Luther: Kristuksen valtakunta voittaa
"Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat" (Miik. 4:1). Profeetta ennustaa tässä Siionin vuoren kerran olevan niin vahvan, että se on kaikista vuorista ylimmäinen ja on ikään kuin muiden vuorten pää. Tätä ei ole käsitettävä paikallisesti, vaikka profeetta nimeääkin erikoisen paikan, vaan tarkoittavaksi hengellistä valtakuntaa: kristillistä seurakuntaa ja evankeliumin saarnaa, jonka saarnaaminen alkoi Siionista, missä varhaisin kristillinen seurakunta oli. Se siis, mitä profeetta puhuu vuoren korkeudesta ja vahvuudesta, on ymmärrettävä Kristuksen valtakunnasta puhutuksi. Kristuksen valtakunta eli evankeliumin saarna on tehty niin lujaksi ja tukevaksi, ettei sitä voi kukistaa mikään valta eikä voima, olkoon kuinka mahtava tahansa. Tästä Herramme Kristus sanoo: "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita" (Matt. 16:18). Kristus antaa ymmärtää, ettei hänen valtakuntansa aina loista hänen tekemistänsä ihmeteoista, joita se alussa tarvitsi. Myöskään ei hänen seurakuntansa, toisin sanoen Jeesusta Jumalan Kristukseksi ja ainoaksi autuaaksitekijäksi tunnustava joukko, saa olla rauhassa kiusauksilta, vaan perkele yllyttää maailman vastustamaan tätä oppia Kristuksesta ja väkivalloin hävittämään sitä. Mutta lohdullista on, että Kristuksen kirkko aina perii voiton vihollisistaan ja saa riemuita. Siksi profeettakin on sanonut sen vuoren, jolla Herran huone on, seisovan vahvana: se linnoitetaan niin lujaksi, että se on vankka ja vakava eikä ole horjutettavissa. Niinkuin Kristuksen valtakunta on kaikkia valtakuntia korkeampi, niin se on myös kaikkia muita pysyvämpi, niinkuin Raamattu sanoo: "Meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti" (Jes. 40:8).
Vielä profeetta sanoo, että Herran vuoren tykö virtaavat kansat. Näin hän luonnehtii sattuvasti Kristuksen valtakunnan ja kaikkien maallisten valtakuntien välillä vallitsevaa eroa. Koska ihmiset ovat pahoja ja luonnostaan tottelemattomia, maallinen esivalta tarvitsee lakia ja pakkoa, pitääkseen ihmisiä pelossa ja kuuliaisina vastoin heidän tahtoaan. Kristuksen valtakunnassa sen sijaan ei lainkaan tarvita tällaista huolehtimista. Niin pian kuin Jumalan sana alkaa kaikua ihmisten korviin ja sydämeen, he tulevat itsestään, virtaillen koolle ja tahtovat hekin päästä osallisiksi tästä kuningaskunnasta, niinkuin Kristus sanoo: "Taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään ja hyökkääjät tempaavat sen itsellensä" (Matt. 11:12). Mitäpä iloisempaa näet saattaisivat murheelliset sydämet ja mitä suloisempaa ahdistetut omattunnot kuulla, kuin että Jumala, taivaallinen Isä, on Kristuksen kautta sovitettu, synti anteeksiannettu ja iankaikkinen elämä lahjoitettu? Kukapa ei halusta tahtoisi tulla osalliseksi näistä jaloista aarteista? Jos siis vain evankeliumin sanaa oikein julistetaan, kansat virtaavat itsestään tämän vuoren tykö, toisin sanoen Kristuksen kirkkoon, jossa ilmoitetaan jumalallisen laupeuden aarteita ja jaetaan kaikille kristinuskovaisille evankeliumin saarnan kautta. Erikoisesti profeetta on tahtonut osoittaa eron Kristuksen valtakunnan ja Mooseksen eli lain valtakunnan välillä. Laki näet pakottaa ja ajaa ankarasti Jumalan vihalla uhkaillen ihmisiä kuuliaisuuden varjoon. Kristuksen valtakunnassa taas on nöyrä kansa, joka itsestään, lammasten lailla, seuraa paimentansa.
