Luther: Pilatus ei löytänyt mitään syytä Kristuksessa
"Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: 'Katso, minä tuon hänet ulos teille, tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä'" (Joh. 19:4). Pilatus tunnustaa, ettei hän löydä mitään syytä Kristuksessa. Hänen vaimonsakin lähettää hänelle sanan, ettei hän puuttuisi tähän vanhurskaaseen mieheen. Miksi evankelistat tästä mainitsevat? Epäilemättä sillä muistuttaakseen meitä siitä, mikä hyöty meille on ollut tämän viattoman, vanhurskaan Herran kärsimyksestä. Koska meillä on todistus siitä, että hän oli viaton eikä ollut ansainnut sellaista kuolemaa, me saamme sitä lujemmin uskossamme päätellä: kaiken, mitä Kristus on kärsinyt, hän on kärsinyt meidän tähtemme; Jumala on säätänyt tällaisen kärsimyksen hänelle, vaikka hän oli viaton, että me sen kautta pääsisimme synnistä vapaiksi ja tulisimme jälleen sovitetuiksi Jumalan kanssa.
Kuullessamme kärsimyshistoriasta, kuinka kohtuuttomasti juutalaiset ja pakanat menettelivät Herraa Kristusta kohtaan, on meidän ajateltava aina näin: katso, hän on viaton, hän ei kärsi omasta syystään eikä ole sitä ansainnut. Minä ja sinä olemme sen ansainneet, me olemme synnin tähden vetäneet päällemme kuoleman ja kaiken onnettomuuden. Nyt tulee kuitenkin viaton ja pyhä Jumalan Poika, ottaa vastatakseen meidän kaikkien velasta, tahtoo sen maksaa, että me pääsisimme siitä vapaiksi. Tällaisista ajatuksista seuraa lohdutus, niin ettei meidän sydämemme ole epätoivoinen syntiensä tähden eikä pakene Jumalaa, vaan kääntyy luottavaisesti hänen puoleensa, kiittää ja ylistää hänen rakkauttansa, jota hän osoittaa meitä kohtaan varsinkin siinä, että antaa kuolemaan ainokaisen Poikansa meidän syntiemme tähden. Kuka voisi tai tahtoisi epäillä Jumalan hyvää ja armollista tahtoa meitä kohtaan?
Me kaikki olimme syntiemme tähden Jumalan vihan ja kuoleman alaiset ja saatanan valtakunnassa, mutta armollinen ja laupias Isä pitää meistä huolen, ei tahdo jättää meitä tuohon kurjuuteen, vaan lähettää ainokaisen Poikansa, antaa hänen kuolla ristillä ja viattomalla kuolemallaan maksaa meidän syntimme, että me hänen kauttansa vapahdettuina iankaikkisesta kuolemasta ja saatanan valtakunnasta saisimme iankaikkisen elämän ja tulisimme Jumalan lapsiksi. Omista tämä itsellesi, lohduttaudu sillä ja usko sen tapahtuneen sinun tähtesi ja sinun hyväksesi. Kuulethan tästä, että minkä hän on kärsinyt, sen hän on viattomana kärsinyt. Miksi Jumala sallii sellaista? Niin, minkä tähden Jumala sen niin järjestää? Sen tähden, että sinä saisit hänestä lohdutuksen. Ei hän itsensä tähden kärsi, vaan sinun ja koko maailman tähden, niinkuin pyhä Johannes sanoo: "Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien" (1. Joh. 2:2). Ja Johannes Kastaja nimittää häntä Jumalan Karitsaksi, joka ottaa pois maailman synnin. Sen tähden täytyy tässä näin oudosti käydä. Hän on Jumalan Poika, kokonaan pyhä ja synnitön; hänen tulisi siis oikeastaan olla vapaa kirouksesta ja kuolemasta. Me olemme syntiset, kirouksen ja Jumalan vihan alaiset; sen tähden meidän täytyisi oikeastaan kärsiä kuolema ja kadotus. Jumala kääntää kuitenkin asiat; hänen, jossa ei mitään syntiä ole, vaan jossa Jumalan armon täydellisyys asuu, on tultava kiroukseksi ja kannettava synnin rangaistus, mutta me olemme hänen kauttansa armoissa ja Jumalan lapset.
Meidän on pidettävä lujasti kiinni tästä lohdutuksesta ja rakastettava aivan erikoisesti tätä todistusta Kristuksen viattomuudesta. Meidän vikamme ja syntimme ovat saaneet aikaan sen, että Kristuksen on täytynyt viattomana kärsiä. Mutta nyt saamme lohduttautua syntiä ja kaikenlaista onnettomuutta vastaan hänen viattomuudellansa. Tämä viattomuus on näet luja ja pysyvä todistus siitä, että hurskas Herra ja armollinen Vapahtaja on kärsinyt meidän edestämme.
