Luther: Pilatus osallistui juutalaisten syntiin
"Silloin Pilatus luovutti hänet heille ja antoi
ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen. Ja kantaen itse omaa
ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle" (Joh. 19:16,17). Pilatus on tosin puolustautunut, maallisen
vanhurskauden mukaan puhuaksemme, ja suokoon Jumala, että monetkin
maailmassa ylläpitäisivät edes tällaista ulkonaista vanhurskautta;
valitettavasti harvat ovat niinkään vanhurskaat kuin Pilatus.
Juutalaisten sanat: "Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä",
peljättävät Pilatusta, niin että hän langettaa tuomion viattomasta
Jeesuksesta ja luovuttaa hänet juutalaisille, ei oikeuden mukaan, sillä
olihan hän viaton, kuten Pilatus itse myöntää, vaan heidän
vaatimuksestaan. Näin Pilatus osallistuu juutalaisten syntiin ja tulee
vikapääksi vanhurskaan vereen, vaikka hän antoi todistuksen hänen
viattomuudestaan, tunnustaen monta kertaa, ettei Kristuksessa ollut
yhtään syytä. Kristusta ei siis tuomita kuolemaan oppinsa tähden, kansan
viettelijänä, vaan sen tähden, että hän muka on kapinannostaja ja
rikoksen tekijä keisarin majesteettia ja korkeata esivaltaa vastaan.
Tämän Herra oli kauan edeltä päin ilmaissut, kun hän sanoi
opetuslapsilleen: "Ihmisen Poika annetaan pakanoille pilkattavaksi ja
ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi" (Matt. 20:19).
Kristus ei halunnut milloinkaan olla juutalaisten maallinen kuningas;
kuitenkin häntä syytetään siitä ja tuomitaan kapinannostajana.
Herra Jeesus on siis saanut tuomionsa: hänet on
tuomittu kuolemaan ja julistettu syylliseksi meidän kaikkien edestä. Nyt
kerrotaan vielä, että hänen täytyi itse kantaa omaa ristiänsä. Ei
tiedetä varmaan, oliko tapana, että kaikkien, jotka tuomittiin
ristiinnaulittavaksi, täytyi kantaa ristinsä, vai olisiko näin
tapahtunut Kristukselle erityiseksi häpeäksi. Ken ties Kristus viittaa siihen suuntaan sanoessaan: "Joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias" (Matt. 10:38).
Hän puhuu siitä, kuin olisi ollut tapana, että jokaisen täytyi itse
kantaa ristinsä. Niinpä Kristuskin kantaa ristinsä, eikä sitä voikaan
kantaa kukaan muu kuin Kristus yksin.
Ei haittaa, vaikkemme varmaan tiedäkään, tapahtuiko
näin Kristukselle erityiseksi häpeäksi; varmaa kuitenkin on, että
Kristus kantoi ristinsä. Kristukselle ei sen vertaa hyvyyttä osoitettu,
että häntä olisi säästetty tästä kuormasta, vaan hänen täytyi itse
kestää ja itse kantaa se risti, johon hänet naulittiin. Tämän
evankelistat ovat kertoneet sen tähden, että nähtäisiin, kuinka paljon
synneistä pelastaminen on maksanut.
Niin viedään nyt Kristus kuolemaan ja hänen täytyy
kuolla niin kuin pahin pahantekijä, mitä maa on milloinkaan päällään
kantanut; kuitenkin tämä viaton Karitsa kantaa vierasta velkaa ja
sovittaa sen. Meistä näet on kysymys: meidän syntimme ovat hänen
hartioillansa, me olemme sellaisia pahantekijöitä. Vaikkemme olekaan
ratkenneet niin törkeitä tekoja tekemään, niin me olemme kuitenkin
Jumalan edessä kurjia pahantekijöitä, jotka olemme ansainneet kuoleman.
Nyt tulee Kristus kuitenkin meidän sijaamme, kantaa meidän syntimme ja
maksaa sen, jotta me saisimme hänen kauttansa avun. Jos uskomme
Kristukseen, tulemme autuaiksi hänen kauttansa, emme ainoastaan me,
jotka kartamme törkeitä julkisyntejä, vaan nekin, jotka niihin
lankeavat, jos tekevät oikean parannuksen ja uskovat Kristukseen.
