pankkijärjestelmä, joka oli tuhonnut Saksan talouden; juutalaisten juonimat Versailles’n rauhansopimuksen ehdot, jotka kuristivat Saksaa henkihieveriin; juutalainen kommunismi, joka pyrki tuhoamaan Saksan kansallisvaltion juutalaiskommunistisen maailmantyrannian alaisuuteen jne. jne.) vuoksi poliisitoimena siirtämään pois Euroopasta.

Kirkkoherra Lappalainen kutsuu Auschwitz-Birkenauta ”kuolemanleiriksi”, mikä on suoraa juutalaisen valhepropagandan levittämistä. Ensin Fred Leuchter (The Leuchter Report) ja sitten kemisti Germar Rudolf (The Rudolf Report) ovat osoittaneet, ettei Auschwitz-Birkenaussa ollut murhakaasukammioita. Sellaisia ei ollut missään muuallakaan. Zyklon B, jolla Auschwitzissa on väitetty murhia tehdyn, oli todellisuudessa hyönteismyrkky (vaikuttava aine syaanivety), jolla tuhottiin vaatteista, tekstiileistä, tavaroista ja rakennuksista hengenvaarallista pilkkukuumetta levittäviä täitä. Sodan aikana pilkkukuume-epidemiat riehuivat monissa ghetoissa ja leireissä, ja tätä tautia levittäviä täitä tuhottiin pesemällä internoidut suihkuissa, leikkaamalla heidän tukkansa, puhdistamalla heidän vaatteensa ja varusteensa Zyklon B:llä, kuumailmalla, höyryllä tai lyhytaaltolaitteilla ja hävittämällä kuolleiden ruumiit hygieenisesti krematorioissa. Auschwitzissa tuhoa aiheuttivat epidemiat, eivät saksalaiset, klikkaa TÄSTÄ.

Auschwitzissa ei siis kuollut 1,1 miljoonaa ihmistä joukkomurhissa (kuten nykyisin väitetään; aiemmin väitettiin neljä miljoonaa), vaan siellä kuoli noin 110 000 ihmistä, joista noin 103 000 kuoli epidemioihin (juutalaisia kuoli 60 421, joista 58 240 epidemioihin).

Kirkkoherra Lappalainen ei myöskään ole tietävinään, että YK on sionistijuutalaisten perustama ja kontrolloima maailman valtioiden valvonta- ja orjuutuselin. YK:n peruskirjan kirjoitti juutalainen pankkiiri Max Warburg. Seuraavat sitaatit puhuvat puolestaan:

Yhdistyneitten Kansakuntien (YK:n) ihanne on juutalainen ihanne (David Ben-Gurion, Time, 16.8.1948).

Yhdistyneet Kansakunnat on sionismia. Se on se ylihallinto, joka moneen kertaan mainitaan Siionin vanhinten pöytäkirjoissa, jotka tuotiin julkisuuteen vuosien 1897 ja 1905 välillä (Harry Klein, ”Zionism rules the World”).

Tunnustamalla YK:n auktoriteetin kirkkoherra Lappalainen tunnustaa juutalaisen ylivallan. Ja mitä juutalaisuus on, siitä kerrotaan TÄÄLLÄ. Juutalaisten tavoitteena on tuhota kristinusko maan päältä ja murhata kristityt. Tällaista asiaa kirkkoherra Lappalainen ajaa.

Valta-asemaansa juutalaiset ovat päässeet tuhoisan raha- ja pankkijärjestelmänsä avulla, joka on väkisin velkaannuttava ja orjuuttava pyramidihuijaus ja joka on nyt hyvää vauhtia tuhoamassa Suomeakin, klikkaa TÄSTÄ.

Kirkkoherra Lappalainen ei ole tietävinään, että saksalaiset eivät tuhonneet juutalaisia vaan juutalaiset saksalaisia (liittoutuneet olivat kaikki juutalaisessa kontrollissa). Seuraava lista puhuu puolestaan:

1. Kirjassaan ”Other Losses” historioitsija James Bacque kertoo, että sodan jälkeen vuosina 1945-1946 USA ja Ranska murhasivat leireillään nälkään näännyttämällä miljoona saksalaista sotavankia. Jos sodan aikana murhatut lasketaan mukaan, murhattuja sotavankeja saattaa olla jopa 1,5 miljoonaa.

Bacque kertoo (Saturday Night -lehti, syyskuu 1989) kenraali Eisenhowerin todenneen:

Luoja, kuinka vihaan saksalaisia!

Maaliskuussa 1945 Eisenhower suositteli liittoutuneiden päällystölle uuden vankiluokan luomista. Tämä luokka olisi nimeltään Disarmed Enemy Forces (DEF) ja tätä luokkaa ei ruokittaisi sodan jälkeen. 26.4.1945 DEF hyväksyttiin (britit kuitenkin kieltäytyivät). Punaisen Ristin pääsy eri puolilla Eurooppaa sijaitseville sotavankileireille kiellettiin ja ruokalähetykset käännytettiin takaisin. Vangeilla ei ollut yhteyttä ulkomaailmaan. Toukokuun 1945 loppuun mennessä oli tapettu nälkään enemmän ihmisiä kuin Hiroshimassa kuoli atomipommiin.

2. Liittoutuneet tuhosivat sotilaallisesti merkityksettömissä ilmapommituksissa 250 saksalaista kaupunkia ja tappoivat tässä kansanmurhassa tarkoituksellisesti liki miljoonaa saksalaista siviiliä. Raain joukkomurha tapahtui 13.2 - 14.2.1945 Dresdenin pommituksissa, joissa tuhottiin 135 000 - 250 000 siviiliä. Kaupungissa oli 500 000 omaa asukasta ja lisäksi 600 000 idästä tullutta pakolaista. Kaikki pyrittiin tappamaan; lentokoneista jopa ammuttiin ihmisiä kivääreillä, että kaikki saataisiin tapettua.

3. Neuvostoliittolaiset ja heidän kontrolloimansa puolalaiset ja tsekit karkottivat sodan jälkeen Sleesiasta, Tsekkoslovakian sudeettialueilta, Baltiasta ja muilta itäeurooppalaisilta alueilta 15 miljoonaa etnistä saksalaista, joista Saksan entisen liittokansleri Adenauerin mukaan kuusi miljoonaa ”hävisi maan päältä”, ts. murhattiin tai muuten päästettiin hengiltä. Heidät ryöstettiin ja lähes kaikki naiset ja tytöt raiskattiin (Adenauer: Erinnerungen 1945-1953, s. 186; James Bacquen kirjassa Verschwiegene Schuld [engl. Crimes and Mercies] ko. Adenauerin lausunto on esitetty sivuilla 125-126).

4. Saksassa tapettiin sodan jälkeen tahallaan nälkään 5,7 miljoonaa saksalaista siviiliä (James Bacque; “Verschwiegene Schuld”, s. 126-129).

5. Sodan jälkeen juutalaisilla oli käytössään Puolan alueella 1255 keskitysleiriä ja 227 vankilaa saksalaisten siviilien kiduttamiseksi ja tappamiseksi, ja he tuhosivatkin brutaalilla tavalla liki 100 000 saksalaista, ennen kuin Stalin poliittisista syistä teki siitä lopun (John Sack: An Eye for An Eye, s. 232), klikkaa TÄSTÄ.

Kirkkoherra Lappalainen ajaa myös ilmastonmuutoshuijausta, ja voidaankin sanoa, että Lappalainen on aikamme valheiden ja huijausten yleinen levittäjä. Ei ole tapahtumassa mitään ihmisestä johtuvaa katastrofaalista ilmastonmuutosta, klikkaa TÄSTÄ.

Kirkkoherra Lappalainen ei mainitse sanaa ”Jeesus”. Hän ei julista syntien anteeksiantamusta Jeesuksen Kristuksen sijaissovituksessa. Vain se puhdistaisi sydämet. Sen sijaan hän puhuu ”ihmisten sydämistä alkavasta muutoksesta parempaan” ja ”oman asenteen pohtimisesta”. Kirkkoherra Lappalainen ei tiedä, vaikka hänen tulisi, ettei ihminen kykene muuttamaan omaa sydäntään ja sen himoja. Sydämen muuttaa vain Jeesuksen Kristuksen hankkiman syntien anteeksiantamuksen uskominen. Ilman sitä ihminen jää syntiseen tilaan.

Kirkkoherra Lappalainen väittää vielä, että ihmiset ovat ”tasa-arvoisia ja oikeudenmukaisuuteen kutsuttuja”. Hän ei ole tietävinään, että koko ihmiskunta on syntiinlankeemuksen turmelema. Yksikään ihminen ei kykene sydämessään minkäänlaiseen todelliseen hyvään ilman Jeesusta Kristusta. Yksikään ihminen ei luonnostaan pidä toista ihmistä itsensä kanssa tasa-arvoisena. Yksikään ihminen ei luonnostaan kykene sydämessään oikeudenmukaisuuteen. Kirkkoherra Lappalainen on ulkonaisen teeskentelyn ja ulkonaisten tekojen opin julistaja. Hän on ulkokultailija, epäuskossa elävä pappi. Se on johtanut hänet julistamaan huijauksia myös mallisella alueella.

Kirkkoherra Lappalainen kannattaa myös raamatunvastaista naispappeutta. Tohmajärven kirkossa hän itsenäisyyspäivänä 1996 ajoi (kirkkoväen avustamana) ulos kirkosta erään henkilön, joka nousi vastustamaan kirkossa saarnaamaan noussutta naista. Tämä henkilö luki Raamatusta kohdan 1. Kor. 14:33-37, jossa Jumala kieltää naispappeuden, ja pyysi naista lopettamaan puheensa ja astumaan alas. Hänet kuitenkin ohjattiin ulos kirkosta, ja nainen sai jatkaa. Olen käsitellyt tätä naispappeusasiaa TÄÄLLÄ.

Koska naispappeus on vastoin Raamattua, kirkkoherra Lappalainen nousee naispappeuden hyväksyessään Jumalan sanaa ja itse Jumalaa vastaan. Koska kirkkolain 1§:ssä todetaan ev.-lut. kirkon perustuvan Raamattuun, kirkkoherra Lappalainen rikkoo raamatunvastaisella naispappeuskannallaan kirkkolakia. Näin hän tekee itsestään rikollisen.

Kirkkolaki sanoo (1. luvun 1§):

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.

Kirkkojärjestys sanoo (1. luvun 1§):

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

Raamattu sanoo:

Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa. Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut? Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky (1. Kor. 14:33-37).

Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä (1. Tim. 2:11-15).

Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies (1. Tim. 3:2).

Tohmajärven kirkkoherra Mikko Lappalainen on väärä pappi. On rukoiltava Herraa, että saisimme väärien pappien sijaan oikeita pappeja, jotka pysyvät Jumalan sanassa ja totuudessa.

Tähän loppuun siteeraan erästä aiempaa kirjoitustani, jossa käsittelin tätä holokaustin muistopäivää:

Tänä päivänä vietetään kansainvälistä holokaustin muistopäivää.

Juutalainen Joseph Burg sanoo, että holokausti on ”hirvittävä valhe.” Keskitysleirillä vankina ollut Paul Rassinier sanoo: ”Holokaustiväite on historiallinen valhe, kaikkien aikojen traagisin ja kauhein huijaus.” Arthur Butz sanoo, että holokausti on ”1900-luvun suurin huijaus”. Professori Robert Faurisson sanoo, että holokausti on ”historiallinen valhe.”

Tänä päivänä juhlitaan hirvittävää valhetta.

Tänä päivänä nostetaan maljoja historialliselle valheelle, kaikkien aikojen traagisimmalle ja kauheimmalle huijaukselle. Tänä päivänä noustaan kunnioittamaan 1900-luvun suurinta huijausta. Tänä päivänä maailman katolle vedetään historiallisen valheen lippu.

Nämä sanat ”valhe” ja ”huijaus” tarkoittavat, ettei tapahtunut mitään holokaustia. Tänään juhlitaan siis tyhjää. Maailman kansojen johtajat, jotka tällaisen muistopäivän kansalliseen aarteistoonsa ovat ottaneet, ovat tyhjänpalvojia, tyhjänpuhujia ja ytimiään myöten täynnä tyhjää.

Kun juhlitaan valhetta, juhlitaan valehtelijoita. Kun juhlitaan huijausta, juhlitaan huijareita. Tämä päivä on pyhitetty valehtelijoille ja huijareille. Koko maailma juhlii valehtelijoita ja huijareita.

Maailman valehtelija- ja huijarijohto juhlii tänään sitä, kuinka helppoa on huijata ihmisiä. Lippu on tangossa ja kynttilät ikkunoissa meidän huijaamisemme kunniaksi. Tänään juhlitaan meidän tuhoamistamme.

Koska holokaustia ei tapahtunut, saksalaisia on syytetty ja rangaistu sellaisesta, mihin he eivät ole syyllistyneet. Kyseessä on antigermanistinen rasismi, antigermanismi. Tänään riemuitaan ja iloitaan avoimesta rasismista. Tämä päivä on antigermanistisen rasismin ylistyspäivä.

Asialla on kansainvälinen rikollisuus, sen pahamaineisin ydin, maailman hirveimmät rikolliset. He juhlivat itseään.

Maailman kansoja johtavat rikolliset. Koko maailma on rikollisuuden vallassa.

Valehtelu ja huijaaminen kumpuavat perkeleestä (Joh. 8:44). Tänään vietetään perkeleen päivää. Liput ovat saloissa ja kynttilät ikkunoissa perkeleen kunniaksi. Perkele juhlii ylivaltaansa maailmassa, ja innokkaat perkeleen orjat kumartavat valheelle kaikkialla maailmassa.

Kaiken loppu on lähellä, kun perkele riekkuu julkisesti.

Pian Jeesus Kristus ilmestyy, ja hän hukuttaa tämän maailman huijareineen helvettiin.

Toivoa sopii, ettei kirkkoherra Lappalainen ajaudu helvettiin vaan tulee parannukseen.

Sana viikolle 4/2011

2011-01-21T21:13:00.002+02:00

Luther: Herra Kristus sammuttaa janon

"Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: 'Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon'" ( Joh. 7:37). Niillä, jotka tuntevat janoa, on tässä lohdullinen saarnaaja, Kristus itse, joka heille osoittaa, missä he saavat juoda ja sammuttaa janonsa, nimittäin hänen, Herran Kristuksen, tykönä. Tämä jano ei ole ruumiillinen jano, vaan sielun jano, hengellinen jano, jota sanotaan sydämen odotukseksi, murheelliseksi ja särjetyksi omaksitunnoksi, alakuloiseksi, peljästyneeksi sydämeksi, joka mielellänsä tahtoisi tietää, kuinka sen laita on Jumalan edessä. Sellaisia ovat arat, pelokkaat omattunnot, jotka tuntevat syntiä ja tietävät heikkoutensa hengen, sielun ja lihan puolesta ja pelkäävät Jumalaa ja hänen tuomiotansa. Tämä tuska on oikeata janoa. Niinhän on, että ne, jotka tuskassa, kiusauksessa ja hädässä ovat, tuskan tähden janoavat suuresti, sillä tuskassa tulee kieli karheaksi ja kuivaksi, ja neste kuivuu tuskasta, tehden janoavaksi. Kuinka paljoa enemmän tuleekaan sielu janoavaksi ja voimattomaksi, kun hengellinen tuska on käsillä, ja synti ja Jumalan viha silmien edessä.

Kurjat omattunnot tahtoisivat mielellänsä tietää, kuinka heidän tulee käyttäytyä Jumalaa kohtaan, että hän sanoisi heille: sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut, ja että he voisivat lohduttautua ja päästä varmuuteen syntiensä anteeksiantamuksesta. Siksi on suloinen saarna, kun Herramme Kristus sanoo: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon". On kuin hän sanoisi: Minä tahdon virkistää ja virvoittaa teitä, jotka janoatte, teitä, jotka olette epätoivoiset, peljästyneet ja omissatunnoissanne epävarmat siitä, kuinka teidän laitanne on Jumalan edessä. Tulkaa minun tyköni, minä tahdon juottaa teitä, minussa ja minun kauttani te löydätte ne sanat, jotka lohduttavat ja vahvistavat teidän sydämenne, poistavat epäilyksen ja vakuuttavat teidät siitä, että teidän laitanne on hyvin Jumalan edessä, sillä minä olen tullut maailmaan syntisiä autuaiksi tekemään.

Tästä huomaat, että laki saa aikaan janon ja vie helvettiin, mutta evankeliumi sammuttaa janon ja vie taivaaseen. Laki sanoo, mitä meidän pitää tekemän ja että emme ole sitä tehneet. Näin se tekee meidät epätietoisiksi ja ajaa meitä janoamaan. Mistä sinä nyt tahdot saada omalletunnollesi levon ja mihin perustautua, tietääksesi kuinka laitasi on Jumalan edessä? Sinun sydämesi ei voi sitä sinulle sanoa, teitpä mitä hyvänsä. Laki on näet jäljellä, ja se sanoo: Rakasta Jumalaa ja ihmisiä koko sydämestäsi. Sinä taas sanot: Niin en tee. Silloin laki sanoo: Sinun tulee niin tehdä. Näin se saattaa sinut tuskaan, niin että tulet janoavaiseksi, peljästyneeksi, vapiset ja sanot: Mitä minun on tekeminen, että Jumala katsoisi minuun armollisesti? Täytyyhän minun saada Jumalan armo, jos täytän lain. Mutta näin ei käy milloinkaan, minä en pidä lakia, siksi en pääsekään armosta osalliseksi. Siitä on sitten seurauksena, ettei ihmisellä ole lepoa hyvissä teoissaan. Kuitenkin hän tahtoisi mielellään saada hyvän, iloisen, rauhallisen ja lohdullisen omantunnon ja säilyttää sen. Hän janoaa ja tahtoisi mielellään tulla tyydytetyksi. Tätä janoa kestää siksi, kunnes Kristus tulee ja sanoo: Jos sinä mielelläsi pääsisit rauhaan, nauttisit lepoa ja hyvää omaatuntoa, niin minä neuvon sinua: tule minun tyköni ja anna tekojesi mennä menojaan, tee erotus minun ja lain välillä. Lain kautta, joka tekee olosi tuskalliseksi, sinulla on jano, tule nyt kerrankin minun tyköni, usko minuun, minä tahdon juottaa ja virvottaa sinua. Näin ihminen tulee iloiseksi ja vakuuttuneeksi siitä, että hänen syntinsä ovat anteeksi annetut ja hänellä on armollinen Jumala.

Sana viikolle 3/2011

2011-01-14T15:03:00.002+02:00

Luther: Syntien sovitus on Kristuksessa, ei siinä, mitä ihminen tekee

"Siinä on rakkaus — ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" ( 1. Joh. 4:10). Katso, kuinka ahkerasti apostolit torjuvat meidän ansioitamme ja tekojamme. Asian laita on näin: Jumala on armosta ja vapaaehtoisesti, rakkaudesta antanut kaiken ilmaiseksi. Ei tule kysymykseenkään, että me olisimme jotakin ansainneet, pikemminkin me olemme vihanneet Jumalaa. Kaikki meidän ahkeroimisemme ja tekomme, varsinkin ne, joilla yritämme ansaita hänen armoansa, ovat vääriä ja turhia, niillä me osoitamme pitävämme halpana Jumalan armoa ja rakkautta. Rakkaus ei siis ole siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä. Jokainen näistä sanoista kiroaa meidän tekomme. Me emme kuitenkaan tahdo huomata sitä, vaan sivuutamme sen. Meidän tekomme eivät ole Kristuksen tekojen kaltaiset, niillä ei myöskään ole sitä voimaa kuin Kristuksen teoilla, jotka yksin ovat meidän sovituksemme, niinkuin pyhä Johannes tässä sanoo: Jumala lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Koko maailma pyrkii sovintoon Jumalan kanssa, sen tähden toiset ovat keksineet toisen sovituskeinon, toiset toisen, niinkuin pakanoista näemme. Mutta meille Jumala on antanut ainokaisen Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Tämä on se rakkaus, jolla hän on meitä ensin rakastanut, ennen kuin me ajattelimme rakastaa häntä. Mutta joka ei usko, että Jumala on antanut meille Poikansa sovitukseksi, sen täytyy joutua epätoivoon; näin käy niillekin, jotka näyttävät kaikkein pyhimmiltä ja tahtovat omilla teoillansa päästä sovintoon Jumalan kanssa. Kristuksen teot ja Kristus itse ovat paljon kelvollisemmat kuin meidän tekomme, sen tähden Johannes tahtoo tietää ainoastaan tästä uskonkohdasta, että Jumala on lähettänyt ainokaisen Poikansa maailmaan meidän syntiemme sovitukseksi ja että me saamme elämän vain Kristuksen kautta.

Mutta saatana tahtoo ryöstää meiltä tämän uskonkohdan, ja tässä kohdassa ovat tekopyhät kaikkina aikoina erehtyneet ja vieläkin erehtyvät pannen autuutensa toivon tekoihin ja näin kieltäen Kristuksen, jossa yksin on sovitus meidän synneistämme ja iankaikkinen elämä. Joko Kristus on erehtynyt antautuessaan meidän sovittajaksemme, tai he erehtyvät. Tätä pitäisi tarkoin teroitettaman kansalle, koska perkele kaikkein eniten vihaa tätä uskonkohtaa. On toteutunut, mitä evankeliumissa on kirjoitettu: "Monta tulee minun nimessäni sanoen: ‘Minä olen Kristus’ " (Matt. 24:5), sillä ne jotka luottavat tekoihinsa, asettavat itsensä ja tekonsa Kristuksen sijaan. Totisesti, kun perkele tahtoo pettää jonkun, niin hän tekeytyy valkeuden enkeliksi, ja niin hän käy ympäri etsien kaikin tavoin meitä nielläksensä.

Mutta meidän tulee langeta Kristuksen, meidän sovittajamme eteen, toisin sanoen rukoilla Jumalaa, tunnustaen olevamme todella syntisiä ja toivoen hyvää ainoastaan häneltä. Hankkikaa sen tähden itsellenne hengellinen varustus Raamatusta siitä vanhurskautuksesta, joka tapahtuu uskon kautta. Kootkaa itsellenne yhteen ne pyhän Raamatun lauseet, jotka omistavat Jumalalle vanhurskauden. Jos te siihen luotatte, niin te voitte vastustaa perkeleen ryntäyksiä, silloin te myös opitte rakastamaan Jumalaa, joka ensin on teitä Kristuksessa rakastanut. Sillä kun Kristus, Jumalan Poika, ristissä on meidän syntiemme sovitus, seuraa siitä, etteivät meidän omat tekomme ole syntien sovitus.

Sana viikolle 2/2011

2011-01-08T11:11:00.002+02:00

Luther: Kristitty elää lihassa mutta ei lihasta

"Minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni" (Gal. 2:20). Apostoli Paavali ei kiellä vielä elävänsä lihassa, koska tekee kaikkia elollisen ihmisen tekoja ja koska vielä käyttää hyväkseen kaikkia ruumiin tarvikkeita: ruokaa, vaatteita jne., ja se on ilmeistä lihassa elämistä. Mutta tätä hän ei sano elämäkseen eikä sano sen mukaisesti elävänsä; hän tosin käyttää ruumiin tarvikkeita, mutta ei elä niissä, niinkuin maailma elää lihan voimasta ja lihan mukaan, koska ei tiedä mitään muuta elämää kuin tämän eikä toivo mitään muuta elämää.

Olkoon siis se elämä, jota elän lihassa, kuinka vähäistä tahansa, minä elän sen Jumalan Pojan uskossa. Toisin sanoen, se sana, minkä lausun ihmisäänellä, ei ole lihan sana, vaan Pyhän Hengen ja Kristuksen sana; näkö, kun silmilläni otan vastaan ja teen havaintoja, ei ole alkuisin lihasta, toisin sanoen, minun lihani ei sitä ohjaa, vaan Pyhä Henki. Niin ikään kuulo ei ole lähtöisin lihasta, vaikka se sijaitsee lihassa, vaan se on Pyhässä Hengessä ja on lähtöisin hänestä. Kristitty ei puhu muita kuin puhtaita, harkittuja, pyhiä ja jumalallisia asioita, joilla on tekemistä Kristuksen, Jumalan kunnian ja lähimmäisen autuuden kanssa. Ne eivät lähde lihasta, eikä niitä tehdä lihan mukaan, — ja kuitenkin ne ovat lihassa. Emmehän näet voi opettaa, saarnata, kirjoittaa, rukoilla emmekä kiittää ollen vailla näitä ruumiillisia lihan välineitä, jotka ovat tarpeen tuollaisten tekojen toteuttamiseksi; ja kuitenkaan ne eivät ole lähtöisin lihasta eivätkä saa alkuaan siitä, vaan Jumala lahjoittaa ja ilmaisee ne taivaasta käsin.

Tällä tavoin kristitty käyttää maailmaa ja kaikkea luotua; hänen ja jumalattoman välillä ei ole mitään erotusta. Ja sittenkin on olemassa äärettömän suuri erotus: minä tosin elän lihassa, ja kuitenkaan en enää elä omasta itsestäni, vaan "minkä nyt elän lihassa, sen elän Jumalan Pojan uskossa". Tämä, mitä kuulet minun nyt puhuvan, lähtee toisesta lähteestä kuin se, mitä kuulitte minun ennen puhuvan. Näin siis minä elän lihassa, mutta en lihasta enkä lihan mukaan, vaan Jumalan Pojan uskossa.

Sanotusta saattaa käsittää, mistä lähtee tuo vieras ja hengellinen elämä, jota luonnollinen ihminen ei käsitä, hän kun ei tiedä, millainen se elämä on; tuulen hän kyllä kuulee humisevan, mutta ei tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Hän kuulee hengellisen ihmisen äänen, hän tuntee hänen kasvonsa, tapansa ja eleensä, mutta ei ymmärrä, mistä tulevat nuo sanat, jotka eivät ole pyhää häpäiseviä eivätkä rienaavia niinkuin ennen, vaan pyhiä ja jumalallisia, ja mistä johtuu tuo mieliala ja menettelytapa, syystä että elämä on sydämessä uskon kautta: siellähän, lihan jouduttua tukahdutetuksi, hallitsee Pyhän Henkensä kanssa Kristus, joka nyt näkee, kuulee, puhuu, toimii, kärsii ja suoraan sanoen saa aikaan kaiken hänessä, vaikka liha rimpuilee vastaan, — lyhyesti puhuen, tämä elämä ei ole lihan elämää, vaikka sitä vietetään lihassa, vaan Kristuksen, Jumalan Pojan elämää, jonka kristitty uskossa omistaa.

Suomi teurastaa lapsia yhä tehokkaammin

2010-12-31T23:06:00.000+02:00

Taas saatanan orjasoturit riekkuvat ylväinä murhillaan ja murhatekniikoillaan Suomessa. Helsingin Sanomat –niminen murhaajien lehti kirjoittaa tänään 31.12.2010 artikkelissaan ”Lehdet: Lääkkeillä tehdyt abortit lisääntyneet” näin:

Vaasa. Lääkkeellisesti tehdyt abortit ovat lisääntyneet jatkuvasti, kertovat sanomalehdet Pohjalainen ja Karjalainen. Asiasta kertoi ensin sanomalehti Karjalainen.

Synnytys- ja naistentautien professori Juha Mäkinen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta muistuttaa Helsingin Sanomille, että myös lääkinnällinen abortti vaatii aina lääkärin lähetteen ja sairaalakäynnin.

Alkuperäisestä uutisesta saattoi saada virheellisesti kuvan, että lääkkeellisen abortin voisi tehdä kotona.

Lääkkeellistä aborttia pidetään usein turvallisempana ja edullisempana kuin kirurgista raskaudenkeskeytystä. Kotiabortit vähentävät myös sairaaloissa toimenpidehuoneiden ja henkilökunnan tarvetta.

Kokonaiskustannuksissa säästetään kuitenkin vain noin kymmenen prosenttia, arvioi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Mika Gissler.

"Lääkkeellisissä keskeytyksissä uusintakäyntejä on enemmän kuin kirurgisissa. Suurin riski on, että raskaus ei keskeydykään, vaan kaavinta joudutaan tekemään joka tapauksessa", Gissler sanoo Pohjalaisessa.

Abortin voi tehdä lääkkeellisesti, jos raskausviikkoja on alle yhdeksän.

Näiden tyyppien mielestä on täysin luonnollista, että puolustuskyvyttömiä pikkulapsia murhataan. He kehittelevät turvallisempia ja edullisempia lastenmurhamenetelmiä, ja he kertovat murhametodien kehittymisestä avoimesti tiedotusvälineissä.

Helsingin Sanomien jutun perusteella lastenmurhaajia ovat:

Helsingin Sanomat

Sanomalehti Pohjalainen

Sanomalehti Karjalainen

Prof. Juha Mäkinen

Turun yliopistollinen keskussairaala

Lääkärikunta

Sairaalat

Keh. pääll. Mika Gissler

Ja tietenkin Suomen kansa ja Suomen päättäjät.

Kaikki perkeleestä sikiäviä lastenmurhaajia. Kukaan ei nosta vastustavaa ääntä lasten murhaamista vastaan. Kaikkien puolesta lastenmurhat saavat jatkua.

Helsingin Sanomien puolesta lasten veri saa valua.

Sanomalehti Pohjalaisen puolesta lasten veri saa valua.

Sanomalehti Karjalaisen puolesta lasten veri saa valua.

Prof. Juha Mäkisen puolesta lasten veri saa valua.

Turun yliopistollisen keskussairaalan puolesta lasten veri saa valua.

Suomen lääkärikunnan mielestä lasten veri saa valua.

Suomen sairaaloiden puolesta lasten veri saa valua.

Keh. pääll. Mika Gisslerin puolesta lasten veri saa valua.

Suomen kansan ja Suomen päättäjien puolesta lasten veri saa valua.

Kukaan ei nouse vastustamaan lasten murhaamista. Kaikki ovat tällä tavalla osallisia lastenmurhiin.

Mihin murhattavien lasten sielut lähetetään?

Missä ovat lasten sielut?

Lasten veri huutaa maasta.

Tämä saastainen saatanalauma, jota kutsutaan Suomen kansaksi, hukkuu ikuiseen helvettiin murhaajina. Myös mikä tahansa ajallinen vitsaus on tämän saatanalauman ansaitsema.

5. Moos. 32:35: ”Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen.”

Room. 12:19: ”Kirjoitettu on: ’Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra’.”

Jumalan kosto on oleva hirmuinen, ja se on tulossa. Murhaajille tulee ikuinen kosto.

Ainoa pelastus on Jeesus Kristus, syntien anteeksiantamus.

Sana viikolle 1/2011

2010-12-31T19:32:00.002+02:00

Luther: Jumalattomat syöstään helvetin syvyyteen

"Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan" (1. Piet. 3:12). Kirjoita tämä lause vahvalla uskolla sydämeesi! Saatpa todeta Herran tuottavan itsellesi rauhaa ja hyvää. Jos voit uskoa, että Jumala ei istu tuolla ylhäällä nukuksissa tai muuanne katsellen ja sinut unohtaen, vaan että hän valvovin, avoimin silmin tarkkaa vanhurskaita, jotka kärsivät väkivaltaa ja vääryyttä, niin miksi valittaisit ja tulisit apealle mielelle sinua kohtaavan vahingon tai murheen tähden, jos kerran hän kääntää puoleesi armolliset silmänsä ja oikeana tuomitsijana ja Jumalana sinua varmasti muistaa sinua auttaaksensa? Tuon silmän minä ostaisin koko maailman rikkauksilla, jopa tuollaisen uskonkin, jos vain sen voisin saada! Ei näet todellakaan ole puutetta hänen tarkkaamisestaan, vaan puute on meidän uskossamme. Lisäksi vielä, apostoli sanoo, hänen korvansa tarkkaavat vanhurskasten rukouksia. Samoin kuin hän katsoo sinuun armollisin, hymyilevin silmin, samoin hän myöskin tarkoin ja avoimin korvin kuulee valituksesi, huokauksesi ja anomisesi. Hän kuuntelee näitä suurella halulla ja mieltymyksellä: niin pian kuin olet ehtinyt suusi avata, kaikki on kuultu ja täytetty.

Mutta apostoli sanoo: "Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan". Hänen silmänsä kylläkin tarkkaavat vanhurskaita, mutta sittenkin hän kasvoillansa katsahtaapi myös tuohon toiseen joukkoon. Se katse ei ole ystävällinen katse, eivätkä ne kasvot ole armolliset kasvot, vaan muoto on tyly ja vihainen: otsa käypi rypyille, nenä nyrpistyy, silmät säkenöivät punaisina hehkuen, aivan niin kuin on vihastuneen ihmisen. Mitä siis nämä Jumalan kasvot tekevät, ja minkä tähden tai missä tarkoituksessa hän katsoo niihin, jotka pahaa tekevät? Eipä todellakaan sen tähden, että hän heitä kuulisi, heitä auttaisi tai antaisi heille siunausta ja onnea heidän pahoihin tekoihinsa, vaan, niinkuin Raamattu edelleen sanoo, "hävittääksensä heidän muistonsa maan päältä". Se on kaamea, hirmuinen lause: sydän sen voimasta varmaankin lysähtäisi maahan kuin ukoniskusta, elleivät jumalattomat niin paatunein sydämin voisi halveksia Jumalan sanaa.

Kaikesta huolimatta tuomio on päätetty: Jumalan kannalta katsoen tämä ei ole mitään leikintekoa, vaan se osoittaa, kuinka täydellisesti hän ottaa huomaansa hurskaat ja tahtoo heidän tähtensä kostaa pahoille, joita kohtaan hän on kääntänyt kasvonsa niin, ettei heitä rangaista ainoastaan tässä ajassa, vaan vieläpä heidän muistonsakin on hävitettävä maan päältä. Hurskaat sen sijaan saavat nähdä vihdoin täällä maan päälläkin lastenlapsistaan siunausta ja kaikkea hyvää, koska ovat peljänneet Jumalaa, pysyneet nuhteettomuudessaan ja sen tähden kärsineet. Vaikka jumalaton joukko hetkisen täällä maailmassa pöyhkeileekin, luullen olevansa niin lujassa asemassa, ettei kukaan voi heitä kumoon kaataa, heidät kuitenkin silloin, kun heidän aikansa on päättynyt, yhtäkkiä niine hyvineen syöstään maan päältä helvetin syvyyteen. Tämän osoittavat Raamatun esimerkit kaikkialla ja myöskin koko maailman alusta-astinen kokemus: Jumala on syössyt kumoon ne, jotka ovat pyrkineet tekemään vain vahinkoa ja jotka suruttomina ja uhmaillen ovat halveksineet Jumalan uhkaamisia ja hänen vihaisia kasvojaan, kunnes heidän on ollut pakko kokea se ja sen tähden joutua tuhon omiksi.

Tämä on se kristittyjen lohdutus, jolla heidän on kärsiessään vahvistettava uskoaan: he ovat Jumalan armokatseen alla hänen kääntäessään silmänsä ja korvansa heidän puoleensa, mutta vihastunein kasvoin hän katsoo heidän vihollisiaan ja solvaajiaan: hän yhtyy leikkiin, ja heidän on joko lakattava tai kukistuttava. Varmasti niin käypikin; kenenkään ei tarvitse elää kauan, ennen kuin saa itsessään ja muissa kokea tämän sananlaskun totuuden: Oikea asia voittaa. Meiltä vain puuttuu uskoa: emme jaksa odottaa tuota vähäistä hetkeä, ja meistä tuntuu siltä, kuin se viipyisi liian kauan ja että meidän käy aivan onnettomasti. Itse asiassa se ei kestä ensinkään kauan: hyvin sinä jaksat kärsivällisesti odottaa, kunhan vain voit uskoa Jumalaan; vihollisellesi hän antaa tosin vähän odotusaikaa hänen kääntymisekseen, mutta itse asiassa hänen hetkensä on kuitenkin määrätty, jopa se on käsillä, ja sitä hän ei pääse pakoon, jos se yllättää hänet parannukseen kääntymättömänä.

Sana viikolle 52/2010

2010-12-26T11:04:00.002+02:00

Luther: Oikeat opetuslapset pysyvät Jumalan sanassa

"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 8:31 - 32). Herra ottaa tässä saarnan aiheeksi petolliset ja tosi opetuslapset. Hän sanoo: Monet kuulevat evankeliumin ja pysyvät siinä, koska se hyödyttää heitä, niin että he saavat siitä rahaa, tavaraa ja kunniaa; kukapa ei niin tekisi? Minulla on kahdenlaisia opetuslapsia. Toiset uskovat minuun, kun he kuulevat evankeliumia, he ylistävät sitä ja sanovat: se vasta on oikea totuus. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, ovatko he pysyväisiä. Toiset taas sen kuulevat, mutta tiukan tullen he sanovat: en tiedä, täytyykö siitä tai siitä luopua evankeliumin tähden? Harvat näistä kestävät ristin ja vainon aikana evankeliumissa. Missä sitten ovat ne, jotka silloin pysyvät? Herra sanoo: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapseni". Minun oppini ei ole sellainen, että aletaan vain uskoa ja suuresti kehua evankeliumia. Pianhan sitä onkin alettu, mutta missä ovat ne, jotka pysyvät ja kestävät, niin että ovat kärsivällisiä ja ajattelevat: käyköön minulle niin kuin Jumala tahtoo; ellen ole terve, niin tullen sairaaksi, ellen ole rikas, pysynen köyhänä, kuollenpa tai elänen, niin pysyn kuitenkin Kristuksen tykönä. Mielelläsi tosin tahtoisit uskoa Kristukseen, mutta kun sen tähden täytyy jotakin kärsiä, niin usko on tiessään. Monet tosin tulevat kristityiksi ja alussa pitäytyvät lujasti evankeliumiin, mutta sitten he taas lankeavat siitä. Mutta ne, jotka pysyvät evankeliumissa, ovat oikeita opetuslapsia, muut ovat valeveljiä.

Minkä palkan ja lohdutuksen ne sitten saavat, jotka ovat pysyväisiä? He löytävät oikean Jumalan ja saavat voiman pysyä Jumalan sanassa; niin he ovat Kristuksen opetuslapsia ja tulevat tuntemaan totuuden. Hän sanoo: Minä tahdon ilmaista teille puhtaan totuuden, niin että saatte tuntea, että minun lupaukseni, jonka olen antanut teille, on toteutuva. Tässä eroavat toisistaan väärät ja tosi opetuslapset. Väärät kuulevat Jumalan sanan, mutta eivät pysy siinä eivätkä kestä vaaraa, he pelkäävät tavaransa, rauhansa ja asuntonsa tähden eivätkä tahdo kärsiä mitään; siksi he eivät saakaan hengellistä lohdutusta. Tällaisia ovat valekristityt, jotka aina ovat kuulemassa ja oppimassa, mutta eivät milloinkaan tule totuuden tuntoon. He tosin oppivat latelemaan sanat, mutta heidän sydämensä ei tajua niitä; he pysyvät sellaisina kuin ovat, eivätkä maista, kuinka uskollinen ja luotettava Jumala on. Sen tähden Kristus tahtoo tässä sanoa: Jos lujasti pysyt minun sanassani, niin pysyt minun oikeana opetuslapsenani. Se tekee sinut oikeaksi opetuslapseksi, jos et ainoastaan tiedä, opi, lue ja kuule sitä, vaan myös olet saanut sen tuntea.

Kristuksen oikeat ja väärät opetuslapset eroavat siis toisistaan siinä, että väärät tosin alkavat, mutta luopuvat sitten, oikeat pysyvät kaidalla tiellä, nimittäin Jumalan sanassa. He sanovat: minä en tiedä neuvoa, Jumala auttakoon, kaikki on yksin hänen kädessänsä, hän on luvannut sanoen: pysykää lujina, minä tahdon pitää teidät yllä. Kun nyt olet päässyt ahtaasta portista, olet myös oppiva pysymään Jumalan sanassa, ja se on tekevä sinut oikeaksi opetuslapseksi ja vapaaksi. Väärät opetuslapset eivät saa tätä kokea; he eivät tiedä, mikä totuus on. Totuus ei näet ole ainoastaan siinä, että kuulemme Kristusta tai osaamme puhua hänestä, vaan siinä, että myös sydämessämme uskomme Kristuksen tahtovan vapahtaa ja päästää meidät synnistä, kuolemasta ja helvetistä; se tekee oikeaksi kristityksi.

Sana viikolle 51/2010

2010-12-17T22:05:00.003+02:00

Luther: Onhan minulla Isä, joka ei jätä minua

"Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani" (Joh. 16:32). Näillä sanoilla Kristus tekee tiettäväksi, mihinkä hän aina on turvansa pannut. Hänellä on tänä viimeisenä hetkenä tykönään pienoinen joukko, ja kuolema on jo hänen silmiensä edessä. Hän näkee jo köydet ja kahleet, joilla hänet sidotaan, sekä kaikki valmiina häntä kiinniottamaan, päälle päätteeksi hän näkee, kuinka nämä hänen harvat opetuslapsensa hänet jättävät. Kuitenkin hän lohduttautuu: Vaikka koko maailma on minua vastaan ja tämäkin pieni joukko minut jättää, en tahdo kuitenkaan lannistua, sillä minulla on vielä Isä kanssani. Nämä ovat jaloja ja Kristuksen persoonalle hyvin soveltuvia sanoja. Kuka kristitty voisi hänen perässänsä sanoa nämä sanat? Itsekunkin pitäisi olla asiastaan niin varma, että hän voisi sanoa: Hyvä on; vaikka kaikki ihmiset minut jättäisivät, niin on kuitenkin Isä minun kanssani. Minua kuitenkin ihmetyttää, missä sellaisia sanoja ilman itkua, nyyhkytystä ja huokausta voitaisiin lausua, koskapa itse Kristuskin on joutunut sellaisen viheliäisyyden eteen, että koko maailma, vieläpä hänen rakkaimmat ystävänsäkin olivat jättämässä hänet.

Hänen on tosi ihmisenä täytynyt tuntea luonnollista tuskaa nähdessään omiensakin kaihtavan häntä ja hajautuvan, niin ettei ketään jäänyt olemaan hänen kanssaan, niinkuin hän Psalmeissa valittaa: "Jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua" (Ps. 31:12), "minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana" (Ps. 38:12). Hän on paljon syvemmin kuin me tuntenut sen surkeuden, mitä niin yksinään ja hyljättynä oleminen on; epäilemättä se on tuottanut hänelle kovia tuskia ja pusertanut esiin kuumia kyyneleitä. Jos joku koettaisi olla niin yksin, kaikkien ihmisten hylkäämänä, niidenkin, jotka ovat hänen läheisiänsä, hän tajuaisi tästä jotakin.

Konstanzissa poltettiin pyhä Johannes Huss (saatammehan kunnialla nimittää häntä pyhäksi), ja minua on usein suuresti ihmetyttänyt, kuinka hän on voinut niin lujasti vastustaa koko maailmaa, paavia, keisaria ja kaikkia neuvoston jäseniä, kun hänellä ei ollut yhtään ihmistä puolellaan, vaan jokainen tuomitsi ja kirosi hänet. Etkö luule, että hänen vankilansa hänestä usein oli ahdasta ahtaampi? Hänen on varmaankin täytynyt lohduttautua juuri tällä samalla lauseella, jolla Kristus tässä lohduttautuu: Minä olen yksin, enkä kuitenkaan ole yksin, sillä Isä on minun kanssani. Kipeätä tekee ja sydäntä haavoittaa, kun ihminen yhtäkkiä kadottaa kaikki ystävänsä, joilta hän on odottanut kaikkea hyvää. Millainen olisikaan ollut apostolien mieli, jos Kristus olisi luopunut heistä ja hetkeksi jättänyt heidät hätään! Jos minä itse alkaisin, Jumala sen estäköön, luopua omaisistani tai en pitäisi yhtä heidän kanssansa, mikä repiminen ja raastaminen siitä syntyisikään!

Kristus ei siis suotta mainitse tätä sanaa, sillä se on epäilemättä lähtenyt suuresta sydämen ahdistuksesta. Hänen on ollut raskasta ja katkeraa irtaantua niin kaikista ihmisistä ja sanoa: Hyvä on, minun täytyy teihin tyytyä ja kärsiä, että te jätätte minut niin yksinäni, mutta luopukoot; omat ystäväni, apostolit ja koko maailma, kaikki, jotka luopua tahtovat, en minä silti ole yksinäni, sillä minulla on Isä, joka ei jätä minua, vaikkapa minä hänen minulle antamansa sanan ja käskyn mukaan kärsinkin ja kuolen.

Sana viikolle 50/2010

2010-12-10T02:40:00.002+02:00

Luther: "Minä" Kristuksesta erotettuna kuuluu kuolemalle ja helvetille

"Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa" (Gal. 2:20). Kuulostaa siltä kuin Paavali puhuisi omasta henkilöstään. Sen vuoksi hän heti oikoo asian sanomalla: "en enää minä", toisin sanoen: Minä en enää elä omassa henkilössäni, vaan Kristus elää minussa. Henkilö tosin elää, mutta ei itsestään eli tähän henkilöön katsoen. Mutta kuka on tuo "minä", josta hän puhuu? Tämä "minä" on se, jolla on laki ja jonka pitää tehdä tekoja ja joka on henkilö sekin, mutta erotettu Kristuksesta. Paavali hylkää tämän "minän", koska "minä" Kristuksesta erotettuna henkilönä kuuluu kuolemalle ja helvetille. Sen vuoksi hän sanoo: "en enää minä, vaan Kristus elää minussa". Hän on se minun ilmentymäni, joka kaunistaa uskoni, niinkuin väri tahi valo kaunistaa seinän. Näin karkealla tavalla tämä seikka on esitettävä; jos näet asia hengellisellä tavalla esitettäisiin, me emme saattaisi käsittää, että Kristus on meissä ja jää meihin olemaan niin välittömästi ja likeisesti kuin valo tahi valkea väri seinään. Se Kristus, sanoo hän, joka näin on minussa ja minuun sidottuna ja pysyy minussa, on se, joka elää minussa sitä elämää, jota minä elän, jopa se elämä, jota minä näin elän, on juuri Kristus. Kristus ja minä olemme siis nyt tässä suhteessa yhtä.

Mutta minussa elävä Kristus hävittää lain, tuomitsee synnin ja surmaa kuoleman, koska niiden hänen läsnäollessaan välttämättä täytyy kadota. Onhan Kristus iankaikkinen rauha, viihdytys, vanhurskaus ja elämä, ja häntä pitää lain kauhujen, synkkämielisyyden, synnin, helvetin ja kuoleman väistyä. Minussa asuva ja elävä Kristus ottaa pois ja nielee kaiken minua vaivaavan ja ahdistavan onnettomuuden. Tämä Kristuksen minussa asuminen saa aikaan sen, että minä pääsen vapaaksi lain ja synnin kauhuista, minut riisutaan vanhasta olostani ja siirretään Kristukseen ja hänen valtakuntaansa, joka on armon, vanhurskauden, rauhan, ilon, elämän, autuuden ja iankaikkisen kunnian valtakunta. Mutta siinä valtakunnassa eläessäni mikään onnettomuus ei voi minua vahingoittaa.

Ja kuitenkin — ulkopuolelle jää vanha ihminen, lain alaiseksi. Vanhurskauttamiseen katsoen Kristuksen ja minun pitää kuitenkin olla mitä likeisimmin toisiimme yhdistyneinä: hän elää minussa ja minä hänessä, — on tosiaankin ihmeellistä puhua näin! Mutta kun hän elää minussa, on kaikki se, mikä minussa on armoa, vanhurskautta, elämää, rauhaa ja autuutta, Kristuksen omaa, ja kuitenkin se on minun omaani uskossa tapahtuvan kiinteän yhdeksiliittymisen voimasta, jossa meistä tulee aivan kuin yksi ruumis hengessä. Kun siis Kristus elää minussa, on välttämättömästi hänen mukanaan saapuvilla armo, vanhurskaus, elämä ja iankaikkinen autuus, — loitolla ovat laki, synti ja kuolema.

Näin Paavali pyrkii repimään meitä kerrassaan irti itsestämme, laista ja teoista ja siirtää meidät itse Kristukseen ja Kristuksen uskoon, niin ettemme vanhurskautusopin kysymyksessä ollen ottaisi huomioon mitään muuta kuin armon ja että erottaisimme sen mahdollisimman kauaksi laista ja teoista, joiden tällä kohdalla pitää olla loitolla.

Sana viikolle 49/2010

2010-12-05T09:43:00.002+02:00

Luther: Kristittyä mikään ei voi vahingoittaa, koska Jumala on hänen ystävänsä.

"Jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut" (Room. 5:10). Herra Jeesus on sovittanut meidät Jumalan kanssa. Syntiemme tähden me emme voineet itse hankkia Jumalalta mitään hyvää. Mutta nyt ne ovat poissa Kristuksen kuoleman kautta. Sen tähden tiedämme, ettei Jumala enää ole meille vihainen. Hän on nyt meidän ystävämme, jopa rakas Isämme. Mitä tällaisesta sovituksesta on seurauksena? Se että me iloitsemme armollisesta, ystävällisestä Jumalasta, joka on itse rakkaus, ylistämme häntä sekä luotamme häneen kaikkinaisessa hädässä ja kiusauksessa. Kun meillä nyt on Jumala ystävänä, mikä voisi meitä vahingoittaa? Mikä murehduttaa tai huolestuttaa? Synti on pyyhitty pois, Jumala on meihin leppynyt, Kristus Isänsä oikealla puolella pitää meistä huolen. Vaikka kuolema tuleekin ja surmaa meidät ajallisesti, me tiedämme kuitenkin Kristuksen herättävän meidät iankaikkiseen elämään. Käyköön siis kristityille, jotka totisesti uskovat Kristukseen, täällä maan päällä kuinka hyvänsä, heidän tulee kuitenkin olla iloiset hengessä, ylistää taivaallista Isäänsä, luottaa hänen rakkauteensa ja armoonsa ja uskoa itsensä hänen suojaansa. Tämä tulee meidän osaksemme sen sovituksen tähden, joka on tapahtunut Kristuksen kuoleman kautta.

Tähän luottaen pyhä Paavali nyt sanoo yllä olevat sanansa. On kuin hän tahtoisi sanoa: Jos Jumala on niin rakastanut sinua, että hän on tehnyt sinut vanhurskaaksi Kristuksen veren kautta, ja sinä sydämestäsi uskot, että syntisi on hänen tähtensä sinulle annettu anteeksi, ja kun myös hänen tähtensä olet vanhurskas ja Jumalalle otollinen, niin sinun tulee nyt rohkeasti toivoa, että hän vastedeskin on varjeleva sinut iankaikkisesta vihasta ja kuolemasta ja tekevä sinut autuaaksi. Kristus ei näet ole ainoastaan antautunut kuolemaan sinun edestäsi, hän on myös käyttänyt elämänsä ja voittonsa sinun hyväksesi

Oi jospa oikein voisimme sydämeemme sulkea tämän lohdutuksen! On suuri ja ihana asia, että Kristus on kuollut syntisten edestä. Tämän kuoleman kautta me olemme vapahdetut synnistä. Kun nyt Herramme Kristuksen kuolema on niin suureksi hyödyksi meille, eikö sitten meillä pitäisi olla hyötyä hänen elämästäänkin? Kun hän on meidän tähtemme kuollut ja hänen kuolemansa on koitunut meidän parhaaksemme, niin hän on totisesti käyttävä myös elämäänsä, jota hän nyt elää, meidän hyväksemme, niin että me varjellumme armossa, saamme suojan perkelettä ja maailmaa vastaan ja lisäännymme uskossa päivästä päivään. Näemmehän, kuinka rakkaat apostolit kaikkialla viittaavat Herramme Kristuksen riemulliseen ylösnousemukseen, että me sillä lohduttautuisimme ja toivoisimme, ettei hän hylkää meitä, vaan että hän on astunut taivaisiin juuri antaakseen meille lahjoja ja hallitakseen armollisesti kristityitänsä ja ylläpitääkseen heitä kaikenlaisissa kiusauksissa. Tähän lohdutukseen pyhä Paavalikin tässä viittaa, tahtoen, ettemme antaisi Jumalan vihan ja kuoleman tehdä itseämme arkamielisiksi, koska Jumala on osoittanut rakkautensa meitä kohtaan, kun me vielä olimme syntisiä, ja on antanut Poikansa kuolla meidän edestämme. Kun hän nyt on antanut meille tämän suurimman aarteen, kun me vielä olimme syntisiä, kuinka paljon lisää hän tahtookaan antaa meille nyt, kun me olemme tulleet armoon ja Kristuksen kuoleman kautta vanhurskaiksi synnistä? Ja vielä on meidän Herramme Kristuksen elämästä oleva se hyöty, että me tulemme täydesti autuaiksi, koska meillä hänen elämänsä kautta on myös voitto iankaikkisesta kuolemasta ja helvetistä. Rakasta siis sydämestäsi Jumalaa, joka niin määrättömästi on rakastanut sinua, kun sinä vielä olit syntinen, ja luota häneen. Poikansa Kristuksen tähden hän on sinut ylläpitävä eikä ole antava sinun sortua, vaan antaa sinulle iankaikkisen elämän. Tällainen usko on ylevintä jumalanpalvelusta.

Sana viikolle 48/2010

2010-11-28T22:20:00.002+02:00

Luther: Kristus on voimakkain lohdutus

"He olivat sinun, ja sinä annoit heidet minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin" (Joh. 17:6). Tämän rakas Herramme puhuu meidän heikon uskomme lohdutukseksi ja vahvistukseksi. Mitä hän tässä sanoo, sen hän sanoo siksi, että meidän sydämemme, joka aina säikkyy ja vapisee Jumalan edessä, olisi rohkea, iloisesti katsoisi häneen, luottavasti rientäisi hänen tykönsä ja kestäisi hänen edessänsä. Tätä pelkoa ei näet kukaan maan päällä voi voittaa; kun ihminen oikein ajattelee Jumalaa, niin hänen sydämensä säikähtyy ja hän tahtoisi karata maailmasta, jopa hän tulee araksi ja pelokkaaksi heti, kun hän kuulee Jumalaa mainittavankin. Omatunto nimittäin tuntee ja tietää, että Jumala on syntisille vihainen ja tahtoo tuomita heidät ja ettei kukaan voi paeta Jumalan vihaa. Siksipä Kristuksen täytyykin voimakkaasti saarnata sitä vastaan ja painaa sydämeen suloisia ja lohdullisia sanoja poistaakseen raskaat ja hirveät ajatukset ja kuvaillakseen Isää niin suloisesti kuin sydän suinkin saattaa toivoa. Kuulkaamme sen tähden tarkoin näitä sanoja ja kätkekäämme ne sydämiimme sielujemme terveydeksi ja lohdutukseksi.

"He olivat sinun", hän sanoo, toisin sanoen: joka kuulee sanan, avaa sydämensä ja korvansa ja antaa ilmoituksen kaikua niihin, hän ei enää kuulu maailmalle, vaan minulle. Koska nyt on varmaa, että he ovat minun ja minä olen heidän Herransa, Mestarinsa ja Vapahtajansa, niin on yhtä varmaa, että he ovat sinun, jopa he eivät ole sinun ainoastaan nyt, vaan he ovat olleet sinun alusta alkaen ja ovat sinun kauttasi tulleet minun tyköni. Näin tämä yksi ainoa sana ottaa pois kaiken vihan ja kaiken, mitä hirmuista voidaan ajatella taivaassa ja maan päällä, ja avara taivas täynnä armoa ja siunausta levittäytyy sinun ylitsesi. Jos sinä pysyt Herrassa Kristuksessa, niin totisesti kuulut siihen joukkoon, jonka Jumala alusta on valinnut omiksensa, muutoin et tätä ilmoitusta kuulisi ja hyväksyisi.

Kas näin poistuu kerrassaan tuo suuri armovalitsemusta koskeva ahdistus ja kaikki kiista, jolla muutamat vaivaavat itseänsä niin kovin, että tulevat hulluiksi, saamatta kuitenkaan aikaan muuta, kuin että antavat perkeleelle tilaisuuden syöstä heidät epätoivon kautta helvettiin. Kaikki sellainen riita ennaltavalitsemuksesta ja sen pohtiminen on näet totisesti perkeleestä, sillä sitä, mitä Raamattu valitsemuksesta puhuu, ei ole pantu sinne murehduttamaan ja peljättämään vaivaisia, ahdistettuja sieluja, jotka tuntevat syntinsä ja mielellänsä niistä vapautuisivat, vaan pikemminkin heitä lohduttamaan. Saat olla varma siitä, ettei maan päällä ole voimakkaampaa lohdutusta kuin se, minkä Kristus itse tässä sinulle antaa, nimittäin että sinä olet Jumalan oma ja hänen rakas lapsensa, jos hänen sanansa miellyttää sinua ja sinun sydämesi taipuu hänen puoleensa. Kun Kristus on ystävällinen sinua kohtaan ja lohduttaa sinua, niin lohduttaa sinua Isä Jumala itse. Sen tähden sinulla ei ole vihaista Jumalaa; se että hän on lahjoittanut sinut Herralle Kristukselle, todistaa hänen isällisestä rakkaudestaan ja armostaan sinua kohtaan. Pysy sinä siinä äläkä anna uskotella itsellesi mitään muuta kuin mitä hän itse ilmoittaa sinulle Kristuksen sanan kautta. Sen tähdenhän hän on juuri ilmoittanut itsensä, että sinä oppisit tuntemaan hänet hänen sanassaan ja tietäisit hänen tahtonsa sinun autuuteesi nähden.

Sana viikolle 47/2010

2010-11-21T23:18:00.002+02:00

Luther: Ensimmäisistä ja viimeisistä

"Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi" (Matt. 19:30). Meidän on soveltaminen näitä kahta sanaa, "viimeiset" ja "ensimmäiset", kahtaalle, ensiksi Jumalan edessä ja toiseksi ihmisten edessä. Niiden, jotka ovat ensimmäisiä ihmisten edessä, toisin sanoen niiden, jotka itse arvostelevat ja sallivat muidenkin arvostella itsensä Jumalan edessä lähimmiksi ja ensimmäisiksi, käypi Jumalan edessä aivan päin vastoin: he ovat hänen edessänsä viimeiset, kaikkein kaukaisimmat; mutta myös niiden, jotka ovat ihmisten edessä viimeiset, toisin sanoen niiden, jotka itse arvostelevat ja sallivat muidenkin arvostella itsensä kaukaisimmiksi ja viimeisiksi Jumalan edessä, käypi Jumalan edessä päin vastoin: he ovat Jumalan edessä kaikkein läheisimmät, ensimmäiset. Ken siis tahtoo olla turvattuna, ojentautukoon tämän lausuman mukaan: "Joka itsensä ylentää, se alennetaan", sillä tässä on kirjoitettuna: ihmisten edessä ensimmäinen on Jumalan edessä viimeinen, ja ihmisten edessä viimeinen on Jumalan edessä ensimmäinen.

Tämä evankeliumi ei kuitenkaan puhu ensimmäisistä ja viimeisistä näiden sanojen tavallisessa merkityksessä, siitä, kuinka maailman silmissä korkeat eivät ole mitään Jumalan silmissä. Se tarkoittaa niitä, jotka kuvittelevat olevansa Jumalan edessä joko ensimmäiset tai viimeiset, ja kohdistuu siis erikoisen eteviin ihmisiin, jopa panee suurimmatkin pyhät kauhistuksiin; siksipä Kristus sen myös apostoleillensa kertoo. Tässä nimittäin voi käydä sillä tavalla, että joku on maailman silmissä köyhä, heikko, halveksittu, vieläpä kenties kärsii jotakin Jumalan tähden, niin ettei ensinkään näytä siltä, että hän jotakin olisi, ja kuitenkin hän on salaisesti, sydämessänsä, täynnä itseensä mielistymistä: hän kuvittelee olevansa Jumalan silmissä ensimmäinen, mutta juuri siten onkin viimeinen; toisaalta taas toinen ehkä on niin epätoivoinen ja arkamielinen, että luulee olevansa Jumalan silmissä viimeinen, vaikkakin hänellä maailman silmissä on rahaa, kunniaa ja omaisuutta, ja on juuri siten ensimmäinen.

Saatamme myös todeta kaikkein etevimpien pyhien juuri tällä kohdalla olleen pelkomielellä. Samoin, kuinka moni juuri tällä kohdalla onkaan langennut ihanasta hengellisestä asemastansa! Daavid valittaa: "Niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niin on sieluni minussa" (Ps. 131:2), ja samoin eräässä toisessa kohdassa: "Älköön ylpeyden jalka minua tallatko" (Ps. 36:12). Niin ikään Paavali sanoo muun muassa: "Etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin" (2. Kor. 12:7). Epäilemättä monet niistä, jotka ovat langenneet, ovat joutuneet sellaisen inhan, salaisen mielen lumoihin, että ovat suruttomina ajatelleet: Nyt olemme lähellä, ei hätää mitään, me tunnemme Jumalan, me olemme tehneet monenmoista! Eivät oivaltaneet tehneensä itsensä ensimmäisiksi Jumalan edessä. Huomaapa, miten Jumala antoi Daavidin langeta!

Kuinka täytyikään Pietarin langeta! Onpa siis varsin tarpeellista meidän aikanamme saarnata tätä evankeliumia niille, jotka nyt evankeliumin tuntevat, minulle ja minunlaisilleni, jotka taidamme opettaa ja ojentaa koko maailmaa, ollen siinä käsityksessä, että me olemme lähimpänä ja olemme itseemme syöneet Jumalan Hengen sulkineen, luineen päivineen. Mistä nimittäin johtuu se, että jo nyt syntyy niin monta lahkokuntaa, toisen takertuessa tähän, toisen tuohon evankeliumin kohtaan? Varmastikin siitä, että kukaan ei usko tämän lausuman "ensimmäiset ovat viimeiset" kohdistuvan häneen itseensä tai koskevan häntä itseään; tai jos se koskeekin heitä, he ovat suruttomia ja vailla pelkoa, itsensä ensimmäisiksi uskoen. Sen tähden täytyykin heille tapahtua tämän lausuman mukaisesti: heistä tulee viimeiset; mutta yhä jatkuvasti he Jumalaa ja hänen sanaansa vastaan tähdentävät moista häpeällistä, pilkkaavaa oppiansa.

Sana viikolle 46/2010

2010-11-12T17:50:00.002+02:00

Luther: Evankeliumissa kristityllä on kaikki

"Minä kiitän Jumalaani aina teiden tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa" (1. Kor. 1:4). Näin apostoli ylistää korinttolaisilleen evankeliumin virkaa, että he todellakin pitäisivät sitä kallisarvoisena. Ja hän tekee sen esittäen itsensä esimerkiksi: hän itse omasta puolestaan kiittää Jumalaa heidän tähtensä, heitä sitäkin enemmän kiitollisuuteen herättääksensä. Muistelkoot toki, millaisia he olivat ennen ja mitä he nyt evankeliumin kautta ovat saaneet! Kavahtakoot saamansa armon unohtaen jälleen joutumasta entiseen sokeuteensa! Sen tähden hän sanoo: "Te olette nyt saaneet sen armon, että kaikessa olette rikastuneet hänessä", nimittäin kaikessa siinä, mikä kuuluu tulevaan elämään — evankeliumin tarkoitus ei ole tehdä ihmisiä rikkaiksi täällä maailmassa —, "niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa", ettekä te tarvitse mitään muuta kuin tämän ainoan, nimittäin sen, että Herra itse saapuu. Juuri se teidän vielä on saatava. Sen tulemista odotellessanne eläkää siitä armosta ja niistä lahjoista, joissa te kaikin tavoin olette rikastuneet, kunnes teidät kerran vapahdetaan tästä maailman syntisestä, ilkeästä elämästä ja kaikista sen tuskista. Tämä tietäkää ja kiittäkää Jumalaa siitä, ettei teidän ole tarvis tavoitella muita, parempia tai suurempia lahjoja, ikään kuin teillä vielä ei olisi kaikkea, mikä teillä pitää olla.

Mietipä toki itse, mitä parempaa voitaisiin omistaa tai halata kuin se, mitä kristityllä evankeliumissaan ja uskossaan on! Niiden kauttahan hän on varma siitä, että synti hänelle kasteessa annettiin anteeksi ja hänet siinä puhtaaksi pestiin, Jumalan edessä vanhurskaaksi ja pyhäksi julistettiin ja siten myöskin jo Jumalan lapseksi ja iankaikkisen elämän perilliseksi julistettiin. Ja vaikka hänellä tosin vielä on heikkoutta ja syntiä ja hän niitä tuntee, jopa vaikka hän pikaistuksissaan olisi langennutkin, hän voi antaa lähimmäisensä jälleen itseänsä rohkaista, itsensä päästää synnistä ja Jumalan sanalla ja sakramentin antamisella itsensä lohduttaa ja vahvistaa. Hän saattaa edelleen hädässään avuksihuutaen rukoilla, ja hänellä on se varma lupaus, että Jumala tahtoo häntä kuulla ja auttaa. Niin, voiko ihminen enempää halata tai mitä enempää hän tarvitsee kuin sen, että tietää kasteen kautta olevansa Jumalan lapsi ja omistavansa Jumalan sanan lohdutukseksi ja väkevyydeksi heikkoutta ja syntiä vastaan? Luuletko vähäiseksi rikkaudeksi ja aarteeksi sen tietämistä ja omistamista, että Jumala itse puhuu kanssasi ja ulkonaisen viran välityksellä sinussa vaikuttaa, opettaa, kehoittaa, lohduttaa, tulee avuksesi, jopa antaa sinulle lopullisen voiton perkeleestä, kuolemasta ja kaikesta maailmallisesta vallasta? Suuri rikkaus ja kallis aarre on se, että ollaan varmoja Jumalan sanasta eikä epäillä sen olevan Jumalan sanaa. Tämä voi lohduttaa sydäntä ja sen säilyttää.

Meidän on siis nyt syystäkin mitä syvimmin kiittäminen Jumalaa siitä suuresta armosta ja lahjasta, että meillä jälleen on valo niin Raamatun käsittämiseen kuin kaikkien asioiden ymmärtämiseen. Voi kuitenkin käydä ja valitettavasti onkin käyvä samoin kuin kävi korinttolaisten keskuudessa. Apostoli kehoittaa siis meitä pysymään Jumalan armon ja lahjan tuntemisessa kiitollisina ja, koska me näiden kautta olemme niin rikkaat ja niin autuaiksi tehdyt, ettei meiltä enää mitään puutu, tästä lähin ainoastaan odottamaan, että Herra sen, minkä hän on meille luvannut ja jo uskossa lahjoittanut, tulemisellansa ilmeisenä asettaisi meidän nähtäväksemme.

Sana viikolle 45/2010

2010-11-07T06:24:00.002+02:00

Luther: Kristuksen valtakunta aistimaailman ulkopuolella

"Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon" (Jes. 65:17-18). Nämä uudet taivaat ja uuden maan Jumala on jo luonut; kuitenkaan emme vielä näe niitä lihamme tähden, jossa elämme. Nyt on huomattava, että Kristuksen valtakunta on ulkopuolella näitä taivaita ja tätä maata. Tästä johtuu, että kaikki niihin sisältyvä ulkonainen kuuluu ainoastaan tähän elämään, jossa me nyt olemme lihamme tähden. Sillä Kristuksen valtakunta ei ainoastaan ole näiden taivaitten vaan kaiken aistimaailman ulkopuolella. Niin kauan kuin siis pukunamme on tämä liha, me vaellamme kuin vangit: mitä tahdomme, sitä emme tee, ja mitä teemme, sitä emme tahdo, niinkuin pyhä Paavali valittaa (Room. 7). Sillä sellaiset me luontomme puolesta olemme; niin kauan kuin elämme, me saamme tuta syntiä, kuolemaa ja helvettiä.

Kristuksen valtakunta on jotakin aivan toista. Sen, joka siihen tahtoo päästä, täytyy välttämättä luopua kaikesta tuntemisesta ja astua koko aistimaailman ulkopuolelle. Aistimien mukaan ei saa arvostella. Jos siis omatunto syyttää sinua synnin tähden ja asettaa Jumalan vihan silmiesi eteen ja jos se tempaa Kristuksen, lunastajasi, pois sinulta, niin älä siihen suostu. Päin vastoin sinun on vastoin ajatuksiasi päätettävä, että Jumala ei ole vihainen ja että sinua ei ole tuomittu. Sillä Raamattu sanoo, että Kristuksen valtakunta on ulkopuolella aisteja, ja meidän sydämemme tulee olla rauhassa ja varma elämästä, sillä se on oleva Kristuksen kanssa taivaassa.

Tämä on se ilo, josta Jumala puhuu tässä profeetan kautta. Me saamme sitä myös maistaa, kun uskomme. Mutta se on ainoastaan "hengen esikoislahja" (Room. 8:23) ja esimaku Kristuksen valtakunnasta, joka tuo mukanaan sen uskon varmuuden, että sinä juuri silloin, kun tunnet syntisi, saat sanoa, että sinun syntisi ovat sinulle annetut anteeksi Jeesuksen Kristuksen, sinun Herrasi, kautta, johon sinä uskot. Ja tätä hengen esikoislahjaa saa se tuntea, joka ollessaan jonkin raskaan ja väkevän kiusauksen alaisena ja jo lähellä toivottomuutta ja kuolemaa, voi vahvistaa itseänsä Pyhän Hengen kautta sillä, että hänen syntinsä ovat hänelle anteeksi annetut. Sillä tavoin hän sammuttaa ja voittaa pahan tuliset nuolet, ettei synti saisi häntä kokonansa niellä.

Tätä hengen esikoislahjaa me saamme tuntea siinä määrin kuin Kristuksen valtakunta on meissä. Nyt vielä, synnin valtakunnassa, toisin sanoen meidän lihallisessa mielessämme, kaikki on päin vastoin. Siinä näkyy kuolema ilman elämää, sana ilman armoa, laki ilman täyttämystä. Mutta nämä ovat kuoleman kauheita hirmukuvia, jotka väikkyvät silmiemme edessä niin kauan kuin tässä lihassa elämme. Hengen esikoislahja voittaa kuitenkin nämä hirmukuvat, koska se opettaa meitä lakkaamatta katsomaan Kristukseen, joka kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan on saanut riemuvoiton kuolemasta, helvetistä ja perkeleestä.

Sana viikolle 44/2010

2010-10-31T21:07:00.002+02:00

Luther: Pelastumme vain Herran laupeuden kautta

"Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (Joel. 2:32). Koko autuutemme on kätkettynä tähän lauseeseen. Se on ymmärrettävä yksinkertaisesti ja sananmukaisesti. "Pelastuu", profeetta sanoo, se merkitsee: vapautuu synnistä, kuolemasta ja helvetistä, on tunkeutuva tämän elämän viheliäisyydestä iankaikkiseen elämään. Tätä pelastusta ei suorita kukaan muu kuin Pyhä Henki, joka on vuodatettu kaiken lihan päälle, mihin profeetta edellä on viitannut ja mistä seuraa, että Herran nimeä huudetaan avuksi. Sanalla sanottuna tässä on kysymys samasta, mitä pyhä Paavali kaikkialla teroittaa, että ihminen tulee vanhurskaaksi ainoastaan uskon kautta ilman lain tekoja.

Herran nimen avuksi huutaminen on näet aivan samaa kuin usko, niinkuin pyhä Paavali on sen ihanasti selittänyt: "Kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?" (Room. 10:14 - 15). Tähän esitykseensä hän on lyhyesti sisällyttänyt koko autuutemme. Ensinnäkin on välttämätöntä, että lähetetään sellaisia, jotka julistavat evankeliumia. Tätä lähettämistä seuraa kuuleminen, kuulemisesta tulee usko, uskoa seuraa avuksi huutaminen, avuksi huutamista pelastuminen. Näin Kristuksen valtakunta ei ole mitään muuta kuin Jumalan sanalle rakentuva uskon valtakunta. Me emme näet saa autuuttamme omien voimiemme, ansiomme tai vanhurskautemme kautta vaan Jumalan laupeuden kautta, hänen, joka meitä on rakastanut, niinkuin pyhä Paavalikin sanoo, kun me vielä olimme hänen vihollisiaan, ja on lähettänyt Pyhän Hengen meidän sydämiimme vaikuttamaan Jumalan nimen avuksihuutamista.

Profeetta puhuu Herran nimen avuksi huutamisesta, koska emme tässä elämässä voi nähdä Herraa kasvoista kasvoihin; täällä on uskon valtakunta. Meidän rikkautemme perustuu yksin Jumalan nimeen, se on Jumalan sanaan, jota me kuulemme. Enempää meillä ei ole Jumalasta ennen kuin kuolemme, jolloin saamme nähdä Herran kasvoista kasvoihin.

Vielä meidän on tässä huomattava tuo sana "jokainen". Se ei näet pane rajoitusta eikä sulje ketään sen pelastuksen ulkopuolelle, jonka Jumala ilmaiseksi ja vapaaehtoisesti lupaa niille, jotka häntä avuksi huutavat. Tämä on hyödyllistä tietää niiden armovalitsemusta koskevien vaarallisten ajatusten tähden, joita ihmissydän ilman Jumalan sanaa, jopa vastoin sitä itse ajattelee. Ensiksikin tarjotaan tässä ja tämänkaltaisissa lauseissa Jumalan sana ja laupeus poikkeuksetta kaikille. Sitä paitsi Jumalan sanan palvelijoilla on käskykin julistaa synneistäpäästö jokaiselle. Tähän jumalalliseen järjestykseen meidän pitäisi tyytyä ja uskoa, että koska Jumala lähettää meille sanansa, olemme me juuri valituita. Meidän pitäisi myös tämän lupauksen perusteella huutaa Jumalaa avuksi ja olla varmat autuudestamme, jonka hän niin selkeästi lupaa. Kerta kaikkiaan: siinä yksin on meidän autuutemme, että huudamme avuksi Jumalan laupeutta sanoen Aasafin kanssa: "Auta meitä, sinä pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden" (Ps. 79:9).

Sana viikolle 43/2010

2010-10-24T19:44:00.004+03:00

Luther: Syntien anteeksiantamusta seuraa sydämen jumalanpalvelus

"Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi" (Ps. 110:3). Tässä profeetta ilmaisee, mikä on uuden liiton oikeaa jumalanpalvelusta, sanoessaan: "Altis on sinun kansasi". Koska tässä näet on oleva uusi valtakunta ja uusi kansa, niin on myös niillä, joissa Kristus on alkanut heidän luontoaan muuttaa, oleva uusi jumalanpalvelus niin että he palvelevat häntä alttiina ja kuuliaisina. Siitä syystä nämä sanat vastustavat vanhan liiton jumalanpalvelusta ja kaikkea muuta jumalanpalvelusta maailmassa, joka ei tapahdu Kristuksessa. Maailma kyllä kerskuu moninaisesta ja oivallisesta jumalanpalveluksestaan ja sen mielestä on jumalanpalvelusta kaikki, mitä kukin sattuu keksimään. Se ei kuitenkaan kelpaa Jumalalle, sillä kaikki sellainen jumalanpalvelus perustuu vain ulkonaisiin tekoihin: he luulevat, että kun tekevät paljon tekoja, niin niiden täytyy kelvata Jumalalle, vaikka sydämessä ei olekaan oikeata Jumalan tuntemusta, ei mitään pelkoa, ei uskoa, avuksihuutamista, rakkautta eikä kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan, jopa sydän todella on ilman Jumalaa.

Mutta kun Kristus evankeliumin kautta tunnetaan ja uskotaan, että me hänen kauttansa saamme synnit anteeksi ja hänen tähtensä kelpaamme Jumalalle, niin sitten seuraa oikea sisäinen sydämen jumalanpalvelus. Tällaisen uskon ohessa Pyhä Henki vaikuttaa sydämessä sen, että sydän saa halun ja rakkauden olla Jumalalle kuuliainen, ihminen alkaa sydämestä peljätä Jumalaa ja koko elämässään luottaa häneen, kaikessa hädässä huutaa häntä avukseen, tunnustaa hänen sanaansa, ylistää Jumalaa elämällänsä koko maailman edessä ja hänen tähtensä kärsii mielellään kaiken, mitä Jumala hänelle sallii. Tämä on oikeata jumalanpalvelusta, ja se on Jumalalle hyvin otollista, koska se tapahtuu uskossa Kristukseen ja lähtee sisällisesti sydämestä, josta nyt on tullut uusi luomus Kristuksessa, niinkuin pyhä Paavali sitä nimittää (Gal. 6:15).

Tällaista nöyrää uhria ja uutta jumalanpalvelusta ylistäessään profeetta lisää sanat: "pyhässä asussa". Näillä sanoilla hän tekee kaikista uskovaisista kristityistä pappeja puhuen uudesta pappeudesta, toisesta kuin leeviläinen, jolla yksin oli juutalaisten keskuudessa papillinen kunnia ja virka. Profeetta kuvaa heitä sen tähden papillisin vaattein uhria ja jumalanpalvelusta varten ihanasti kaunistetuiksi. Nämä sanat: "pyhä asu" eivät näet Raamatun kielessä merkitse muuta kuin ihanaa pappisvaatetusta, josta Jumala sanoo Moosekselle: "Teetä veljellesi Aaronille pyhät vaatteet, kunniaksi ja kaunistukseksi" (2. Moos. 28:2). Mikä siis on tämä pyhä asu, jolla kristikunta on kaunistettu pyhäksi papistoksi? Sitä ovat juuri ne monenlaiset ihanat ja jumalalliset Pyhän Hengen lahjat, jotka annetaan kristikunnalle sitä varten, että Jumala niitten kautta tulisi tunnetuksi ja ylistetyksi. Sitä varten me olemme pappeja, että kaikki tekemisemme, oppimme ja elämämme loistaisi Jumalan tuntemiseksi, kunniaksi ja ylistykseksi, niinkuin pyhä Pietari sanoo: "Te olette kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa" (1. Piet. 2:9). Näin voivat ainoastaan kristityt tehdä Jumalan edessä oikeina pyhinä pappeina. Tässä on näet se, joka heidät papeiksi vihkii, nimittäin tuo ainokainen ylimmäinen pappi, Kristus, ja voitelu, Pyhä Henki, joka pyhästi kaunistaa heidät voimallansa ja lahjoillansa.

Jeesus purki vihollisuuden

2010-10-17T07:42:00.003+03:00

”Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden” (Ef. 2:14).

”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal. 3:28).

Seuraavassa Uuden Suomen blogeilla syyskuussa 2010 käydyssä keskustelussa käsitellään juutalaisten ja ”pakanoiden” (ei-juutalaisten) välistä vihollisuutta. Keskustelun aloittajana toimi juutalainen ”Sarah” (nimi muutettu).

Sarah kertoi aloitustekstissään, kuinka kirkko on toiminut juutalaisia vastaan ja kirjoittanut juutalaisvastaisia kirjoja. Hän kuvasi, kuinka kirkko vainosi juutalaisia ristiretkien aikana. Hän kertoi historian vainoepidemioista, joihin varsinkin kirkko on ollut syypää. Hän vihjasi, että ns. holokausti juontuisi kirkon harjoittamasta "hirvittävästä epäoikeudenmukaisuudesta". Hän kertoi myös, kuinka rikkaille juutalaisille pankkiireille ollaan kateellisia ja sen vuoksi kertoillaan juutalaisista salaliitoista. Sen jälkeen keskustelu sujui seuraavasti:

Vesa-Ilkka Laurio (kommentti 1): Taustaa asialle myös TÄÄLTÄ. Ehkä Raamattukin auttaa: Joh. 8:44.

Juutalaisten pyhä kirja Talmud (Gittin 57a) julistaa, että Jeesusta keitetään helvetissä kiehuvassa ulosteessa rabbien moittimisen tähden.

Juutalainen Sarah on tällaisten oppien aktiivinen edustaja, ja hänen tehtävänään täällä on mustamaalata kristinuskoa miten vain voi. Hän edustaa käytännössä puhdasta ja sotaisaa rasismia kristillistä ihmiskunnan osaa vastaan. Hän on saanut levittää rasismiaan täällä aivan vapaasti.

Ristiretkistä sen verran, etteivät ne ole todellisia kristittyjä, jotka ryhtyvät väkivaltaan ja pakkokäännyttämisiin. Kristillinen usko syntyy vain evankeliumia julistamalla, ei miekalla. On siis väärin panna kristinuskon itsensä syyksi kristinuskon hyväksikäyttäjien ja väärinkäyttäjien teot. Toisaalta, jos ristiretkissä oli tarkoitus päästä juutalaisesta rikollisuudesta (koronkiskonta, murhat, myrkyttämiset jne.), silloin siltä kantilta karkotukset poliisitoimena saattoivat olla paikallaan (ei siis kuitenkaan pakkokäännytys).

Juutalaisten pyhistä kirjoista käy ilmi, että he pyrkivät maailmanvaltaan (ei pelkkään Israelin perustamiseen) ja ei-juutalaisten tuhoamiseen. Pitkällä tuo maailmanvaltaan pääsy jo on (välineenä juutalainen raha- ja pankkijärjestelmä, joka on ei-juutalaiset valtiot automaattisesti tuhoava pyramidihuijaus). Monet ei-juutalaiset ovat auttamassa juutalaisia näissä pyrkimyksissä. Myös holokaustihuijaus on väline juutalaisen maailmantyrannian luomiseksi (ei tapahtunut mitään holokaustia, juutalaiset tahdottiin vain siirtää Euroopan ulkopuolelle).

Israelin ja nykyjuutalaisuuden epäraamatullisuudesta olen esittänyt selventävät ja melko laajat kommenttipuheenvuorot hiljattain, ja ne löytyvät klikkaamalla TÄSTÄ.

On hyvä tuoda esiin tämä asian toinenkin puoli. Mitenkäs, Sarah, minulle vastaat?

Sarah: Vesa-Ilkka, Messiaan tehtävä on tuoda rauhaa maailmaan, ei vainoa ja ristiretkiä. Jeesus ei ole oikea messias, hän ei täyttänyt messiaalle asetettuja vaatimuksia.

Mitä maailmanhallituksiin tulee, niin kai sinä ymmärrät, että Jumala ei ole politiikkaa eikä pankkitoimintaa. Kun kaikki uskovat Yhteen Jumalaan, silloin Jumala hallitsee ja se on henkinen maailmahallitus, ei poliittinen. Uskontojen aiheuttamat erimielisyydet ja sodat loppuvat, eikä kukaan enää opeta toistansa vaan kaikki tuntevat tien. Aseet taotaan auroiksi ja miekat vantaiksi.

Jumalan hallitus ei tietenkään vainoa eikä sorra ketään, se on selvä. Uskomattomaltahan se voi tuntua, mutta jos se on Jumalan lupaus, se on silloin myös mahdollinen. Vihasta pitäisi päästä, jokaisen omassa sisimmässään. Siinä on toivo.

Vesa-Ilkka Laurio (kommentti 2): Kyllä Jeesus on Messias, josta Vanha testamentti ennusti (esim. 1. Moos. 3:15). Hän on minun Vapahtajani, ja hänen lunastuksensa kautta olen vapautettu synnin vallasta, kuolemasta, helvetiltä, perkeleestä ja lain tyranniasta (luonnollisen ihmisen sydän ei kykene noudattamaan lakia, vaikka sitä vaaditaan). Sydämeeni on tullut se rauha, joka, jos koko ihmiskunta olisi tullut Jeesuksen Kristuksen omaksi, on edellytys yleiselle rauhalle. Sydänten on muututtava, ja se tapahtuu yksin omantunnon kauhistuksen (laki paljastaa synnit) ja lohdutuksen (evankeliumi tuo syntien anteeksiantamuksen) kautta. Minun kohdallani Jeesus on täyttänyt KAIKKI VAATIMUKSET YLENPALTTISESTI.

Olet osaton Jeesuksesta, joka oli juutalaista verta ja lihaa, ja elät siten vielä synneissäsi, jotka tuottavat riitaa, ei rauhaa, maailmaan.

Katso Jeesusta ja synny uudesti hänen lunastusteossaan! Sinusta tulisi todellinen rauhan lähettiläs ja siunaus täällä! Julistaisit pelastumista Jeesuksessa Kristuksessa muillekin juutalaisille!

Kyllä Jumala hallitsee maallistakin valtakuntaa, ks. Roomalaiskirjeen 13. luku, joka sanoo, ettei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta. Jumalan tähden esivallalle on oltava alamainen, ellei esivalta käske toimimaan Jumalaa tai ihmisiä vastaan. Tuossa Raamatun luvussa Jumala myös säätää kuolemanrangaistuksen ja esivallan muun kurinpidon pahojen rankaisemiseksi.

Koronkiskonta ja raha- ja pankkijärjestelmä, joka on pyramidihuijaus, nousee perkeleestä. Jeesus, oikea Messias, sanoo perinnäissääntöön (nyk. Talmudiin) uskovista juutalaisista tuossa antamassani raamatunkohdassa (Joh. 8:44): "Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä."

Kaikki ihmiset luonnostaan uskovat Jumalan olemassaoloon, elleivät ole moraalittomuudella kokonaan paaduttaneet itseään. Ihminen on Jumalan luoma, ja ihminen, vaikka olisi syntien vallassa, ymmärtää Jumalan olemassaolon. Siksihän pakanat kaikkialla maailmassa perustavat erilaisia uskontoja. Tuollainen yleinen Jumala-usko ei kuitenkaan pelasta ketään. Pelastus on vain Jeesuksessa Kristuksessa, ja kristinuskossa usko tarkoittaa uskoa Jeesuksen sijaissovitukseen (ei Jumalan olemassaoloon). Kristinusko on Jumalan antama, muut uskonnot ovat ihmisten keksintöä.

Jumalan valtakunta on hengellinen valtakunta, ei maallinen. Tämä maa tuhoutuu, ja Jumala luo omilleen uudet taivaat ja uuden maan, kuten hän on luvannut. Siellä vallitsee vanhurskaus ja rauha. Tämä nykyinen maailma tuhoutuu (lue 2. Piet. 3. luku). Tie Jumalan yhteyteen on yksin Jeesus: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh. 14:6).

Olet hakoteillä, kun luulet ihmisten pahuuden häviävän ilman Jeesusta (syntien anteeksiantamusta) pelkällä juutalaisella maailmantyrannialla, joka teeskentelee "hengellistä" (ks. yllä linkkini kirjoitukseen "Juutalaisuuden opinkappaleet").

Koska toivot, aivan oikein, vihasta pääsemistä, niin katso jo vihdoin todellisuutta itsesi ja myös juutalaisen kansan kohdalla ja ymmärrä Jeesuksen (joka on Jumala itse) sovittaneen kaikki synnit ja vihat Golgatan juutalaisella ristillä omassa ruumiissaan. Sieltä nousee vihaton elämä kuin Jeesus haudasta.

Jeesuksen luokse pääset lukemalla ja kuulemalla Uutta testamenttia. Odotan kääntymystäsi ja parannuksentekoa! Tule ikuiseen elämään! Täällä on suuri autuus ja rauha!

Sarah: Vesa-Ilkka, ei minusta ole Jeesuksen opetuslapseksi, koska pitäisi vihata isää ja äitiä ja siskoja ja veljiä, lapsia, ja miesten pitäisi vihata vaimoa. Lisäksi tuntuisi hiukan omituiselta, jos juutalaiset alkaisivat kertoa, että yksi meidän miehistä, tosin kuollut, onkin jumala.

Ei...ei..vaan tunnu uskottavalta, ja kuinkahan paljon juutalaisia sitten vihattaisiin? Ajattelepa sitä. Eihän juutalaiset voi sellaista tehdä, se vaikuttaisi täysin naurettavalta. Tottakai he sen ymmärtävät.

Vesa-Ilkka Laurio (kommentti 3): Olet käsittänyt raamatunkohdan Luuk. 14:26 väärin. Luepa tämä Lutherin selitys:

"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä - - hän ei voi olla minun opetuslapseni" (Luuk. 14:26). Älköön kukaan näistä sanoista ottako aihetta hyljätä tahi halveksia isää tai äitiä, sillä vanhemmilleen tulee olla kuuliainen; kukin käyttäytyköön kaikella kunnioituksella ja nöyryydellä esivaltaa kohtaan ja kaikella rakkaudella ja ystävällisyydellä omaisiaan kohtaan.
Mutta kun Jumala määrää jotakin muuta ja vaatii ITSELLENSÄ kuuliaisuutta siinä, mikä koskee hänen sanaansa, silloin täytyy kaiken muun jäädä sikseen. Kun hän tahtoo tulla palvelluksi, tulee meidän jättää kaikki muu sikseen. Kirottu helvetin syvyyteen olkoon siis kaikki kuuliaisuus esivaltaa, isää ja äitiä, tai vaikkapa kirkkoakin kohtaan, jos se vain kumoaa Jumalaa kohtaan osoitettavan kuuliaisuuden. Onhan kristillinen kirkkokin vain Jumalan palvelija, joka ei kuule eikä tee mitään muuta kuin minkä se tietää hänen sanakseen ja käskykseen.
Miltähän sinusta tuntuisi, jos sinä käskisit palvelijaasi toimittamaan jotakin mutta hän ensin tahtoisi anoa palvelijatovereidensa suostumusta? Samoin jos vaimosi tahi miehesi tahtoo estää sinua evankeliumista, sano sinäkin näin: "Kirottu olkoon kaikki rakkaus, joka tahtoo erottaa minut Jumalan sanasta." Oppikaamme siis tästä, että kun meillä on Jumalan sana, silloin ilman muuta heittäkäämme syrjään kaikki, mikä saattaa olla tiellämme!

Olet siis täällä todella mustamaalaamassa kristinuskoa ja jopa Raamattua!

Jaa että kuinka paljon kristityiksi tulleita juutalaisia sitten vihattaisiinkaan! Nyt murjaisit vuosisadan vitsin!

Välttävätkö juutalaiset sitten todella sitä, että tulevat naurettaviksi? En tiennytkään. Enkä arvannut.

Sarah: Se on eri asia kun Jumala pyytää. Jumala ei kuitenkaan pyydä vihaamaan ketään, vaan rakastamaan lähimmäisiä. Jeesus ei ole jumala.

Vesa-Ilkka Laurio (kommentti 4): Yksi tie parempaan rauhaan olisi kaikkien Talmudien hävittäminen maailmasta polttamalla. Talmudhan muodostaa monelle ihmiselle esteen juutalaisten hyväksymiselle.

Kiitettävästi te juutalaiset kyllä olettekin historian kuluessa piilotelleet Talmudeitanne, niin etteivät ei-juutalaiset juurikaan ole saaneet niitä käsiinsä. Mutta tällä tiellä täytyy edetä loppuun asti, sillä aina tihkuu ulkopuolelle tietoa siitä, mitä Talmudissa kirjoitetaan (jopa Internetissä on katkelmia ja jopa kokonaisia osia Talmudista).

Ehdotankin, että järjestätte maailmanlaajat talmudinpolttamistalkoot. Jokainen Talmud on hävitettävä, ja niin osa juutalaisiin kohdistuvasta vihasta poistuu! Ajattele! Ehdotan, että Talmudit poltetaan Israelissa Jerusalemin oikeustalon katolla. Voisit sinäkin olla siellä vaikka kahvinkeittäjänä ja voisit kerätä maasta kaikki pudonneet Talmudien sivujen palaset ja heittää ne tuleen.

Vetoan maailman juutalaisuuteen: POLTTAKAA KAIKKI TALMUDIT MAAILMANRAUHAN VUOKSI!

Vihan maailmasta on poistuttava!

Keskustelija A: Historialle emme voi kukaan mitään. Tämän päivän ihmisten ei tarvitse vastata siitä, mitä edelliset sukupolvet ovat tehneet. Minun ei tarvitse vastata siitä, että isäni oli sodissa 1939-1944 rintamalla ja mahdollisesti ampui jonkun viattoman ihmisen, vihollisen, kuten sanottiin. Tämän päivän ihmiset eivät ole vastuussa Hitlerin teoista. Eivät juutalaiset liioin siitä, mitä kaikkea he ovat tehneet. Sarah saa jankuttaa ja olla ymmärtämättä näitä lainalaisuuksia. Hän aikoo panna tänään ihmiset vastaamaan satoja, jopa tuhansia vuosia sitten tapahtuneista asioista. Juutalaisuus vastaa siitä, mitä se tekee nyt. Samoin kristinusko. Sillä alkaa olla jo juutalaisten toimista pinna kireällä, mutta yhä yritetään.

Vesa-Ilkka Laurio (kommentti 5): Niin, keskustelija A, kyse ei ole vain "historiasta" vaan historian hyväksikäytöstä nykyaikana. Historiaa käytetään aseena, ja tulevaisuudessakin käytetään. Näitä hyväksikäyttäjiä oikein koulutetaan, ja kaikkialla rehottaa villi historiaväärennys, varsinkin Israelissa, USA:ssa ja Venäjällä (ja ennen Neuvostoliitossa). Liki kaikki, mitä historiasta nykyisin kuulemme esimerkiksi tiedotusvälineistä ja internetin välityksellä (myös keskustelufoorumien välityksellä), on valehtelua ja huijausta. Esimerkkinä tuo holokaustihuijaus. Holokaustia ei lainkaan tapahtunut, eikä Saksan kansallissosialistinen johto surmannut yhtäkään juutalaista missään kansanmurhassa (leireillä tappoivat tuhoisat epidemiat, lähinnä pilkkukuume, jota täit levittävät; ne "luurankoihmisten" kuvat ovat näitä kulkutautien riuduttamia, eivät saksalaisten kaltoin kohtelemia). Holokaustikirjoitukseni löytyvät klikkaamalla TÄSTÄ.

Agnostinen ateisti: On tosiaan mielenkiintoista, kuinka Hitleristä on tullut länsimaissa suurimman inhimillisen pahuuden symboli ja toisaalta monille kirkot ja vaikkapa Luther ovat hyvyyden suuria symboleita. Kuitenkin Hitlerin ja Lutherin suhtautuminen juutalaisiin oli melko samanlainen, kuten oli aiemmin Akvinolaisenkin. Hit...siis Luther, anteeksi freudilainen lipsahdus, kirjoitti kirjankin nimeltä "Juutalaisten valheista", jonka perintö epäilemättä toimi inspiraationa Saksan kansallissosialisteille. Merkittävin ero oli, että Hitler toteutti suunnitelmansa ja, mikä pahinta, lähti rähisemään rajan yli. Aiheesta tarkemmin:

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2003_01/evankelisluterilaisuuden_pimea_puoli.html

Vesa-Ilkka Laurio (kommentti 6): Kiitos, tuon kirjan "Juutalaisista ja heidän valheistaan" voi lukea TÄÄLTÄ.

***********

Tässä vaiheessa tuo Sarahin aloittama keskustelu päättyi, mutta seuraavana päivänä havaitsin, että Sarah oli keskustelun jälkeen poistanut siitä viisi kommenttia, neljä minun kommenttiani (kommenttini 1, 4, 5 ja 6) ja keskustelija A:n kommentin. Tällaiset toisten keskustelijoiden puheenvuorojen poistot jälkikäteen eivät tietenkään ole asiallisia, ja otinkin asian esiin omassa blogikirjoituksessani, jonka nimesin ”Syytä kiittää juutalaista Sarahia”.

Keskustelu sujui näin:

Vesa-Ilkka Laurio: Avoimella ja paljastavalla toiminnallaan juutalainen Sarah on tuonut katseltavaksemme nyt juutalaisen toiminnan periaatteita. Kuten kaikki hänen tekstejään lukeneet ovat huomanneet, hän hyökkää täällä liki ammattimaisesti kristinuskoa ja Suomen kristillistä kulttuuria vastaa, palkattuna vai omin päin, sitä en tiedä.

Syy erityiseen kiitokseeni ja ilooni on se, että Sarah nyt aivan avoimesti paljastaa toimintansa luonteen ja tekee niin helpoksi arvioida hänen kirjallista tuotantoaan. Olen näet huomannut, että jotkut kristittyinä itseään pitävät ovat langenneet hänen eksytystoimintaansa ja uskovat ainakin osin hänen kirjoituksiaan. Kirjoitan tämän pikku tekstin, että suomut putoaisivat silmistä.

Viittaan tässä nyt hänen aloittamaansa eiliseen keskusteluun. Kirjoitin hänen artikkeliinsa kuusi kommenttia, joissa esitin syitä juutalaisiin kohdistuneisiin vainoihin. Tänään aamupäivällä hän poisti kommenteistani neljä (ja samalla joutui poistamaan keskustelija A:n kommentin), kommenttini 1, 4, 5 ja 6. Kaksi kommenttiani hän ainakin toistaiseksi on jättänyt jäljelle.

Kaikki neljä poistettua tekstiäni käsittelivät juutalaisuutta, ja jäljelle jääneet kaksi käsittelevät kristinuskoa. Juutalainen Sarah poisti kaikki tekstini, joissa arvosteltiin juutalaisuutta.

Koska nimeni esiintyy tuossa Sarahin kirjoituksessa (siis sen kommenteissa) ja poistojen vuoksi osuuteni joutuu outoon valoon, on senkin vuoksi juuri minun ryhdyttävä oikaisuun. Ei ole oikein, että kommentoijia kohdellaan tällä tavalla.

Mielestäni olisi päästävä tästä, että kirjoittajien kommentteja poistellaan salakähmäisesti jälkikäteen ja osa jätetään, sillä tällöin kommentoijan koko osuus vääristyy ja kommentoija voi joutua outoon valoon. Itse en keksinyt muuta keinoa kuin esittää kommenttini tässä (esitin poistetut kommentit, mutten toista niitä tässä, koska näkyvät yllä, VL), jotta asioista kiinnostuneet voivat ottaa ne muistiin tai muuten pitää mielessään.

Olisi toimittava, hyvä Sarah, reilusti.

Kiitollisuuteni on siis sitä, että nyt laajemmin voidaan ymmärtää juutalaisia toimintatapoja eikä juutalaisia kiiteltäisi perusteettomasti.

Sarahin toimintaa ei voi hyväksyä. On myös väärin toimia foorumilla ammattimaisena kristinuskon mustamaalaajana kaikenlaisten vääristelyiden avulla. Sille pitäisi saada loppu. Eikä keskustelua ole se, että toisten keskustelijoiden puheenvuorot poistetaan.

Sarah: Hölpön pölpön. Sinä se varsinainen vekkuli olet valheinesi. En ole poistanut yhdestäkään kirjoituksestani yhtään kommenttia. Jos sieltä on poistunut, sen on tehnyt joku muu. En ole harrastanut poistoja enkä muokkauksia aikaisemminkaan.

Minä voin kirjoittaa lisääkin kirkon aikaansaannoksista jos sitä haluat ja voin tehdä sen muutenkin. Vastustan täysin avoimesti evankeliumin opetusta. Se siitä.

Vesa-Ilkka Laurio: Kyllä viisi kommenttia on poistettu. Kuka kirjoitustesi kommentteja poistaisi muu kuin sinä? Katso kommenttiosastosi toista ja kolmatta kommenttiasi, jotka aloitat puhuttelusanoilla "Vesa-Ilkka" ja "keskustelija A" (huom. jälkikäteen: olen tässä jättänyt pois tuon keskustelija A:lle osoitetun kommentin, koska se ei liity käsiteltävään asiaan), eikä edellä ole enää kummankaan kommenttia, joihin muka vastaisit.

Jos sinä tässäkin alat valehdella, niin sitten sinulle ei voi mitään. Ei tällaista toimintaa voi hyväksyä.

Keskustelija B: On totta, että Sarah on tuonut avoimesti esille asioita. Joskus ne esilletuomiset ovat olleet minunkin mielestäni aika kuvottavia, tosin.

Täällä kirjoitteli joskus eräs ilmeisesti syntyjään juutalainen nainen, joka kertoi, miten Luther oli kirjoittanut juutalaisista, ja Hitler olisi ihaillut siksi Lutheria, vaikka olikin itse katolilainen. Se oli minulle aivan uusi tieto. Ei kumminkaan mielestäni Lutheria voida syyttää Hitlerin teoista. Mielestäni Marxiakaan ei voi syyttää Stalinin teoista. Jotkut umpihullut vain tulkitsevat niitä juttuja tosissaan, mitä viisaammat ovat joskus aiemmin ylöskirjanneet.

Kumminkin, uskon että eivät syntyjään juutalaiset ihmiset kumminkaan hyväksyisi Sarahin tuomitsevaisuutta.

Vesa-Ilkka Laurio (keskustelija B:lle): Lutherista valehdellaan paljon. Siksi laitoin linkin Lutherin kirjaan "Juutalaisista ja heidän valheistaan", josta jokainen voi lukea, mitä Luther itse asiassa kirjoitti (yllä kommenttini 6).

Meille nykyisin opetettu historia on suurelta osin valheellista, koska vääristeltyä historiaa käytetään ammattimaisesti lyömäaseena (esimerkkinä juuri "holokausti", jota todellisuudessa ei lainkaan tapahtunut, tapahtui vain juutalaisten pakkosiirto). On vain yritettävä oikaista historiankirjoitusta siellä missä voi. Suomen virallinenkin historiankirjoitus opettaa, että holokausti tapahtui, vaikka sitä ei tapahtunut.

Kirjoitukseni pääasia on tällä kertaa kuitenkin puuttua kommentoijien kirjoitusten poistoihin jälkikäteen. Sehän on salakavalaa, kuin kävisi yöllä salaa äidin keksipurkilla (ja luullaan, ettei äiti huomaa).

Sarah: Keskustelija B, ei sille mitään voi, jos kirkon ja kristinopin historia on kuvottava, se on tosiasia. Enkä minä tarvitse kenenkään hyväksyntää, sen enempää juutalaisten kuin kristittyjenkään.

On väärin opettaa yhdestä kansasta, että he ovat "perkeleen lapsia" tai "saatanan synagoga ", kyllä jokainen järkevä, oikeamielinen sen tajuaa. Siitä syystä en hyväksy evankeliumin opetusta. Se on väärin.

Vesa-Ilkka Laurio: Hyvä Sarah, Raamattu on itse Jumalan kirja. Kyseessä on Jumalan itsensä ilmoitus, ja hän puhuu "perkeleen lapsista" ja "Jumalan lapsista". Jumalan lapsia ovat ainoastaan ne, jotka ovat pelastuneet sydämen uskossa Jeesuksen Kristuksen pelastustekoon.

Se, mitä juutalaiset opettavat meistä ei-juutalaisista, käy ilmi juutalaisten pyhästä kirjasta Talmudista (ja muista autoritatiivisista rabbien kirjoituksista), klikkaa TÄSTÄ.

Keskustelija C: Kaiken juutalaisista kirjoittamasi jälkeen sinä vielä väität uskovasi juutalaiseen mieheen Jeesukseen Kristukseen. Ei voi olla totta.

Vesa-Ilkka Laurio (keskustelija C:lle): Kyllä, Jeesus on juutalaista lihaa ja verta, ja siksi onkin ihmeellistä, etteivät juutalaiset hyväksy omaansa vaan sanovat, että hän on helvetissä, jossa häntä keitetään kiehuvassa ulosteessa rabbien moittimisen tähden (Talmud, Gittin 57a).

Uskonnoltaan Jeesus tietenkään ei ollut juutalainen; juutalaiset seurasivat omaa keksimäänsä "perinnäissääntöä" (nyk. Talmud), joka kumoaa Raamatun, mm. kaikki kymmenen käskyä. Talmud tekee tyhjäksi Raamatun (Matt. 15:6; Mark. 7:13). Jeesus tuomitsi juutalaiset, kuten käy ilmi seuraavista raamatunkohdista:

"Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä" (Joh. 8:44).

"Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?" (Matt. 23:33).

Tuo on yleinen eksytystapa, että välillä tarkoitetaan sanalla "juutalainen" uskontoa, välillä rotua.

Keskustelija D: Uskoo ken uskoo ja mihin. Raamattuun hyväksyttiin tekstejä Nikean kirkolliskokouksessa, kokouksessa jonka kutsui koolle Rooman keisari. Raamattuun hyväksyttiin tekstejä jotka olivat yhdenmukaisia Rooman valtakunnan linjausten kanssa.

Väitän kyllä että Raamatun ulkopuolelle on tietoisesti jätetty sellaisia tekstejä jotka siellä pitäisi olla. Eli se siitä Jumalan Kirjasta.

Vesa-Ilkka Laurio (keskustelija D:lle): Nikean kirkolliskokouksessa (v. 325 j.Kr.) tai missään muussakaan kirkolliskokouksessa ei ole "hyväksytty tekstejä Raamattuun" eikä muutenkaan kajottu Raamattuun.

Nikeassa käsiteltiin areiolaista harhaoppia Isän ja Pojan suhteesta, ja Konstantinus Suuri (Rooman keisari) kutsui kokouksen koolle areiolaisuuden synnyttämän hajaannuksen selvittämiseksi. Keisarille oli tärkeää vain, että kirkko on yhtenäinen ja yksimielinen, kun hän oli hyväksynyt kristinuskon. Hän siis toimi rauhanrakentajana.

Ensin keisari pyrki ratkaisemaan asian moitekirjeen avulla (toimittajana Cordovan piispa Hosius), mutta kun sillä ei ollut tehoa, hän päätti kutsua koolle yleisen kirkolliskokouksen.

Kokouksessa pyrittiin saamaan aikaan yleispätevä uskonsääntö harhaoppeja vastaan, ja monien kiistojen jälkeen sellainen saatiinkin aikaan, ja myöhemmin sitä käytettiin uskontunnustuksena monissa kreikkalaisissa seurakunnissa. Kokouksessa todettiin, että Isä ja Poika ovat olemukseltaan yhtä. Korostettiin Jumalan ykseyttä ja Isän ja Pojan yhtäläisyyttä Raamatun mukaisesti.

Areios karkotettiin kokouksesta pois. Areiolaiset kirjat poltettiin myöhemmin.

Kirkolliskokouksessa käsiteltiin muitakin asioita, mm. pääsiäisen ajankohtaa ja kirkollisia säädöksiä, mutta Raamattuun tietenkään ei kajottu.

Keskustelija D ei puhu totta, ja jos täällä aletaan enemmänkin valehdella, en keskustele sellaisista kommenteista vaan poistan ne suoraan.

Kirjoitukseni tarkoitus oli puuttua kommentoijien kohteluun täällä.

Keskustelija E: Mun sympatiat on kyllä Sarahin puolella. Vaikka hän jäisi yksin mielipiteensä kanssa, hän ei vetäydy vaan tuo ponnekkaasti oman näkemyksensä esiin ja puolustaa sitä. Vesa-Ilkka on täysin sekaisin tuon uskonsa kanssa, se on nimenomaan hänen ikioma uskomuksensa. Niinhän se on, joka uskoo valheen, käyttäytyy ikään kuin se olisi totta, tarkoitan Vesa-Ilkan juutalaisnäkemystä.

Vesa-Ilkka Laurio (keskustelija E:lle): Juutalaisuudesta olen saanut käsityksen heidän omista kirjoituksistaan, ks. kirjoitukseni "Juutalaisuuden opinkappaleet" (linkki yllä).

Sitä, onko Israelin (ja koko maailman) nykyisellä juutalaisväestöllä raamatullisia juuria tai etuoikeuksia, olen käsitellyt kommenteissani, joihin olen antanut linkit yllä (kommentissani 1).

Tietysti Raamattu on myös yksi lähteeni.

Omat uskomukseni tai luuloni eivät ole lähteeni.

Sana viikolle 42/2010

2010-10-15T21:36:00.002+03:00

Luther: Apu tulee Jumalalta

"Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden" (Ps. 6:5). Tässä jakeessa profeetta osoittaa sielunsa olevan kadotetun ja itse olevansa tuomittu. Sellaiseksi hän tuntee kiusauksen ajan, rukoillessaan pelastusta kuolemasta, joka väkisin hänen päällensä tunkee, ja helvetistä, joka tahtoo niellä hänet, niin kuin hän eräässä toisessa psalmissa sanoo: "Armahda minua, Herra, katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista" (Ps. 9:14).

Profeetta osoittaa tässä kauniisti toivon voiman siinä, ettei hän aseta silmiensä eteen mitään muuta kuin Jumalan hyvyyden ja laupeuden ja sanoo: "pelasta minut armosi tähden". On kuin hän sanoisi: Ei minun ansioitteni tähden, jotka eivät mitään merkitse, niin kuin tämä kauhistukseni sinun vihasi tähden ja sydämeni ja sieluni raskasmielisyys enemmän kuin liiaksikin todistavat. Vaan pelasta minut armosi tähden, että sinun kunniasi ja laupeutesi tulisivat iankaikkisesti ylistetyiksi minun pelastuksessani. Vaikka minä en ansaitse tulla vapahdetuksi ja lunastetuksi, niin sinä kuitenkin ansaitset tulla ylistetyksi, kunnioitetuksi ja rakastetuksi iankaikkisesti. Mutta sinua ei ylistetä eikä hyvyyttäsi ja laupeuttasi kunnioiteta, ellei ole niitä, jotka sinä vapahdat kuolemasta ja autat helvetistä. Niin kuuluvat sanat myös Manassen, Juudan kuninkaan, rukouksessa: "Näytä myös minussa hyvyytesi: pelasta minut, joka en ole mahdollinen, suuren armosi mukaan; niin minä alati kiitän sinua elämäni päivinä. Sillä sinulle veisaavat ylistystä kaikki taivaitten voimat, ja sinun on kunnia iankaikkisesti. Amen."

Katsohan, näin Jumala tekee laupeutensa ylistettäväksi ja suloiseksi ja vaikuttaa, että me mitä hartaimmin ja toden teolla sitä ikävöimme. Niin on meidän sitä ylistettäväkin, koska Jumala uhkaa meitä ja lähettää meille ansaitsemamme onnettomuuden. Toisia Jumala ei uhkaa tällaisella onnettomuudella ja hädällä vaan sallii heidän vaeltaa mitään tuntematta ja ymmärtämättä, — ihmekö siis, jos he pitävät Jumalan laupeutta vähäpätöisenä ja halveksivat sitä ja jos he inhoavat ja karttavat tätä taivaallista mannaa.

Tässä kukistuu kerrassaan kaikki niitten lavertelu, jotka vanhurskautensa teoilla valmistautuvat kantamaan tätä Jumalan ankaraa tuomiota, joka tuskin on kestettävissä. Tämä on sanomatonta hulluutta. Sen tähden profeetta käy kiivaasti heidän kimppuunsa psalmin lopussa ja puhuttelee heitä näin: "Väistykää minusta, kaikki väärintekijät!" On kuin hän sanoisi: Ainoastaan minun ajatukseni kestää, pelasta minut, Herra, armosi tähden, minun vanhurskauteni ja vilpittömyyteni ovat kadonneet, voimani on luopunut minusta, oma ansioni on hukassa. Mutta silloin minä tulen autuaaksi ja kunniaan, kun minulle jälleen suodaan virvoitus sinun armosi ja laupeutesi kautta.

Saamme siis tästä sen opetuksen, että samoin kuin emme lainkaan saa luottaa itseemme, samoin emme myöskään saa epäillä Jumalan hyvyyttä ja laupeutta. Kuinka kelvottomia olemmekin, huutakaamme Jumalaa avuksi kuoleman ja helvetin valtaa ja voimaa vastaan.