Luther: Kristuksen sana on paras ja suurin aarre
"Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan" (Joh. 14:23). Rakkaan Herramme Kristuksen sana on paras ja suurin aarre. Se jolla se on, Kristus sanoo, ja joka siinä pysyy, antaen kaiken alttiiksi, ennen kuin siitä luopuu, saa olla vakuuttunut siitä, että "minun Isäni rakastaa häntä". Tästä näkyy selvästi Johanneksen lausetapa, jonka kaltaista ei ole toisilla evankelistoilla: hän ensin johdattaa ihmiset Kristuksen tykö ja sitten saattaa heidät Kristuksen kautta Isän tykö. Se onkin oikea järjestys, niinkuin Kristus tässä itse opettaa: ensin tullaan tuntemaan Kristus, rakastetaan häntä ja uskotaan hänen olevan lempeän meitä kohtaan ja suovan meille kaikkea hyvää. Jos on tämä luottamus ja rakkaus Kristukseen, seuraa siitä, että meidän täytyy uskoa Isän meitä rakastavan. Ihmisen tulee siis kokonaan kääntää katseensa pois muusta ja kääntää se Kristukseen, niin ettei pelkää Jumalan olevan hänelle vihaisen ja armottoman eikä myös pelkää syntiä, perkelettä ja kuolemaa, koskapa Jumala rakastaa meitä, jotka Kristusta rakastamme.
On suuri ja voimallinen lohdutus kaikissa kiusauksissa, kun sen vain voi oikein käsittää ja lujasti uskoa, ettei Jumala ole meille vihainen, vaan katsoo leppyisesti puoleemme, kun me rakastamme Kristusta ja lujasti pysymme hänen sanassaan. Mutta tämä uskopa ei ota mahtuakseen meidän sydämeemme, ei ainakaan kiusauksien kohdatessa. Päin vastoin me ajattelemme, että Jumala on meille vihamielinen, ettei hän meistä välitä, vaan lyö meitä kurikalla päähän. Mutta tällaiset ajatukset ovat vääriä. Kristus ei tosiaankaan valhettele sanoessaan tässä: kun tulette sille mielelle, että te minua rakastatte, pidätte minun sanani, kun teidän ylimpänä ilonanne ja mielihyvänänne on se, että minä olen pelastanut teidät perkeleen vallasta ja ettei synti enää voi teitä vahingoittaa eikä kuolema niellä teitä, vaan te olette varmat iankaikkisesta elämästä ja autuudesta, niinkuin minun sanani opettaa, niin totisesti on myös Isä teitä rakastava, ja hän osoittaa rakkautensa teihin siten, että Isä yhdessä Pojan ja Pyhän Hengen kanssa tulee teidän tykönne ja on tekevä teihin asumuksensa. Tämähän on jalo lohdutus, kristityn kun ei tarvitse ajatella, miten voisi kiivetä taivaaseen. Olipa hän missä hyvänsä maan päällä, hän on myös taivaassa, sillä Isä Jumala, Poika‘ ja Pyhä Henki tulevat hänen tykönsä ja asuvat hänen tykönänsä. Tämä autuus on meillä täällä maan päällä sanassa, ja me tunnemme sen uskon kautta sydämissämme. Mutta tulevassa elämässä me saamme sitä toden teolla nauttia.
Jumalan asuminen meidän tykönämme täällä maan päällä on yksinomaan sitä, että kaikki se, minkä me teemme, puhumme, ajattelemme ja kärsimme, on hyvin tehty; syömmepä tai juomme, tai työskentelemme, nousemme tai menemme levolle, rukoilemme, veisaamme tai luemme, se kaikki on Jumalalle otollista. Sehän vasta taivaan valtakunta, kunhan vain meillä olisi armo saada silmämme oikein auki sitä uskoaksemme! Eipä ole itse taivaallakaan sitä kunniaa, mikä on kristityllä ihmisellä. Eihän Jumala sano tahtovansa asua taivaassa, vaan hän sanoo, että taivas on hänen istuimensa ja maa hänen jalkainsa astinlauta. Mutta kristityn ihmisen sydän on hänen asumasijansa: siinä Jumala tahtoo asua, kunhan sydän vain niin omistaa Kristuksen, että tietää hänen kärsineen ja kuolleen meidän edestämme ja kun se häntä tämän hyvän teon tähden rakastaa. Koko asia riippuu siis siitä, että me miellymme Kristukseen; silloin meillä ei ole mitään hätää. Tämä rakkaus on tekevä suloiseksi ja keveäksi kaiken sen, mitä me hänen itsensä ja hänen sanansa tähden saamme kärsiä.
