Luther: Kristuksen tullessa kuolleet nousevat
"Pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoomattomina, ja me muutumme" (1. Kor. 15:52). Kun Kristus tulee taivaasta kunniassansa kostamaan
jumalattomille, silloin Pasuuna soi valtavasti kaikuen. Silloin kuolleet
nousevat, ja ne, jotka vielä asuvat maan päällä, muuttuvat
silmänräpäyksessä uuteen elämään. Muutos on siinä, että ne, jotka ovat
nukkuneet ja makaavat maan alla, muuttuvat uuteen elämään yhdessä meidän
kanssamme, jotka vielä elämme, ja me heidän kanssaan.
Pyhällä Hieronymuksella on tästä ihanat ajatukset, kun hän kirjoittaa: "Syönpä minä tai juon, makaan tai valvon tai teen jotakin muuta, niin suhisee korvissani aina sama ääni: nouskaa ylös, te
kuolleet, tulkaa tuomiolle!" Edelleen hän sanoo: "Niin usein kuin
ajattelen tuomiopäivää, vapisee sydämeni ja koko ruumiini. Jos jotakin
iloista tapahtuu tässä nykyisessä elämässä, niin käytettäköön sitä niin,
ettei tulevaisen tuomion vakavuus haihdu mielestämme eikä
muististamme". Totta onkin, ettei sillä, joka sydämessänsä pitää varmana
kuolemansa ja tuomiolle tulemisensa, varmaankaan ole paljon halua
konnuuden ja petoksen tekoon. Sanoohan Siirakkin: "Kaikissa asioissasi
muista loppuasi, niin sinä et milloinkaan syntiä tee" (Siir. 7:36).
Kuitenkin sydän pelkää kuullessaan Jumalan suuresta ja ankarasta
vihasta, esimerkiksi kuinka hän vedenpaisumuksella hukutti jumalattoman
maailman ja tuhosi tulella ja tulikivellä Sodoman ja Gomorran kaupungit.
Kuinka paljoa enemmän meitä peljästyttänee kuullessamme Jumalan
suurella äänellä vaativan maailmaa viimeiselle tuomiolle, jolloin
"taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat", niinkuin
pyhä Pietari sanoo (2. Piet. 3:12).
Nämä tapaukset ovat vain Jumalan tulevan vihan ja tuomion vertauskuvia,
jotka Jumala on pannut vastaisten aikojen jumalattomille.
Laupias Jumala ei mielellään tahtoisi tuomion päivän
yllättävän meidät ja sen tähden hän suo meille sen armon, että hän
uskollisesti varoittaa meitä saarnauttaa meille sanaansa, kutsuu meitä
parannukseen, tarjoaa meille kaikkien syntiemme anteeksisaamisen
Kristuksessa, antaa meille varmuuden siitä, että velka ja kärsimys
poistuvat, jos uskomme hänen Poikaansa, ja käskee meidän hoitaa meille
uskottua kutsumustamme. Jos näin teemme, niin hän suo kyllä meidän
syövän ja juovan ja olevan iloiset ja hyvillä mielin. Täytyyhän meidän
syödä ja juoda, jos kerran tahdomme elää maan päällä; mutta Jumalaa ja
tulevaista elämää emme saa unohtaa. Etkö tunne tässä hyvää, hurskasta
Jumalaa, joka kohtelee meitä näin uskollisesti ja isällisesti? Hänhän
puhuu meille aivan kuin isä lapsilleen, sanoen: Rakkaat lapset, tehkää
parannus, uskokaa Poikaani, jonka minä olen teille lähettänyt, olkaa
hurskaat ja kuuliaiset ja hoitakaa kutsumustehtävänne; sitten nauttikaa
sitä ajallista hyvää, mitä minä teille annan! Mutta nauttikaa tätä
maailmaa niin että odotatte viimeistä pasuunaa, jotta sen soidessa pyhän
ja jumalallisen vaelluksen puolesta olisitte valmiit ja soveliaat! Niin
tehdessänne teillä ei ole hätää.
Tämä armollisen Jumalamme uskollinen varoitus meidän
on laskettava sydämellemme ja sanottava: Rakas Jumala, koska sinä tätä
tahdot minulta, ja se siis hyvin kelpaa sinulle ja on autuasta minulle,
niin tahdon sydämestäni kääntyä sinun tykösi, tahdon uskoa sinun Poikaasi, hyvin hoitaa kutsumustani ja tässä
elämässä niin käyttää ajallisia aarteita, etten unhota viimeisen päivän
pasuunaa, vaan lakkaamatta muistan sinun tulemistasi. Tule, rakas Herra
Jeesus, ja tee loppu tästä elämästä! Tahdon milloin tahansa halulla
seurata, kun sinä päivänäsi tulet! — Tämä on oikeaa valmistautumista ja
tulevaisen elämän odottamista, sellaista kuin Herra Jumalamme meiltä
tahtoo.
