Luther: Kristityille kuolema on ainoastaan uni
"Ja kun Jeesus tuli päämiehen taloon ja näki
huilunsoittajat ja hälisevän väkijoukon, sanoi hän: 'Menkää pois, sillä
tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu'. Niin he nauroivat häntä" (Matt. 9:23 - 24). On ihana lohdutus kaikille uskovaisille, että itse
kaiken Herra tässä sanoo kuolemaa ainoastaan uneksi. Kristus ei
ainoastaan sano kuolleen tytön nukkuvan, vaan hän myös todistaa itse
teossa, että tämä kuollut nukkui, puhutellen häntä tavallisilla
sanoilla, aivan kuin herättäisi häntä unesta. Mutta jos hän makaa, missä
sinä silloin olet, kuolema? Kuolema siis ei ole kristitylle mikään
kuolema, vaan uni. Sanotaanhan paikkaakin, johon kristityt haudataan,
lepokammioksi. Niin eivät pakanat saata hautojansa nimittää; vain
kristityt sanovat: hautani on minun vuoteeni, minun makuukammioni; minä
en kuole, vaan nukun. Kristus sanoo: "Joka uskoo minuun, se elää, vaikka
olisi kuollut" (Joh. 11:25).
Tästä näet myös, kuinka monta estettä on tällä uskolla
iankaikkiseen elämään. Samoin kuin tässä käy kuolleelle tytölle, kun
hänet jälleen herätetään henkiin, samoin tapahtuu myös jokaiselle
uskovaiselle, kun hän kuolee. Ensiksi tulee masennus, ikään kuin hän ei
enää ikinä eläisi. Siihen liittyy kansan hälinä, toisin sanoen, koko
maailman esimerkki: miksi sinä yksin epäröit, kun sinä, niinkuin me
kaikki, kuolet iankaikkisesti? Toiseksi myös huilunsoittajat nauravat
elämän lupausta, toisin sanoen, laki ja lihan viisaus sanovat kuoleman
kuolemaksi, jota vastaan iankaikkisen elämän lupaukset eivät mitään
merkitse, koska laki ei muuta taida kuin tappaa. Sellaiseksihan omatunto
lain tuntee. On tarkoin otettava vaari tästä Kristuksen sanasta "hän
nukkuu", ja vastoin lakia ja kaikkia omantunnon vastuksia riiputtava
Kristuksen sanassa; niin että sanot: Kristus sanoo hänen nukkuvan, siksi
en huoli siitä, mitä kaikki ajatukset yhteensä sitä vastaan väittävät. Kuinka suuri hälinä
onkin, minä en kuuntele mitään muuta kuin tätä, jota moni hälinän tähden
ei oikein havaitse; minun korviini kuuluu kuitenkin selkeästi kun hän
sanoo: "Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu".
Nämä sanat sopivat sellaiselle opettajalle kuin
Kristus on, ja hän on sen arvoinen, että uskomme häntä. Hänellä on valta
sanoa: kuolema ei enää ole kuolema, vaan uni, minulle ei kukaan kuole,
vaan kaikki nukkuvat. Meidän tulee puolestamme sanoa: Amen, Herrani,
minä uskon. Auta uskomaan, Herra Kristus! Anna sinä minulle tämä usko,
sano tälle hälinälle: "menkää pois", niin että heidän tosissaan täytyy
paeta ja lakata häiritsemästä ja nauramasta tätä minun uskoani. Ellet
sinä käske heidän väistyä, en minä voi tehdä vastarintaa. Kuitenkin minä
tahdon uskoa, etten minä kuollessani kuole, vaan ainoastaan nukahdan,
ja että minä elän, vaikka olen kuollut. Elänhän minä sinulle, johon minä
uskon, ja sinä teet minut jälleen eläväksi. Olisi toivottava että tämä
maine Kristuksen voimasta, joka kuolemasta herättää, kaikuisi kaikessa
maassa, kaikissa sydämissä, jotta kaikki uskoisivat hänen olevan
sellaisen, joka kuolleinakin meidät pitää hengissä ja että meidät
jälleen herätetään unestamme voidaksemme iloisesti halveksia kuolemaa.
