Luther: Kristittyjen kuolema on vain uni, josta Kristus herättää
"Ja hän sanoi: 'Nuorukainen, minä sanon sinulle:
nouse'. Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi
hänet äidillensä" (Luuk. 7:14 - 15). Me huomaamme, että Kristus sangen helposti voi temmata
meidät kuolemasta takaisin elämään. Huomaamme myös, että hän tekee sen
mielellään. Eihän kukaan pyytänyt häntä, vaan hän armahti köyhän lesken
hätää ja kenenkään pyytämättä saapui paikalle tekemään pojan jälleen
eläväksi. Meidän tulee siis sovittaa itseemme tämä esikuva, ettemme
pelkäisi kuolemaa, vaan turvaisimme Herraan Kristukseen. Tämä
tapahtuikin juuri meidän tähtemme. On kuin hän sanoisi: minä tiedän
hyvin, että te pelkäätte kuolemaa; mutta älkää peljätkö, älköön
sydämenne kauhistuko. Mitä voi kuolema teille tehdä, vaikka se kova
onkin? Peljättää se kyllä voi. Mutta oppikaa olemaan päättämättä
tuntemisenne mukaan ja antautumatta pelon valtaan. Katsokaa minuun, mitä
minä voin ja tahdon tehdä. Minä voin herättää teidät kuolemasta yhtä
helposti kuin te herätätte jonkun vuoteelta nukkumasta. Ja sen minä teen
kernaasti. Ei minulta siis puutu tahtoa, ei voimaa eikä kykyä. Tästä
seuraa, etteivät kuolleet, jotka lepäävät nurmen alla kirkkomaassa,
makaa niinkään raskaasti kuin me vuoteissamme. He heräävät yhdestä
ainoasta Kristuksen sanasta kuten tämä nuorukainen. Kuolema ei siis
Herran Jumalan edessä ole kuolema. Meille se on kuolema, mutta Jumalan
edessä se on niin keveä uni, että Kristuksen tarvitsee vain sanoa sana,
niin me heräämme eloon.
Tämän asian Herra tahtoo painaa syvälle mieleemme,
ettemme peljästyisi taudin emmekä kuolemankaan lähestyessä, vaan
oppisimme sanomaan: Mitäpä sinä, kuolema, voit tehdä! Sinulla on kauheat
hampaat, mutta minä en jää katsomaan vain sitä, mitä sinä teet, minä tahdon myös ajatella ja ottaa huomioon,
mitä Herra Jumala voi tässä tehdä ja mitä hän tahtoo tehdä sitten, kun
sinä olet minut niellyt. Hän ei sinua pelkää eikä huoli sinun raivostasi
ja murhamielestäsi, vaan lausuu: Kuolema, minä olen sinun surmasi,
helvetti, minä olen sinun tuhosi. Jos sinä voitkin surmata minun
kristityitäni, niin minä puolestani voin surmata sinut ja tehdä heidät
eläviksi.
Tämän lohdutuksen Herra esittää Nainin nuorukaisen
tapauksessa. Vaikka kristityt kuolevat, he eivät ole kuolleet, vaan he
nukkuvat unta, josta Kristus yhdellä ainoalla sanalla voi heidät
herättää, niinkuin hän sanoo: "Hetki tulee, jolloin kaikki, jotka
haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat
hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa
tehneet, tuomion ylösnousemukseen" (Joh. 5:28 - 29).
