Luther: Ilman Pyhää Henkeä olen pois heitetty ja kadotettu
"Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi" (Ps. 51:13). Katso, kuinka profeetta tässä nöyrtyy peläten ahdistuksissaan sitä vaaraa, joka usein vaanii niitä, jotka tahtovat tulla vanhurskaiksi ja saada syntinsä anteeksi. Ilman Pyhän Hengen apua hän ei voisi näin rukoilla. Ja vaikka hänellä jo on Pyhä Henki, hän kuitenkin rukoilee ja huokaa sydämestään, ettei Jumala heittäisi häntä pois kasvojensa edestä ja hylkäisi häntä, ettei hän jälleen lankeaisi syntiin ja kadottaisi Pyhää Henkeä. On kuin hän tahtoisi sanoa: Minun lihani sotii henkeä vastaan, sen tähden rukoilen sinua, sinä uskollinen Jumala: auta, vahvista ja holhoa minua, etten taas lankeaisi syntiin, niinkuin ennen, kun sinä olit minut hyljännyt. Sen tähden älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle armoa ollakseni pysyväinen, ja että minun henkeni, sieluni ja ruumiini varjeltuisivat nuhteettomina loppuun asti. Amen!
Samoin kuin Daavid edellä on rukoillut uutta, vahvaa henkeä eli lujaa ja täydellistä uskoa, kuten pyhä Paavali sitä nimittää, ja Jumalan laupeuden täydellistä tuntemusta, samoin hän rukoilee tässä, ettei Pyhää Henkeä otettaisi pois häneltä ja ettei häntä heitettäisi pois. Tämä on ymmärrettävä niin, että se tarkoittaa lihan ja ruumiin pyhittämistä eli niiden kuolettamista ja uutta kuuliaisuutta, joka erottamattomasti seuraa uskon kautta vanhurskautettuja; sanalla sanottuna sitä, että jumalinen elämä seuraisi. Jokainen kristitty näet tietää, tai ainakin hänen pitäisi tietää, mitä uusi elämä hurskaissa ja vanhurskaissa tuo mukanaan, nimittäin sen, että ihminen kasvaa uskossa sen Hengen kautta, joka meitä pyhittää. Kun ensin on taisteltu epätoivoa ja muita hengellisiä syntejä ja kiusauksia vastaan, Henki sitten myös jatkaa ja hallitsee ulkonaisia tekoja, koko elämää ja vaellusta, niin että vanha ihminen tekoineen riisutaan ja kuoletetaan, viha, kiukku, pahuus ja saastaisuus pannaan pois, ja sen sijaan pukeudutaan ystävällisyyteen, nöyryyteen, hiljaisuuteen, kärsivällisyyteen ja muihin sellaisiin kristillisiin avuihin ja kaunistuksiin.
Tuntuu aivan ihmeelliseltä, että sellaisen pyhän profeetan kuin Daavidin vielä tarvitsee rukoilla ja huutaa Pyhän Hengen lahjoja, ikään kuin hänellä ei niitä lainkaan olisi. Mutta me saamme havaita ja oppia itsestämme sekä nähdä kaikkien profeettojen ja apostolien esimerkistä, ettei kukaan osaa pyytää tätä armoa, ellei hän ensin ole uskon kautta vanhurskas. Samoin me opimme, ettei kukaan voi rukoilla Pyhän Hengen lahjaa, ellei hän ole pyhitetty. Mutta koska tällaiset ihmiset ovat saaneet ainoastaan Hengen esikoislahjan, niinkuin pyhä Paavali sanoo, he tahtoisivat myös saada Hengen täydellisesti. Koska he ovat uudestisyntyneet iankaikkiseen elämään, he halajaisivat kokonaan poistaa sydämestänsä kuoleman ynnä kaikki lihan ja hengen virheet ja saastat, joita heissä vielä on, sekä etsivät ja toivovat täydellisyyttä, josta he vielä ovat niin kaukana, niinkuin he joka päivä saavat tuta. Daavid rukoilee, ettei hän seuraisi omia ajatuksiaan ja ettei häntä jätettäisi itsekseen, vaan että Pyhä Henki varjelisi hänet puhtaana ja pyhänä sekä sydämen että kaikkien tekojen puolesta. Tässä voimme näet helposti langeta, ja me olemmekin aina hyljätyksi joutumisen vaarassa. Tämä hylkääminen tapahtuu silloin, kun Herra Jumala ottaa meiltä pois Pyhän Henkensä. Jos nyt näin käy, me lankeamme heti, seuraamme lihallisia himojamme ja pahoja halujamme ja ne voittavat meidät. Siksi Daavid sanoo: "Älä heitä minua pois", toisin sanoen: älköön Pyhä Henki, pyhittäjäni, minua hyljätkö, sillä jos niin käy, minä totisesti olen pois heitetty ja kadotettu.
